Onko täällä kilttejä lapsia?

Niin on taas yksi joulu takana! Tänä vuonna saimme viettää aaton koko porukan voimin aamusta iltaan mikä oli vaihteeksi tosi mukavaa (tosin Aleksi ei ollut mukana vaan omassa kotona...). Yleensä jouluaattona siskoni on lähtenyt avopuolisonsa kanssa tämän kotiin jossain vaiheessa päivää. Oli hassua käydä hautuumaalla koko kuuden hengen voimin. Yksi parhaimmista jutuista joulussa on ruoka ja syöminen. Porkkanalaatikkoa, kinkkua, salaatteja, punajuuripaistosta... Mmmm! Jos ei muuta jää joulusta käteen niin ainakin ne lisäkilot mitä kaikista herkuista on tullut. Toisaalta, mitäs sitä kerran vuodessa.

Olin ollut yllättävän kilttinä ja sain useamman paketin. Olin valmistautunut henkisesti siihen, että en montaa pakettia saisi, ehkä sen takia ostin itselleni lahjan... Tosin se oli sellainen mitä olin etsinytkin jo jonkin aikaa. Olin toivonut äidiltä ja isiltä joululahjaksi punaviinilaseja, koska juomme yleensä juuri punaviiniä. Minulla on (enää kolme) valkoviinilasit, mutta olisihan se kiva juoda kunnon isoista ja oikeista laseista sitten punaviiniä. Äiti oli yllättänyt ja ostanut neljä Iittalan Essence-lasia. Ne ovatkin paljon kauniimmin muotoiltuja ja isommat kuin Senta- sarjaa olevat (joista minulla on ne valkoviinilasit). Nyt on paljon miellyttävämpää nauttia lasillinen punaviiniä!

http://store.iittala.com/Essence-punaviinilasi-2-kpl

Sen lisäksi sain lahjaksi "uuden" puhelimen. Se on veljen vanha, joka sai sen siskon avopuolisolta aikanaan. Minulle se on oikein passeli, en hirvästi perusta noista älypuhelimista ja tämä HTC onkin ensimmäinen kosketusnäytöllä varustettu kapulani. Olen kyllä ihan hukassa sen kanssa, jo soittaminen - saati sitten ensin tekstiviestin lukeminen! - on tuottanut päänvaivaa. Koko ajan tässä opetellaan. En yhtään ihmettele vaikka vähän vanhemmat ihmiset vierastavat uusia puhelimia. Minulla on ollut aina Nokian puhelin ja nyt uusi tuttavuus aiheuttaa ihmetystä. Innoissani kuitenkin uudesta puhelimestani olen! Nykyaika, täältä tullaan!

Hyvää Joulua!

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!




Tässä meidän joulun aloitus kuvina:

Tonttuko?

On ihanaa olla lomalla, mutta toisinaan iskee tylsyyden hetkiä.

Löysin omat jalkani

Tuhertelin itelleni ennen joulua- kynnet, jotka
menivät pilalle siivotessa...

Ajatella, tonttu oli tuonut vähän etuajassa lahjan (tai lahjat) minulle ja samassa kasassa oli kirje joulupökiltä. Jotenkin on semmonen kutina, että lähettäjä ei ole se kenen sen luulen olevan. Varsinkin kun allekirjoitus oli Joulupökki eikä -pukki... Todenperäisyyttä sai myös epäilemään väite, että olisin ollut viimeisen puolen vuoden aikana suurimmaksi osaksi tuhma ja muutaman kiltin teon takia nuo lahjat sitten olin saamassa. Ja jos en erityisesti olisi kilttinä perheelleni tai Aleksille (joka oli kuulemma allekirjoittaneen BFF) niin tämä tulisi ja veisi kaikki lahjani. Niin ja käsialakin vaikutti hyvin tutulle... Huomatkaa, että sain lahjan ja kirjeen aamulla kuuden aikoihin. Ja kukas ne makuuhuoneeseen kiikutti ja aiheutti minulle suuren hämmennyksen? Mmm...

Tänään kotia kohti joulun viettohon.

Hauskaa Joulun odotusta kaikille!

Leffassa on tunnelmaa?!

The Hobbit - Hobitti.

Erehdyin käymään katsomassa sen...

