Ja niin käynnistyi kolmas vuosi opintoja. Eipä kauhean erikoinen aloitus ollut, heti kättelyyn iskivät pidennetyn viikonlopun. Seuraavan kerran sitten keskiviikkona sinne kampukselle on raahauduttava.
Tiistaina saatiin nauttia tämän lukuvuoden ensimmäisistä opiskelijabileistä Albatrossissa. Lähdettiin kaverin kanssa katastamaan tilanne, hieman epäbiletuulella. Yhtäkkiä huomasin olevani liekeissä, übersosiaalinen ja tapasinkin paljon tuttuja. Oli hassua tavata ihminen melkein kymmenen vuoden takaa, älytä miten kauan aikaa jostain yläasteelta oikeasti on. Ja todeta se, että maailma on pieni.
Ja huomata sen, että ikä on tosiaankin pelkkä numero; että vaikka aikuiseksi tuleekin, ei tarvitse unohtaa itseään ja omaa persoonallisuuttaan. Elävä esimerkki siitä oli 40v opiskelijakaverimme, joka biletti kanssamme koko illan. Eikä vauhti missään vaiheessa hiljentynyt, eikä meiningissä ollut havaittavissa aikuismaista jäykkyyttä.
Keskiviikkona ei ollutkaan sitten enää niin hauskaa, varsinkin kun älysin heti miten kotoa lähdöstä ettei minulla ole avaimia mukanani. Jaa, että nopea koulussa pistäytyminen ei sitten onnistunutkaan. Jouduin sitten hengailemaan keskustassa kaverin kanssa siihen asti, että Allu pääsi töistä puoli viideltä. Asiaa ei todellakaan helpottanut hieman heikko olo tai se tosiasia, että kaikista kauppojen peileistä tuijotti valkoinen, hiukset pörrössä oleva ilmestys joka muistutti vaivoin ihmistä.
Harvoin se sohva houkuttelee yhtä paljon puoleensa ja ne neljä rakasta seinää, jotka yrittivät kaatuilla päälleni viime viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti