Paljon onnea vaan minä

Apua, nyt se on sitten 22 vuotta plakkarissa. Se tarkoittaa mm. sitä, että tulen pääsemään Ilonaan sisälle myös viikonloppuna ilman poikkeuslupaa ja olen hyvää vauhtia lähenemässä 30 vuoden ikää. Hitaasti mutta varmasti. Minulla on ollut tapana odottaa ja laskea päiviä syntymäpäivääni monta kuukautta ennen, mutta tänä vuonna se vaan tulla tupsahti.

Jos ennen odotin vanhenemistani hieman ahdistuksella; tietoisena siitä, että minusta tulee taas vanhempi ja vanhempi, nyt se on tervetullutta vanhenemista. Nimittäin isommassa ikäerossa poikaystävään on sellaisia huonoja puolia, kuten oman itsensä tunteminen vauvaksi. Ja tässä iässä (huh, ettei tilanne sentään ole tyyliin 16 - 21) sitä vaan joutuu väistämättä tilanteisiin, jossa tunnen itseni liian nuoreksi. Esimerkki: olette viettämässä iltaa isommalla porukalla poikaystäväsi kavereiden kanssa. He kaikki ovat sinua 4-8 vuotta vanhempia. He päättävät lähteä Gloriaan bilettämään. Kyseisessä paikassa on K24. Joudut nolona kieltäytymään illan jatkosta ja palaamaan kotiin, koska et vaan pääse sisään! Vähemmästäkin tuntee olonsa nöyryytetyksi ja propellihattupäiseksi kakaraksi.

No joo, en minä silti unohda nauttia omasta nuoruudestani. Nuo on kuitenkin niin harvoja ja ohimeneviä hetkiä, että niistä sen enempää jaksaa välittää. Yleensä olen vaan hiljaa ja liukenen sitten vaikka salaa paikalta jos tilanne sitä vaatii. En kumminkaan koskaan tule saamaan Allua kiinni tässä asiassa, joten sama se. Ja ikähän on pelkkä numero!

Oli tosi mukavaa saada vieraita pitkästä aikaa kylään, pariskunta Auvinen tuli lauantaiaamuna yökylään. Käytiin päivällä shoppailemassa Matkuksessa ja Ikeassa, josta muuten ostin verhokangasta. Löysin sopivan pipon itselleni, vaaleanvihreän (...) ja tähän keliin sopivan. Sitä on kaivattu monina hetkinä koulumatkoilla, kun korvat jäätyvät, mutta ei ole vielä ollut villapipon paikka.

Tehtiin ruuaksi susheja (kurkku-avokado ja kurkku-kylmäsavulohi), salaattia, halloumia sekä patonkia itsetehdyllä valkosipulivoilla. Juomaksi oli varattuna puolimakeaa valkoviiniä. Miten ihanaa olikaan syödä pitkän kaavan mukaan napostelutyylillä puikkojen kanssa ja nauttia ihanaa viiniä. Illalla juotiin vielä sangriaa. Ilta meni muutenkin kivasti, kun Allun sisko tuli vähän extempore kyläilemään ja pelattiin korttia sekä 7 wondersia.

Sunnuntaina tulivat äiti ja iskä sekä Make. Olin leiponut perjantaina juusto-kinkkusarvia, Cookie dough-leivoksia sekä täytekakkua. Täytekakun täytin Baileys-täytteellä ja pikkusenko tuli herkkua! Äiti toi mukanaan ompelukoneen, jotta saatiin Ikeasta ostamasta kankaasta tehtyä verho. Ja kuten kaikki varmaan jo tietää, minä ja ompelukone ei olla maailman parhaimpia kavereita, joten äiti ja Laura saivat taiottua kankaasta valmiin verhon. Maken piti vielä joutua sunnuntaina Ouluun, joten ihan hirveän kauan eivät sitten viihtyneet.

Ja itse syntymäpäivä onkin tähän asti mennyt mitä mainioimmalla tavalla: Sairaalakadun kampuksen kirjastossa tehden ryhmätöitä. Vapaapäivä muuttuikin mystisesti neljän tunnin tietokoneella urakoinniksi, eikä siltikään saatu valmista. Vähän lievitystä uurastukseen toi kuitenkin Coffee Housessa tyttöjen kanssa juodut herkku erikoiskahvit.