Tunnen oloni huijatuksi. Luulin, että se olisi yhden elokuvan mittainen tarina, mutta ei. Se loppui kesken. Kuinkahan monta leffaa siitäkin ollaan saatu, ehkä trilogia? Niin, että joutuu käymään katsomassa ne kaikki jotta tietää mitä tarinassa tapahtuu. Jos olisin tiennyt, että se on useamman elokuvan tarina, en olisi mennyt katsomaan. Kun eihän se ollut edes niin hyvä.

Jotenkin tuntui ahdistavalle olla siellä elokuvateatterissa, kun ihmiset olivat niin levottomia. Takanani istui nainen jolla oli kamala yskä ja tunnen vieläkin niskassani kaikki ne bakteerit. Jossain edessä päin istui teinejä (tai teineiltä vaikuttavia aikuisia...) joiden mielestä leffa oli maailman hauskin ja nauroivat niin kovaa, että ihmiset varmasti kilometrin päässäkin kuulivat miten hauska kohtaus oli meneillään! Muutama kohtaus olikin ihan hauska ja sai minut hymyilemään, mutta ei nauramaan ääneen. Jossain vaiheessa olisi tehnyt mieli huutaa kovasti että no HAH HAH! Mutta en kuitenkaan kehdannut pilata kanssakatsojien nautinnollista elokuvahetkeä. Ja miksi ihmisten pitää tulla juttelemaan sinne? Tai miksi niitä puhelimia ei voisi laittaa pois päältä, tai edes olla vilkuilematta sitä?!

Hmm... En voisi siis sanoa, että olisin nauttinut elokuvasta juonellisesti saati teatterin yleisen tunnelman perusteella. Enkä pysty suosittelemaan sitä oikein kenellekkään. Jospa muilla on ollut parempia kokemuksia.

Joulu tulee

Eilinen oli aika tehokas päivä omalta osaltani. Herättiin aikasin, koska suunnitteilla oli joululahjojen hankkimista (kyllä, joulun lähenemisen totuus iski vasen kasvojani vasta tällä viikolla) sekä Kuopio-hallissa joulumarkkinoilla käyminen jonne myös Aleksin äiti lähti mukaan. Markkinoilla vierähtikin yllättävän kauan aikaa eikä sitten voitu lähteä enää Ikanoon jääkiekko-ottelun takia. Onneksi keskustan kaupat palvelevat vielä ja sieltä niitä lahjoja sitten löytyikin ihan kivasti.

Piparienleivonta sai uudet ulottuvuudet MUUMIMUOTTIEN ansiosta! Huomattiin viiden muotin pussin olevan alennuksessa, puoleen hintaan, eikä voitu vastustaa kiusausta. Minun piti käydä ostamassa kaupasta piparitaikinaa jotta päästiin heti testaamaan niitä. Olin hieman skeptinen niin taikinaan sekä siihen, että pysyisikö kaikki pikkuiset ulokkeet mukana (esim. kädet ja jalat) kun pipareita yrittää pellille taiteilla. Pysyihän ne! Ainakin ensimmäisissä yksilöissä... Sitten keskittyminen alkoi herpaantua ja pari piparia sai tuunatun ulkonäön.

Joukossa myös perinteisiä muotoja

Se on kummallista kun pitäisi tehdä koulujuttuja (lukea tentteihin), niin johan alkaa kotityöt, askartelemiset ja paketoimiset kiinnostamaan. Kaikki joululahjat on nyt paketoitu ja niihin on askarreltu kortit mukaan. Olen leiponut ja kokeillut uusia ruokalajeja. Perjantaina tein ensimmäistä kertaa elämässäni kaalipataa! Kaikesta kommelluksesta huolimatta siitä tuli hyvää.

Kumminkin, jäljellä on enää huomiset venäjän ja englannin tentit, yksi ryhmätyön viimeistely ja sitten alkaa joululoma! Katseet taitaa olla ainakin minulla jo suunnattu lomaan kun ei millään meinaa jaksaa loppuun asti keskittyä.

Cupcakes!

Päätin kokeilla tätä reseptiä hieman jouluisella versiolla lisäämällä kanelia ja kaardemummaa. Ja kun vielä jaksaa tehdä siihen päälle tuon kuorrutuksen, ei voi muuta sanoa kuin NAM!

