Paljon onnea vaan minä

Apua, nyt se on sitten 22 vuotta plakkarissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että tulen pääsemään Ilonaan sisälle myös viikonloppuna ilman poikkeuslupaa ja olen hyvää vauhtia lähenemässä 30 vuoden ikää. Hitaasti mutta varmasti. Minulla on ollut tapana odottaa ja laskea päiviä syntymäpäivääni monta kuukautta ennen, mutta tänä vuonna se vaan tulla tupsahti.

Jos ennen odotin vanhenemistani hieman ahdistuksella; tietoisena siitä, että minusta tulee taas vanhempi ja vanhempi, nyt se on tervetullutta vanhenemista. Nimittäin isommassa ikäerossa poikaystävään on sellaisia huonoja puolia, kuten oman itsensä tunteminen vauvaksi. Ja tässä iässä (huh, ettei tilanne sentään ole tyyliin 16 - 21) sitä vaan joutuu väistämättä tilanteisiin, jossa tunnen itseni liian nuoreksi. Esimerkki: olette viettämässä iltaa isommalla porukalla poikaystäväsi kavereiden kanssa. He kaikki ovat sinua 4-8 vuotta vanhempia. He päättävät lähteä Gloriaan bilettämään. Kyseisessä paikassa on K24. Joudut nolona kieltäytymään illan jatkosta ja palaamaan kotiin, koska et vaan pääse sisään! Vähemmästäkin tuntee olonsa nöyryytetyksi ja propellihattupäiseksi kakaraksi.

No joo, en minä silti unohda nauttia omasta nuoruudestani. Nuo on kuitenkin niin harvoja ja ohimeneviä hetkiä, että niistä sen enempää jaksaa välittää. Yleensä olen vaan hiljaa ja liukenen sitten vaikka salaa paikalta jos tilanne sitä vaatii. En kumminkaan koskaan tule saamaan Allua kiinni tässä asiassa, joten sama se. Ja ikähän on pelkkä numero!

Oli tosi mukavaa saada vieraita pitkästä aikaa kylään, pariskunta Auvinen tuli lauantaiaamuna yökylään. Käytiin päivällä shoppailemassa Matkuksessa ja Ikeassa, josta muuten ostin verhokangasta. Löysin sopivan pipon itselleni, vaaleanvihreän (...) ja tähän keliin sopivan. Sitä on kaivattu monina hetkinä koulumatkoilla, kun korvat jäätyvät, mutta ei ole vielä ollut villapipon paikka.

Tehtiin ruuaksi susheja (kurkku-avokado ja kurkku-kylmäsavulohi), salaattia, halloumia sekä patonkia itsetehdyllä valkosipulivoilla. Juomaksi oli varattuna puolimakeaa valkoviiniä. Miten ihanaa olikaan syödä pitkän kaavan mukaan napostelutyylillä puikkojen kanssa ja nauttia ihanaa viiniä. Illalla juotiin vielä sangriaa. Ilta meni muutenkin kivasti, kun Allun sisko tuli vähän extempore kyläilemään ja pelattiin korttia sekä 7 wondersia.

Sunnuntaina tulivat äiti ja iskä sekä Make. Olin leiponut perjantaina juusto-kinkkusarvia, Cookie dough-leivoksia sekä täytekakkua. Täytekakun täytin Baileys-täytteellä ja pikkusenko tuli herkkua! Äiti toi mukanaan ompelukoneen, jotta saatiin Ikeasta ostamasta kankaasta tehtyä verho. Ja kuten kaikki varmaan jo tietää, minä ja ompelukone ei olla maailman parhaimpia kavereita, joten äiti ja Laura saivat taiottua kankaasta valmiin verhon. Maken piti vielä joutua sunnuntaina Ouluun, joten ihan hirveän kauan eivät sitten viihtyneet.

Ja itse syntymäpäivä onkin tähän asti mennyt mitä mainioimmalla tavalla: Sairaalakadun kampuksen kirjastossa tehden ryhmätöitä. Vapaapäivä muuttuikin mystisesti neljän tunnin tietokoneella urakoinniksi, eikä siltikään saatu valmista. Vähän lievitystä uurastukseen toi kuitenkin Coffee Housessa tyttöjen kanssa juodut herkku erikoiskahvit.

Lahjojakin sain, mutta niistä täytyy tehdä ihan oma postauksensa! Jännää!!