Marraskuun mustaa

Viikko sitten torstaina sain soiton, jossa minua pyydettiin tulemaan töihin sijaiseksi yläkoululle. Koska opiskelijana rahaa ei vain ole liikaa (eikä edes sopivasti), päätin lähteä lyhyellä varoitusajalla kohti Kisistä. Sitä ennen piti hakea Silmäasemalta uudet silmälasit, jotta pääsin esittelemään niitä, enkä ihan rehellisesti olisi jaksanut odottaa tiistaihin asti! Pelotti aika kovasti, mutta ihan hyvän valinnan olin tehnyt.. Luulin ensin, että nämä näkyvämmät lasit olivat kamalat kun katsoin Allun ilmettä. Toiset ovat sitten hengettömät ja huomaamattomat. Kuvia laitan ehkä joskus.

Hyppäsin illalla junaan ja seuraavana aamuna pääsin istumaan opettajanpöydän ääreen. Työt jatkuivat myös maanantaina, joten hankkeessa oltiin ihan kunnolla. Vietin samalla vähän pidennetyn viikonlopun kotipuolessa. Rauhallisuutta riitti, kun vanhemmat lähtivät reissuun. Lauantai meni lepposissa tunnelmissa kirjoittaessa opparia (kyllä, lauantaina!!) ja leipoessa korvapuusteja. Onneksi ei ihan koko aikaa tarvinnut olla yksin kun Laura ja Jussi tulivat Iisalmesta seurakseni. 

Maanantaiksi sovin treffit Iskelmäviikkojen yhteyshenkilöiden kanssa syventävän harjoittelun puitteissa. Ja niinhän siinä kävi, että sinne tieni suuntaa ensi kesänä! Eipä tarvitse enää stressata harkka-asioita (toki sopimukset pitää kirjoittaa vielä) vaan voi keskittyä oppariin. Ja valmistuminenkin on entistä lähempänä!!

Kukas täällä on hiippaillut...?

Lunta lunta lunta!!!!

Viime viikko vierähtikin suurin piirtein kokonaan erilaisten tehtävien ja opparin parissa. Tätäkö opiskelijan elämä on? Tätäkö opiskelu on? Istutaan tunneista ja päivistä toiseen tietokoneella vääntäen raportteja toisensa perään. Lähes kaikki tunnit (normaalisti viikossa 15 tuntia, viime viikolla 2 h) oli peruttu, joten aikaa töiden tekemiseen olikin yhtäkkiä. Onneksi, saatiin suurin osa tehtävistä palautettua.Istuttiinhan siellä tietokoneen ääressä monena päivänä vähintään  5 tuntia. Ihanaa... 

Vihdoin Savonia sai santsattua Microkadulle ryhmätyöskentelytiloja, koska niistä on ollut puutetta. Olenkin tainnut valittaa täälläkin kyseisestä asiasta. Nyt on ja hyvät onkin! Yhdellä käytävällä on monta erilaista huonetta, jotka ovat hieman erilaisiin käyttötarkoituksiin. Alla on kaksi kuvaa huoneesta, jossa me vietettiin viime viikolla suunnilleen se 15 tuntia kolmeen päivään. Vitsailtiin torstaina, että tervetuloa vaan meidän työhuoneeseen, kun sisälle mentiin. Tuntui jo ihan omalle tilalle. Siellä on mukavaa työskennellä omassa rauhassa, koska oven saa kiinni jättäen melun käytävälle. Eikä kukaan pääse muutenkaan häiritsemään tekemistä.

Jos tila on vaan vapaana, niin luulen, että siellä tulee vietettyä enemmänkin aikaa opparin parissa. Jota on jo muuten valmiina se 18 sivua teoriaa!!! Tällä viikolla täytyy pitää taukoa koko projektista, se tulee muuten korvista ulos!

Hyvä idea heijastaa kuva tietokoneelta telkkariin, harmi vain ettei ole oikeata piuhaa. Ehkä jonain päivänä...
Tietokone on muuten uusi ja siinä on kosketusnäyttö! Ja Windows 8, mikä tuotti päänvaivaa aluksi.

Tervetuloa työhuoneeseemme! Kiva pikku soppi.

Ja kohta on joulu. Toivottavasti sitten hellittäisi tämä ryhmätöitten tekeminen. Saa vaan olla. Enkä kyllä ajattele mitään koulujuttuja yhtään!

Jouluvalot! Ihka ensimmäiset ihan omat! Tästä se joulun odotus alkaa.

Suklaa-kinuskikakku

Varoitus! Aiheuttaa riippuvuutta. Tyydyttää makeanhimon nopeasti.