POHJA
150 g voita

1 3/4 dl sokeria

3 kananmunaa

2 3/4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

kaardemummaa

1. Vaahdota sokeri ja pehmitetty voi. 
2. Lisää kananmunat yksitellen. 
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon varovasti sekoittaen.
4. Annostele muffinsivuokiin. 
5. Paista 180 asteessa noin 15 minuuttia.

KUORRUTUS

150 g voita

4 ½ dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria / kaakaota

2 tl kuumaa vettä

Ihan käytännön vinkkinä, kannattaa tarkistaa ennen aloittamista, että kaapista löytyy niitä muffinsivuokia. Ne kun tuntuu olevan aika oleellinen osa tätä reseptiä... Ei tarvitse sitten itse lähteä kauppaan tai lähettää jotain muuta sinne.

Lapaset

Lapasperheeni sai taas uuden jäsenen!

Peukalot ovat eriväriset tarkoituksella. En millään osannut päättää kumpi väri olisi parempi, joten tällä päästiin valinnanvaikeuden yli.

Jos joku on kiinnostunut tekemään tällaiset lapaset niin tässä vähän vinkkejä:
                            - Seitsemän veljestä lankaa (2 eri väriä)
                            - Puikot 3,5

40 silmukkaa eli 10 s puikolleen
2 kierrosta nurjaa sinisellä (voi tehdä myös enempi)
2 kierrosta oikeaa sinisellä

jotta saa tuollaisen kuvion niinkuin kuvassa vasempaan niin tehkää seuraavasti (ja huom, älytkää itse sitten oikeaan käteen)

joka toinen silmukka sinisellä ja vastaavasti joka toinen violetilla, kahden puikon (1,2) ajan (kämmenpuoli).
Kämmenselässä neulotaan 2 s sinisellä, 2 s violetilla ja näin vuorotellen kaksi puikkoa (3,4).

Tätä toistetaan 10 kierrosta, jonka jälkeen kämmenpuolen (puikot 1 ja 2) kuviointi tehdään päinvastaisilla väreillä (eli jos pitäisi neuloa sinistä, niin neulo violettia). Puikkojen 3 ja 4 neulonta jatkuu koko ajan samana. Tämä vaihe toistetaan siis joka 10 kierroksen jälkeen.


Peukalon paikka on silloin kun siltä itsestä tuntuu. Omassa versiossani se on noin 30 kierroksen paikkeilla. Tämä peukku on helppo tehdä: puikon 2 viimeiset 6 silmukkaa neulotaan eri langalla (ota siis kokonaan oma langanpätkä), sitten silmukat nostellaan takaisin puikolle 2 ja neulotaan uudelleen normaalisti (minä helpotin ja neuloin yhdellä värillä enkä tehnyt kuviota). Sen jälkeen jatketaan neulomista ihan normaalisti.

Tein juuri ennen kavennuksia muutoksen kuviointiin kämmenselällä. Kun puikoilla 1 ja 2 tehdään "kuvionmuutos" niin sama tehdään myös puikoilla 3 ja 4.

Kun pikkurilli peittyy, aloitetaan loppukavennus. Tykkään tylpemmästä kärjestä, joten kavennan joka kierroksella. Siis puikkojen 1 ja 3 alussa neulotaan oikein yhteen ja puikkojen 2 ja 4 lopussa oikein yhteen. Eli kavennukset tulevat pikkurilliä ja etusormea vasten. Kun jäljellä on enää 2 s jokaisella puikolla, tarkista että lapanen on sopivan kokoinen. Sen jälkeen katkaise langat ja päättele vetämällä langanpäät silmukoiden läpi.

Nyt viimeistellään peukku. Poista merkkilanka ja poimi varovasti silmukat kahdelle puikolle. Alapuolella pitäisi olla nyt 6 s ja yläpuolella 5 s. Nappaa reunoilta pari silmukkaa (vasemmalta yksi ja oikealta toinen) ja ota kolmas puikko kehiin. Jaa silmukat kolmelle puikolle niin, että kahdella puikolla on 4 s ja yhdellä 5 s. Aloita neulomaan normaalisti ja neulo kunnes peukalon pää alkaa peittymään. Kavenna jokaisen puikon alussa (tai lopussa jos tykkäät enempi niin). Itse kavensin ensin kaikilla puikoilla, sitten vain sillä missä on 5 s ja sen jälkeen loppuun asti kaikilla. Lopeta kun jäljellä on vain yhdet silmukat per puikko (3 s yhteensä). Katkaise lanka ja vedä silmukoiden läpi.

Nyt lapanen on viimeistelyä vaille valmis! Eli neula käteen ja päättelemään ylimääräiset langanpätkät. Tässä vaiheessa kannattaa kursia kokoon mahdollinen reikä (tai molemmat reijät) peukalon kohdalla. Se on ihan sallittua, yleensä silmukat isonee typerästi sen kohdalla.

Sitten vain parin toisen yksilön kimppuun! Tsemppiä :)

Joulutunnelman metsästys

Niin sitä tuli itsenäisyyspäivä vietettyä, tällä kertaa vähän koreammin kuin edellisinä vuosina. Oltiin A:n kavereiden luona syömässä erinäisiä herkkuja nätisti minä mekkoon ja A pukuun tällättyinä. Illan päälle piti tietenkin perinteisesti katsoa Linnan juhlia. Tänä vuonna en haaveillut olevani yksi kutsutuista, älysin mikä stressi se olisi. Ehkä asiaan vaikutti osaltaan myös se, että jouduin olemaan torstaina 10 tuntia mekko päällä ja koko ajan mieltäni painoi missä asennossa pystyn istumaan jotta se olisi säädyllisen näköistä. En ole mikään mekkoihminen.

Viikonloppuna käytiin Kisiksellä hakemassa joulutunnelmaa. Kotona Kuopiossa sitä tuntuu olevan vain vähän, jos ollenkaan. Ei vaan ole hirmuisia inspiraatioita jouluvalojen tai muiden koristeiden laittamiseen tai edes hankkimiseen. Ehkä joku toinen kerta sitten...

Matkalla oli tunnelmaa...

Ihana Pentikin sydän

мужчина!

Miehet! Joskus ne on niin ärsyttäviä että tekisi mieli repiä hiukset päästä. Joskus taas pitää ihmetellä miten ihania miehet voikaan olla. Tällä kertaa onneksi kyseessä on tuo parempi! Tosi lälläriä, mutta oikeesti, ei näistä pikkuisista jutuista vaan voi olla iloitsematta tai olla antamatta arvoa.

Lauantaiaamuna sain nauttia yhdestä parhaimmista aamupaloista. Herättiin myöhään ja A kysyi mitä tahtoisin aamupalaksi. Vitsillä heitin vohvelit (varsinkin kun meillä ei ole vohvelirautaa) ja mitäs minä sainkaan? Köyhiä ritareita mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa (kermaa piti ihan käydä ostamassa kaupasta vartavasten!) sekä tietenkin kahvia. Voisko olla parempaa?

Huomasin perjantaina ettei minulla ole vielä joulukalenteria ja joulukuuhan oli ihan ovella. Tiedän, moisen aika olisi pitänyt ajaa jo ohitseni aikoja sitten, mutta en muista yhtään joulua ilman joulukalenteria! Tänä vuonna tilanne alkoi näyttää jo vaaralliselle ja yritinkin ostaa sellaista itselleni Prismasta. Siellä minua vastassa oli TYHJÄ HYLLY (ei kukaan halua mitään lakritsikalenteria, eihän?!) ja pettymys iski sisimpääni. Jos joku näki eilen kaupassa myrtyneen, jalkojaan laahustavan ihmisen, se olin minä. No, olin sitten luovuttanut, tämä vuosi olisi enimmäinen ilman kalenteria... Synkkää oli siis tiedossa. Kun tulin tänään koulusta kotiin, minua odotti aivan mahtava yllätys! Joulukalenteri!! A oli käynyt ostamassa minulle sen. Ajatelkaa! Parhautta.

Meikäläisellä on tainnut käydä hyvä tuuri.
прекрасный.

Manu Chao - Me gustas tu

Oranssit ihanat haalarit!