Lahjojakin sain, mutta niistä täytyy tehdä ihan oma postauksensa! Jännää!!

Syyskuuta valokuvina

Syksy,

vaikka ilmassa leijuu haikeutta kesän loppumisesta

ja kasvien kuihtumisesta,

värien kirjo on aivan mieletön.

Mikäs onkaan parempaa

kuin tarkastella sitä kameran linssin läpi?

Auton ikkunasta avautui kaunis näkymä,

 maisema oli täynnä 

keltaisen ja punaisen sävyjä. 

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun

Minua aivan kauhistuttaa katsella miltä meidän koti näyttää tällä hetkellä. Kaikki tavarat on missä sun sattuu, et tasan tarkkaan löydä mitään mitä etsit ja liikkuminen on hankalaa. Mutta nyt kun puolet asunnosta (=keittiö, eteinen ja vierashuone) on laminaatitettu, pakko myöntää että hyvältä näyttää! Se korvaa kaiken tämän sekasotkun aiheuttaman ahdistuksen. Miten yksi lattia voi muuttaa koko asunnon ilmettä niin paljon??

kyllä se olkkari siellä jossain on

uusi ihana lattia!!!!!!!

Muita hyviä puolia on mahdollisesti järjestyksen ja huonekalujen paikkojen vaihtaminen. Nythän se on kaikkein helpoin ja järkevin tehdä kun mikään kaluste ei ole oikealla omalla paikallaan.

Mutta, miksi niiden piti tulla aloittamaan juuri tänään - sitä en ymmärrä. Kiva joo saada viikonlopuksi uusi lattia, mutta ei ollut niin kivaa sitten herätä tänään klo 6.45 Impron jälkeiseen aamuun. Koulu alkoi vasta klo 11, mutta oli pakko nousta syömään aamupalaa ennen ovikellon rimputusta klo 7.00. Plussaa kyllä oli se, ettei minun tarvinnut olla karussa makuuhuoneesta ja kutsuvasta sängystä! Olisin voinut nukkua hieman pidempään, varsinkin kun olo oli jostain kumman syystä hieman heikohko. Enkä kyllä tiedä oliko asennusmiehen kiva aloittaa aamu kohtaamalla punasilmäinen hirviö...

Pari päivää on kestettävä pauketta, sahaamista ja muita kovia ääniä. Ja koska tämänpäiväisestä on selvitty, selviän loppuun asti.

Hurmaava suklaa

Rakastan suklaata! Mutta kukapa ei?

Lähikaupassa oli Fazerin suklaat halvennuksessa, 2kpl sai johonkin hintaan x. Ostin pari levyä tummaa suklaata, koska sitä tarvitsee aina leivontaan. Ne tulivatkin tarpeeseen kun tein banaanisuklaakakkua ja "cookie dough" leivoksia. 

***

Banaanisuklaakakku

70g voita

½ dl sokeria

1 muna

½ tl suolaa

2 banaania

100g suklaata

2 3/4 dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

1tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri, lisää muna ja suola edelleen vatkaten.

Liiskaa banaanit haarukalla ja sulata rouhittu suklaata halutessasi hieman mikrossa niin, että se hieman sulaa jättäen osan rouheesta kuitenkin kiinteäksi.

Lisää banaani, suklaa ja kuivat aineet taikinaan vatkaamalla. 

Voitele pieni kakkuvuoka ja jauhota se. Kaada taikina vuokaan.

Paista uunissa 180 asteessa 20-30 min, kunnes kypsä. Voi jättää vähän pehmeäksikin sisältä, maistuu paremmalle ja on mehevämpi.

Tästä piti tulla ensin pikkuleipiä, kuten netistä löytämässä ohjeessani. Sitten menin vähän soveltamaan ja huomasin (tai ainakin luulin) taikinan olevan sopimatonta pikkuleiville. Kippasin koko hökötyksen siis kakkuvuokaan! Eipä tarvinnut miettiä oliko se syötävää, parin päivän päästä tätä ei enää ollutkaan.