Pohja: 

murotaikina:

125 g voita

1dl sokeria

1 muna

2½ dl venhäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna samalla sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.

Paista 200 asteessa noin 10 min.

Jouduin kaapimaan pohjaa ohuemmaksi keskeltä, koska se kohosi aika hyvin. Eli joko vähemmän taikinaa tai sitten kaapimaan!

Täytteet:

kinuski ja suklaamousse

Kinuski:

2 dl kermaa

1 dl sokeria

2 rkl tummaa siirappia

1 tl vaniljasokeria

Keitä kattilassa kermaa, sokeria ja siirappia hiljalleen välillä sekoittaen noin 20 min.

Kinuski on valmista kun tiputtaessa nokareen kylmään veteen se pysyy pallona eikä se yhtään liukene veteen.

Lisää lopuksi vaniljasokeri.

Suklaamousse:

2 dl kermaa

100 g suklaata

Laita kattilaan 3/4 dl kermaa ja anna sen kiehahtaa. Nosta pois levyltä ja lisää kerman joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes seos on tasaista. Anna jäähtyä.

Vatkaa loppu (1 1/4 d) kerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahto ja suklaaseos keskenään.

Päällinen:

150 g suklaata

50 g voita (tai sen verran kun haluaa, 

mitä enemmän voita, 

sitä pehmeämpi suklaa)

Levitä kinuskia pohjan päälle niin, että sitä on kauttaaltaan. Voit itse päättää kuinka paksun kerroksen kinuskia haluat. Ohjeen mukaan sitä tulee vähän reilummin, itselläni sitä jäi sitten yli.

Laita kinuskin päälle suklaamousse. 

Vie vähäksi aikaa pakkaseen jäätymään. Sillä aikaa sulata suklaa. 

Kun suklaamousse on jähmettynyt, ota pois pakkasesta ja levitä suklaa kakun päälle. 

Nauti!!

Arkistojen kätköistä part 2

Joku pikkuinen sopuli mönkiäinen oli jähmettynyt 2011 takapihan polulle

Pikkusukat

Helmineule

Vähän mittakaavaa verrattuna suklaapatukkaan

Sain tässä aikaisemmin syksyllä inspiraation neulontaan. Kaikki työt tuntuivat kuitenkin aina epäonnistuivat (tai ainakin siltä minusta tuntui), joten päätin neuloa pikkuvillasukat. Vauvakuumetta taitaa olla aika paljon liikkeellä ja nämä tein ihan vaan odottamaan seuraavaa pikkuista (on se sitten oma tai jonkun muun). Langan väriä valittaessa sain etiäisen sinisestä väristä ja niin sukista tulivat vaaleansiniset. Kuvioon on käytetty tummanviolettia lankaa ja nyt näyttää sille, että siinä olisi sydänrivi! Jalkaterän päälle halusin kokeilla helmineuletta (tai luulen sen olevan sitä, tein samaa yhtiin lapasiin ja joku totesi sen olevan helmineuletta). Tosi yksinkertaista, mutta antaa hieman erilaisen ilmeen sukille. Eikä silloin tarvitse edes kikkailla värien ja muiden kuvioiden kanssa.

PELKISTETTY OHJE

Tähän on käytetty Seitsämän veljestä - lankaa ja 3½ puikot.

Luo yhteensä 32 silmukkaa eli 8 puikolleen. Neulo joustinneuletta, 1 oikein, 1 nurin, 1 oikein, 1 nurin. kierroksen loppuun asti.

Kuvio sukissa on niinkin yksinkertainen, kuin kierrokset violettia, sinistä ja violettia.

Kun joustinneuletta on kertynyt sopivan verran varreksi, neulo yksi kierros oikeaa.

Neulo sen jälkeen ensin kantalappu ja sitten kantakuppi (ohjeet löytyy kyllä ainakin lankakerän vyötteestä, en jaksa nyt tähän selittää).

Helmineuleen saat neulomalla joka toisen silmukan oikealla ja joka toisen nurjalla. Seuraavalla kierroksella neulot päinvastoin (esim. 1o,1n,1o,1n ; seuraava kierros 1n, 1o, 1n, 1o ; seuraava kierros 1o, 1n, 1o, 1n jne.)

Kavennukset kärkiosassa kannattaa tehdä niin, ettei kavenna helmineuleen keskellä, vaan reunoilla. Niin pinnasta tulee kaunis ja yhtenäinen.

Sano se kynsin

Löysin Pinterestistä kuvan, jossa kynnet olivat saaneet pintaansa sanomalehtiefektin. Päätin perjantaina testata ja kokeilla, saako sanomalehdestä todella kynnet itselleen. 