Keskiviikkona meidän ryhmällä oli ensin virkistäytymisilta (kun case oli me niin yritettiin siis tutustua toisiimme paremmin...) ja sen jälkeen tiedossa oli The Great Meme Partyt. Kaikkein parasta koko partyissa oli se, että siellä myytiin haalarimerkkejä! Olen heikkona niihin jostain kumman syystä. Huvittavaa oli kun katsoin muiden meidän ryhmäläisten haalareita, huomasin että nehän on aika puhtaat! Pari merkkiä siellä täällä, ehkä joku teksti kirjotettuna johonkin. Hups. Kattoo vaan meikäläisen haalaria niin... Ei voisi sanoa että ne olisivat käyttämättömät. Mutta, ostin VIISI uutta merkkiä, kolme reston omaa ja kaksi tekun. Itsehillintä meinasi pettää totaalisesti sen merkkikojun kohdalla, siellä oli niin paljon kaikkea hienoa. Sain joka tapauksessa hillittyä itseni niin että ostin vain ne viisi...

Tuossa sitten niitä innokkaana ompelin ja rupesin sitten miettimään sitä kun porukka valitteli haalarimerkkien hankinnassa ja laittamisessa juuri sitä ompeluvaihetta. Etteivät millään jaksaisi ommella. Minusta se on parasta koko touhussa, se taitaakin olla harvoja tapauksia minulla joissa olen kohtalainen, se käsinompelu. Työlästähän se on joo, mutta ihan hauskaa. Kun on ensin pistänyt peukaloon neulalla sen sata kertaa ja alat turtua tunteeseen.

Tässä on uudet hienot merkit (ja nauttikaa "kauniista" ompelujäljestä):

reston oma,
memeteemaan liittyen

samoin kun ylempi,
tää on kyllä hauska.

tekun merkkejä en
jaksanut vielä ommella

ylläri tää reston teema....

tämä murheenkryyni!
ehkä neljäs ompelukerta
toden sanoo.

tämän sain A:lta

muotoiluakatemian merkki,
yksi suosikeistani!

keskiviikkona sain laittaa
pitkästä aikaa haalarit jalkaan.

Porcupine Tree - Time Flies

Talvikengät

Koska talvi on vihdoin ja viimein tulossa, arktiset olosuhteet lisääntyvät, on aika kaivaa jälleen kaikki talvivaatteet esille! Ehdin käyttää talvikenkiäni muutaman kerran tässä syksyllä, silloin kun sitä lunta oli. Silloin katsoin niitä vähän tarkemmin ja huomasin niiden olevan aika huonon näköiset. Maksoin niistä maltaita keväällä ja tykkään edelleen älyttömän paljon, joten tahdoin totta kai huoltaa ne jotenkin. Löysinkin kaapista purkin jotain mönjää jonka olin ostanut samalla kun kengätkin. Siispä käsittelin saappaat sillä ja tsadam! Ne ovat kuin uudet (niissä olosuhteissa kuin on mahdollista)!

Ei yhtään eroa...

Ja kuin uudet!

Möhnäpurkki

Tupaantuliaiset

Voin kyllä rehellisesti sanoa, että oli parhaimmat tupaantuliaiset tähän mennessä! Ihmisiä tuli kuin tulikin, vaikka aluksi näytti ettei kukaan pääse tulemaan. Kieltämättä muutamaa ihmistä jäin kaipaamaan, mutta aina kaikki ei vaan pääse, varsinkin jos välimatkaa on paljon. Tutustuin uusiin ihmisiinkin!

Tarjolla oli vaikka mitä; tehtiin kahta erilaista kääretorttua, toinen oli tumma marianne-vaniljarahkatäytteellä ja toinen kuningatarrahkalla mansikkahillon kera. Nam! Niihin nähtiin kaikkein eniten vaivaakin, meillä kun ei tuossa vaiheessa vielä ollut sähkövatkainta... Mietinpähän vaan, miten ennen aikaan on pärjätty pelkällä käsipelillä?! Siinä ensinnäkin kestää semmonen 20 minuuttia ja toiseksi, SIINÄ MENEE HERMO! Kumminkin, näitten lisäksi tarjolla oli juusto-kinkkusarvia, mustikkapiirakkaa ja joulutorttuja. Pipareita ja glögiäkin oli joulun kunniaksi, mutta unohdin laittaa ne esille... Minusta ei taida koskaan tulla pätevää emäntää. A vastasi juomapuolesta ja loihtikin mainion boolin.