***

Cookie Dough - leivokset

Reseptin otin (onko tämä edes enää yllätys?!) Kinuskikissan iki-ihanilta sivuilta. Olin jo pitkään himoinnut tätä reseptiä ja nyt päätin sitä kokeilla. Ainut vaan, korvasin päälle tulevan tummasuklaapäällysteen valkosuklaalla, koska sitä kaapista löytyi. Voin sanoa kyllä, että tästä tuli aivan älyttömän hyvää ja makeaa! Ja tunnet kuinka jokainen suupala valuu suoraan mahamakkaraasi, reisiisi ja takapuoleesi.

A week of pain

Viime viikolla vastustuskyky joutui todenteolla koetukselle ja hävisi satanolla. Mutta ei voi ihmetellä - kastuminen läpimäräksi juoksulenkillä, syyssateessa taivaltaminen ehkä liian vähillä vaatteilla (ilman kaulahuivia), tiistaina aivan liian vähissä vaatteissa bilettäminen. Sieltä se sitten tuli, ensimmäinen flunssa syksylle. Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, koska en sairastanut kesällä ollenkaan! Mutta sitten lähti ääni.

Siitä voin kiittää vain ja ainoastaan viime sunnuntain Wanhan sataman päättäreitä. En ymmärrä mitä tapahtui, mutta kun illalla lähdin kotiin, minun ääneni rohisi ja oli niin käheä kuin vaan voi kuvitella. Onneksi ääneni palautui torstaina ja puhuminen helpottui huomattavasti, ei ole helppoa olla hiljaa!

Päättärit olivat kuitenkin todella mukavat. Paikalla piti olla jo kymmeneltä aamulla, mutta itse ohjelma pääsi alkamaan vasta puolelta päivin. Siihen mennessä syötiin vähän aamupalaa ja seurusteltiin ihmisten kanssa. Onneksi olin tullut autolla ja päättänyt lähteä mahdollisimman aikaisin. Ei vaan aamulla huvittanut mikään. Perillä minulle paljastui, että kyseessä oli ns. ilmaisen viinan bileet. Voi vaan arvata olinko enää autolla liikenteessä tai lähdinkö heti sopivan paikan tullen. Niin. Opiskelijana (ja 9,20e tippiä koko kesän saaneena, kun muut oli vedellyt sen 50e) et sinäkään olisi kieltäytynyt tilaisuudesta.

Ohjelma oli kuitenkin todella hauska, pääasiallisesti ryhmien välistä kilpailua. Kaikkiin lajeihin kuului  jostain syystä kahvakuula. Vaikka oloni oli aika flunssainen, urheilu ei ollut liian rasittavaa. Siitä jatkettiin sitten syömään Amarilloon ja saunomaan Minna Canthin kadun saunalle. Koko päivä sekä ilta oli tosi lämmin ja tuli kyllä nautittua kunnolla. Harvoin sitä pääsee tuollaisiin kemuihin osalliseksi.

"kalasaalis"

saunan terassilta avautunut näkymä Kallavedelle

Opiskelijayhdistysten puolesta pidetään huoli, että jos ei itse koulu vie kaikkea vapaa-aikaasi, voit kuluttaa sen muulla tavoin kuin löhöämällä ja unohtumalla median koukuttavaan maailmaan. Keskiviikkona resto järjesti grilli-illan Pölhössä Saaristokaupungissa. Tarjolla oli ilmaiseksi makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä yllätyksenä myös alkoholipitoisia juomia! Itse lähdin matkaan autolla ja kävin ostamassa kokista makkaran kyytipojaksi. 

Koska Allu ei syö makkaraa, oli ihanaa päästä syömään sellaista pitkästä aikaa. Vaikka se olikin sitä sekundaa, Hiillosta ja Atrillia... Tykkään enemmän A-luokan makkarasta, varsinkin Remeskylän. Ja mikäs sen ihanampaa kun grillailla vielä siihen päälle vaahtokarkkeja! 

Ainut miinuspuoli touhussa oli se, että paikalla oli paljon väkeä ja grillikatos oli täynnä porukkaa. Itse oli hankala mennä ulkopuolelta paistelemaan, mutta nälkä ajaa kekseliäisiin keinoihin. Ja aika tylsääkin siellä oli, koska kukaan ei halunnut olla meidän kanssa. Jopa omat luokkalaisemme ohittivat meidät! Kiva tietää olevansa suosittu...

Ja enköhän mennyt pois tullessa kompastumaan, muljauttamaan nilkkani ja saamaan polveni taas auki. Polulla oli isoja inhottavia kiviä ja jostain syystä se sai nilkkani vääntymään alamäessä niin, että tein lähempää tuttavuutta maankamaran kanssa. Pitäsi näköjään opetella kävelemään. Nyt kovasti hellimäni polvi on taas kerran ruvella ja mustelmilla. Nilkkakin on vähän vielä hellänä.

Koulua ei ole ollut kuin se kaksi viikkoa (eikä sitäkään kunnollisena) ja nyt jo meinaa puuduttaa. Ensimmäisellä tutkimus-ja kehittämismenetelmien tunneilla torstaina huomasin vieruskaverini seonneen tai menettäneen järkensä kai tylsyyttään. Tätä jatkui myös perjantaina samoilla tunneilla ja loppujen lopuksi koko kalenterin sivu oli täynnä valitusta. 

Jospa uusi viikko olisi viihdyttävämpi ja saataisiin opparikin alulle! Toimeksiantajaa kaipaillaan ja ahdistellaan kovasti, jotta päästäisiin todella vauhtiin. Eikä se aihekkaan ole vielä kiveen kirjoitettu...

Kun syksy saapuu

Pakko keksiä asioita, joiden takia kesän loppuminen ja syksyn saapuminen olisivat positiivisia muutoksia. Jostain syystä en pääse siihen normaaliin asennoitumiseen, että syksy on oikeastaan ihan tervetullut vuodenaika ja sen mukana tulleet arkirutiinit kivoja. Kai se, että kesä jäi pahasti ensimmäistä kertaa minulta välistä töiden takia (vaikka ulkona sainkin työskennellä!) vaikuttaa nykyiseen olotilaani.

• Ne arkirutiinit, kuten koulu. 
• Kauppojen kenkähyllyt täyttyvät toisiaan ihanimmista nilkkureista! Voi kun saisin ne kaikki!
• Syyssateissa saa käyttää kumppareita.
• Pakkanen on täynnä mustikkaa ja omenapuut notkuvat hedelmistään...
• ...mistä taas päästään aina ihanaan leivontaan!
• Hyvät kuvat alkaa huomenna!
• Saa sään viiletessä kietaista kaulahuivin kaulalle ja vetäistä lapaset kätösiin.
• Kauppakadun improbatur (24.9.) ja joukkuekilpailu
• Saa ihan hyvällä omatunnolla istua peittoon kääriytyneenä katsomassa telkkaria kun ulkona sataa.
• Ja viimeiseksi tietty omat synttärit!

omenapiirakkaa Kinuskikissan tapaan, nami!

hyvästä viinistä tulee aina parempi mieli

Passion for food

Koska minulla on ollut liikaa vapaa-aikaa, olen kuluttanut sitä minkäs muunkaan kuin intohimoni leivonnan ja ruuanlaiton parissa! ps. on melkein mahdotonta panostaa ruokakuviin, koska yleensä ehdin juuri ja juuri nappaamaan edes yhden kuvan ennenkuin se katoaa parempiin suihin. Mutta eihän ruoka ole katselemista varten vaan syömistä!!

***

Tein tämmöisiä mustikkakakkusia. Oijoi miten namia taikinaa ja miten hyviä niistä tulikaan! Ohjeen sain Kolmen konstin perunajauhopakkauksen kyljestä. Vaihdoin vadelmat mustikoihin. Aika työläitä oli tehdä ja varmaan joku epäonnistuminen taikinassa tuli, koska sitä oli mahdoton kaulia. Unohdin siis koko kaulimisen ja tein niinkuin parhaiten pystyin.

Mustikkakakkuset (n. 12 kpl)

200 g voita

1½ dl sokeria

1 muna

1 dl perunajauhoja

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Lisäksi mustikoita ja perunajauhoja 

Vaahdota sokeri ja voi. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne (siivilän läpi) vaahdon joukkoon. 

Jaa taikina leivosvuokiin, mutta muista jättää taikinaa myös kansia varten! Taikina painellaan vuokien pohjille ja reunoille. 

Sekoita jäisiin mustikoihin perunajauhoja (sillee sopivasti... että jauhottuuvat vähän.) ja laita ne leivosvuokiin. 

Taiteile lopusta taikinasta kannet kaikkiin kakkusiin  ja pistele haarukalla reikiä kansiin.

Paista 200 asteessa noin 15 min.

***

Äiti teki joskus kauan aikaa sitten punaisista linsseistä keittoa ja muistan tykänneeni siitä. Kaupassa eksyin linssien kohdalle ja päätettiin ostaa niitä. Ei minulla mitään reseptiä linssikeittoon ollut, enkä tiennyt miten äiti tämän teki, mutta sovelsin muistista jotain sinne päin. Ja pakko sanoa, tuli ihan samanmakuista! Vähänkö linssikeitto on yksi uusista suosikeistani.

Linssikeitto (noin neljälle):

3 dl punaisia linssejä

1 l vettä

300-500g tomaattimurskaa

1-2 sipulia

suolaa, pippuria (muita mausteita)

Huuhtele linssit. Kuullota sipulit öljyssä kattilassa pehmeiksi. Lisää vesi ja linssit. Anna kiehua noin 10 min. Lisää tomaattimurska ja mausteet. Anna kiehua vielä jonkun aikaa. Halutessasi voit soseuttaa keiton, mutta on paljon jännempää jättää se näin. 

***

Viime keskiviikkona tutkailin reseptivihkoani ja löysin pizzapohjaohjeen, jota en ollut koskaan käyttänyt. Poikkeuksena normaaliin, tämä oli kaulittava versio. Pakko sanoa että nami nam!

Pyöreä pizza

Pohja: 

1½ dl vettä

½ palaa hiivaa

½ tl suolaa

2 rkl öljyä

n. 3½ dl vehnäjauhoja

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola ja öljy sekä jauhoja kunnes taikinasta tulee pallo. Anna taikinapallukan kohota. 

Kauli taikinasta pyöreä levy ja laita pellille (helpoin varmaan kaulita suoraan leivinpaperille). 

Lisää haluamasi täytteet ja paista 250 asteessa noin 10-15 min

Täytteitä voi laittaa oman maun mukaan, kuvassa olevassa pizzassa on tomaattimurskaa, jauhelihaa, kuullotettuja punasipuleita ja normaalia sipulia sekä paprikaa, tomaattiviipaleita ja päällä juustoraastetta sekä hiukan parmesaania. 

Syksyn ekat bileet

Ja niin käynnistyi kolmas vuosi opintoja. Eipä kauhean erikoinen aloitus ollut, heti kättelyyn iskivät pidennetyn viikonlopun. Seuraavan kerran sitten keskiviikkona sinne kampukselle on raahauduttava.

Tiistaina saatiin nauttia tämän lukuvuoden ensimmäisistä opiskelijabileistä Albatrossissa. Lähdettiin kaverin kanssa katastamaan tilanne, hieman epäbiletuulella. Yhtäkkiä huomasin olevani liekeissä, übersosiaalinen ja tapasinkin paljon tuttuja. Oli hassua tavata ihminen melkein kymmenen vuoden takaa, älytä miten kauan aikaa jostain yläasteelta oikeasti on. Ja todeta se, että maailma on pieni.

Ja huomata sen, että ikä on tosiaankin pelkkä numero; että vaikka aikuiseksi tuleekin, ei tarvitse unohtaa itseään ja omaa persoonallisuuttaan. Elävä esimerkki siitä oli 40v opiskelijakaverimme, joka biletti kanssamme koko illan. Eikä vauhti missään vaiheessa hiljentynyt, eikä meiningissä ollut havaittavissa aikuismaista jäykkyyttä. 

Keskiviikkona ei ollutkaan sitten enää niin hauskaa, varsinkin kun älysin heti miten kotoa lähdöstä ettei minulla ole avaimia mukanani. Jaa, että nopea koulussa pistäytyminen ei sitten onnistunutkaan. Jouduin sitten hengailemaan keskustassa kaverin kanssa siihen asti, että Allu pääsi töistä puoli viideltä. Asiaa ei todellakaan helpottanut hieman heikko olo tai se tosiasia, että kaikista kauppojen peileistä tuijotti valkoinen, hiukset pörrössä oleva ilmestys joka muistutti vaivoin ihmistä. 

Harvoin se sohva houkuttelee yhtä paljon puoleensa ja ne neljä rakasta seinää, jotka yrittivät kaatuilla päälleni viime viikolla.