A week of pain

Viime viikolla vastustuskyky joutui todenteolla koetukselle ja hävisi satanolla. Mutta ei voi ihmetellä - kastuminen läpimäräksi juoksulenkillä, syyssateessa taivaltaminen ehkä liian vähillä vaatteilla (ilman kaulahuivia), tiistaina aivan liian vähissä vaatteissa bilettäminen. Sieltä se sitten tuli, ensimmäinen flunssa syksylle. Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, koska en sairastanut kesällä ollenkaan! Mutta sitten lähti ääni.

Siitä voin kiittää vain ja ainoastaan viime sunnuntain Wanhan sataman päättäreitä. En ymmärrä mitä tapahtui, mutta kun illalla lähdin kotiin, minun ääneni rohisi ja oli niin käheä kuin vaan voi kuvitella. Onneksi ääneni palautui torstaina ja puhuminen helpottui huomattavasti, ei ole helppoa olla hiljaa!

Päättärit olivat kuitenkin todella mukavat. Paikalla piti olla jo kymmeneltä aamulla, mutta itse ohjelma pääsi alkamaan vasta puolelta päivin. Siihen mennessä syötiin vähän aamupalaa ja seurusteltiin ihmisten kanssa. Onneksi olin tullut autolla ja päättänyt lähteä mahdollisimman aikaisin. Ei vaan aamulla huvittanut mikään. Perillä minulle paljastui, että kyseessä oli ns. ilmaisen viinan bileet. Voi vaan arvata olinko enää autolla liikenteessä tai lähdinkö heti sopivan paikan tullen. Niin. Opiskelijana (ja 9,20e tippiä koko kesän saaneena, kun muut oli vedellyt sen 50e) et sinäkään olisi kieltäytynyt tilaisuudesta.

Ohjelma oli kuitenkin todella hauska, pääasiallisesti ryhmien välistä kilpailua. Kaikkiin lajeihin kuului  jostain syystä kahvakuula. Vaikka oloni oli aika flunssainen, urheilu ei ollut liian rasittavaa. Siitä jatkettiin sitten syömään Amarilloon ja saunomaan Minna Canthin kadun saunalle. Koko päivä sekä ilta oli tosi lämmin ja tuli kyllä nautittua kunnolla. Harvoin sitä pääsee tuollaisiin kemuihin osalliseksi.

"kalasaalis"

saunan terassilta avautunut näkymä Kallavedelle

Opiskelijayhdistysten puolesta pidetään huoli, että jos ei itse koulu vie kaikkea vapaa-aikaasi, voit kuluttaa sen muulla tavoin kuin löhöämällä ja unohtumalla median koukuttavaan maailmaan. Keskiviikkona resto järjesti grilli-illan Pölhössä Saaristokaupungissa. Tarjolla oli ilmaiseksi makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä yllätyksenä myös alkoholipitoisia juomia! Itse lähdin matkaan autolla ja kävin ostamassa kokista makkaran kyytipojaksi. 

Koska Allu ei syö makkaraa, oli ihanaa päästä syömään sellaista pitkästä aikaa. Vaikka se olikin sitä sekundaa, Hiillosta ja Atrillia... Tykkään enemmän A-luokan makkarasta, varsinkin Remeskylän. Ja mikäs sen ihanampaa kun grillailla vielä siihen päälle vaahtokarkkeja! 

Ainut miinuspuoli touhussa oli se, että paikalla oli paljon väkeä ja grillikatos oli täynnä porukkaa. Itse oli hankala mennä ulkopuolelta paistelemaan, mutta nälkä ajaa kekseliäisiin keinoihin. Ja aika tylsääkin siellä oli, koska kukaan ei halunnut olla meidän kanssa. Jopa omat luokkalaisemme ohittivat meidät! Kiva tietää olevansa suosittu...

Ja enköhän mennyt pois tullessa kompastumaan, muljauttamaan nilkkani ja saamaan polveni taas auki. Polulla oli isoja inhottavia kiviä ja jostain syystä se sai nilkkani vääntymään alamäessä niin, että tein lähempää tuttavuutta maankamaran kanssa. Pitäsi näköjään opetella kävelemään. Nyt kovasti hellimäni polvi on taas kerran ruvella ja mustelmilla. Nilkkakin on vähän vielä hellänä.

Koulua ei ole ollut kuin se kaksi viikkoa (eikä sitäkään kunnollisena) ja nyt jo meinaa puuduttaa. Ensimmäisellä tutkimus-ja kehittämismenetelmien tunneilla torstaina huomasin vieruskaverini seonneen tai menettäneen järkensä kai tylsyyttään. Tätä jatkui myös perjantaina samoilla tunneilla ja loppujen lopuksi koko kalenterin sivu oli täynnä valitusta. 

Jospa uusi viikko olisi viihdyttävämpi ja saataisiin opparikin alulle! Toimeksiantajaa kaipaillaan ja ahdistellaan kovasti, jotta päästäisiin todella vauhtiin. Eikä se aihekkaan ole vielä kiveen kirjoitettu...