Booli 

Kehittelimme perjantai-iltana sushien, juustojen ja viinin äärellä A:n, siskoni ja tämän avopuolison kanssa jotain tekemistä lauantai-illaksi. Tuloksena oli aika hankala tietovisa. Mutta taisi olla ihmisillä ihan mukavaa siinä miettiessä... Bonuspisteitä saattoi saada sen mukaan, miten hauskaa meillä tuomareilla oli. Voittajajoukkueelle tarjottiin kuohuviiniä. Olisi kyllä ollut hauska osallistua itsekkin, mutta jostain kumman syystä se ei oikein käynyt päinsä...

Käytiin muuten neljästään perjantai-iltana ennen sushia, juustoja ja viiniä KalPa- Kärpät pelissä Niiralan montussa. Harvinaisen hauska peli olikin kyseessä, kannatin molempia joukkueita. Joku vähän katsoikin pahalla silmällä kun hurrasin jokaisen maalin kohdalla. Kärpät sen ottelun sitten jatkoajalla vei, aika kuumissa tunnelmissa. Ihmiset olivat tuohtuneita ja huusivat tuomareille nuijjaa ja heittelivät roskaa jäälle. Tyhmää käytöstä... Mutta oli kyllä muuten tosi mukavaa käydä, varsinkin juuri näiden kahden parhaan joukkueen ollessa samaan aikaan jäällä.

Ilmeisesti oli hyvä fiilis

Paradise Oskar - Da Da Dam

(ei, en ole vieläkään kyllästynyt tähän biisiin! :D )

Ja eikun leipomaan!

Aakkosherkku

Eräänä iltana syötiin aikamoista herkkua. Jonkun mielestä. Tämän on siis kehittänyt herra A.

                                                                   Aakkosia

                                                                   Juustoa

                                                                  Voita

Sipaise voita Aakkosen päälle, kääräise juustoviipaleeseen ja nauti. Ei tarvitse edes paistaa tai lämmittää. Erittäin nopea ja helppo resepti.

Sushit

Tehtiin perjantaina siskoni kanssa susheja. Meitä molempia oli tehnyt näitä mieli jo jonkin aikaa, eikä meidän miehet olleet näitä vielä maistaneetkaan. Näihin laitettiin basmatiriisin ja merilevämattojen lisäksi kylmäsavulohta sekä kurkkua. Eli myös meidän kalanvieroksujien makuun! Näitä voi dippailla soijakastikkeeseen, mutta minusta (ja enemmistön puolesta) sushit olivat parhaimmillaan ilman sitä. Jos joku miettii onko näitten tekeminen hankalaa tai jättää juuri siinä luulossa sushien tekemisen muille, niin älkää pelätkö! Turhaan jännittää, tämä on tosi helppoa! Minä nämä tein... Ja miehetkin tykkäsivät.

Kinkku-juustosarvet

Tein tupareille kinkku-juustosarvia ja niiden suosio yllätti minut taas. Minulla ei ole aavistustakaan mistä resepti on peräisin, mutta on ollut ehdottomasti paras tähän mennessä. Silti on pakko myöntää, että makuja ja koostumuksia on niin paljon kun on leipojiakin. Vaikka kyseessä olisi sama resepti, niistä tulee jokaisen käsissä erilaisia. Itse tykkään vaihdella ja lisätä täytteeseen tulevia raaka-aineita. Esimerkiksi aurajuusto ja pekoni ovat loistavia kinkun ja juuston kavereita!

Come a little bit closer...

Tänään vähän kuvia...

Joku tiesi oikean värin.

Työn alla

Jacksonini mun

Sain tämän kortin tuliaisina siskoltani
 ja sen poikaystävältä Prahasta,
piristys!

...ja musiikkia!

 Stam1na - Yhdeksän tien päät

The Haunted - Abysmal

Welcome to the jungle

Nyt voin tuulettaa vähän, sain vihdoin aikaiseksi kukkien laittamisen uusiin ruukkuihin! Se on mielestäni ihan supermukavaa puuhaa, sormien ja käsien upottaminen multaan tuntuu joka kerta yhtä hyvälle. Saattaa kuulostaa omituiselle, myönnän. Silti työn aloittaminen vie aina aikaa, koska tiedän kuinka paljon sotkua siinä saa aikaiseksi! Tällä kertaa otin varman päälle ja puuhastelin kylppärissä minimoiden siivousvaiheen työmäärän. Minulla oli kaksi tädiltä saamaani Anopinhammasta ja yksi A:n tuntematon kukka sekä kolme uutta kasvin versoa odottamassa uutta ruukkua (ja karsimista) . Ongelma oli siinä, ettei minulla ollut kuin kolme kukkaruukkua. Niinpä toinen Anopinhampaista jäi vielä odottelemaan vuoroaan.

Vain aika näyttää onnistuinko olemaan tuhoamatta kukkiamme. Toisaalta, minusta tuntuu hetkittäin, että asuisimme jossain viidakossa... aina vain kukkia kukkia kukkia kukkia, katsoitpa minne hyvänsä! Taisin joskus valittaa kasvien puuttumisesta, mutta nyt asia on selvästi korjattu. Eipä sillä, että se olisi huono asia. Tykkään vihreästä ja elävästä.

Se on taas sunnuntai!

Sunnuntaiaamuisin on paljon mielekkäämpää herätä (ja kyllä, JOUDUN heräämään pikkuisen ennen kymmentä tämän takia...), koska Yle näyttää uusintana lapsuuteni yhtä parhaimmista lastenohjelmista, Tohtori Sykeröä! Jotkin jaksot muistaa ulkoa, toiset taas palaavat mieleen pikkuhiljaa jakson edetessä, herättäen uinuvia muistoja, tunteita joita kyseinen jakso minussa pienenä on tuottanut. Hassua, miten esimerkiksi nähdessäni kiviä syövän monsterin (jaksossa Matka Brasiliaan) tunsin suurta jännitystä. Taisi olla pienelle minulle suurikin juttu! On se vaan kerrassaan mahtava lastenohjelma.

Aloitin eilen joulunvieton ja paistoin tälle vuodelle ensimmäiset joulutortut. Illalla olikin ihanaa vain istua ja nauttia niistä, koska koko päivä oli yhtä hullunmyllyä. Saatiin kuin saatiinkin kannettua viimeiset A:n tavarat uuteen osotteeseen! Muuttaminen kahdestaan on paljon raskaampaa kuin mitä isommalla joukolla. Nyt minunkin panostani tarvittiin enemmän, kun jouduin kantamaan painavia tavaroita. Omissa muutoissani apuna on ollut pikkuveljeni ja isäni, jotka ovat hoitaneet painavimpien tavaroiden roudaamisen, kiitos siitä!

Ennen muuttopuuhia kävimme kiertelemässä huonekalukaupoissa. Olemme haaveilleet uudesta keittiönpöydästä, minulla täällä kun oli vanhempieni vanha minipöytä joka huojui ja keikkui. Satuttiin löytämään molempia miellyttävä, tumma massiivikoivua oleva neljän hengen pöytä ja samaan hintaan kuului myös ne neljä tuolia. Kyseessä oli mallikappale ja sen sai tämän takia halvemmalla.

Uusi keittiönpöytä niin beigessä keittiössä.
 (kyllä, takana näkyy vanhakin...)

Samaan syssyyn löytyi myös sohva, isompi ja tietenkin parempi kuin nykyinen kulunut ja vääränvärinen romu (ostettu käytettynä muutamalla kympillä). Kaiken kukkuraksi se on vuodesohva, joten kun vieraita tulee kylään, kaikille löytyy nukkumapaikka! Eli rakas siskoni, kun tulette ensi viikonloppuna käymään niin saatte ensimmäisinä testata sitä. Kuvaa siitä ei vielä ole, koska kotiin se saapuu vasta torstaina.

Kaksi taulua seinällä!

Pakko muuten mainostaa tähän loppuun, että Askossa (josta siis ostimme nämä hankintamme) oli yksi maailman parhaimmista myyjistä! Ei voinut parempaa mieltä jättää jälkeensä kun astelimme ulos liikkeestä. Näitä ihmisiä toivon olevan lisää.