Yllä olevassa kuvassa näette lopputuloksen, johon vierähti jopa puolitoista tuntia! Näitä ei siis tehdä äkkiä, juuri ennen lähtöä. Tuhertamiseen menee kauan aikaa ja se vaatii pitkän pinnan. 

Leikkasin siis sanomalehdestä sopivan kokoisen palan, jokaiseen kynteen omansa. Kannattaa jättää hieman kynttä näkyviin, eli hieman liian pieni palanen, koska se tarttuu luultavasti paremmin niin. Laitoin pohjalle aluslakkaa (alakuvassa Lumene) ja liimasin kastetun sanomalehtipalasen sen päälle. Kuivattamisvaihe vaatii huolellisuutta, koska pala ei liimaudu kiinni ihan heti. Kun sain palan asettumaan kynnelle mahdollisimman hyvin, kuivatin sen ja laitoin päälle pikakuivattajaa (alakuvassa Mavala). Tätä toistetaan kunnes kaikissa kynsissä on sanomalehtipinta. 

Ja kannattaa ottaa huomioon mistä lehtiartikkelista palaset kynsiin leikkaa. Oikein taitavalla suunnittelulla voi saada ns. kannanottokynnet, jossa tekstillä on todella merkitystä ja se näkyy kokonaan.

Harmi vaan, että ensimmäisen kokeilun ja puolentoista tunnin ähertämisen jälkeen kynnet pysyivät kuosissaan alle 24h. Ehdin kuitenkin näyttämään niitä kaikille! Isänpäivälle sunnuntaihin ne eivät kestäneet...

Lumenen aluslakka ja Mavalan pikakuivattaja

Sydämelliset suklaakeksit

15-20 kpl

125 g voita

1 3/4 dl ruokosokeria

1 muna

2 ½ dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

2 tl vaniljasokeria

½ tl leivinjauhetta

1 tl kaakaojauhetta

1-2 dl suklaarouhetta

Vatkaa pehmitetty voi ja sokeri. Lisää tähän vaahtoon yksi muna edelleen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seos taikinan joukkoon siivilän läpi. Lisää rouhittu suklaa. Voit käyttää useampaakin suklaamakua, minulla näissä on tummaa- ja valkosuklaata sekä muutama pala Pätkis minibitesejä.

Paista hieman litistettyjä palloja uunissa 175 asteessa noin 12 minuuttia.

Tein vielä keksien päälle sydämet sulatetusta valkosuklaasta sekä mausteena iki-ihanaa kaardemummaa. Kannattaa antaa suklaan jähmettyä ensin, koska muuten se lätsähtää suoraan keksin päälle. Jähmeämmästä suklaasta on helppo muotoilla kuvioita pursottamalla.

***

Tämä resepti on syntynyt Kinuskikissan cookie dough - leivosten ja isänpäivän inspiroimana. Kaapista löytyi kahta eri suklaata, tummaa- ja valkosuklaata sekä edellisillan leffanamuihin oli jäänyt kolme pätkispalasta. Ja koska tein nämä iskälle isänpäivän kunniaksi, keksit antoivat anteeksi muutaman päivän odottelun.

Hikuttaja minussa

Nyt se on aloitettu, nimittäin opinnäytetyön tekeminen! Olimme alustavassa suunnitelmassa päättäneet, että saisimme työn valmiiksi toukokuussa ja että meillä olisi jouluun mennessä sisällysluettelo hahmoteltuna. Eli ei mitenkään suuria suunnitelmia tähän syksylle kirjoittamisen osalta. Mutta kappas vain, huomaamatta olemme kirjoittaneet teoriaosiota jo muutaman sivun! Näyttää aika hyvälle tässä vaiheessa.

Jos en ole koskaan aihettamme kertonut niin tutkimme ekologisempien matkailupalveluiden kannattavuutta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että teemme kannattavuuslaskelmia toimeksiantajayrityksellemme, nykyisiä ja sitten ekologisempia vaihtoehtoja (energia, jätehuolto jne.) käyttäen. 

Koska tietenkään kaikki ei mene yhtä helposti kuin omissa mielikuvissaan, huomattiin ettei teorian pitäminen linjojen sisäpuolella olekaan ihan helppoa. Toki voitiin alussa vähän aliarvioida laajuutta, mutta saa tehdä aika paljon rajanvetoja siihen, mikä kaikki on tarpeellista ja mikä on irrelevanttia. Hyvin koko juttua kuvaa pieni säkki, johon työnnetään paljon sisällystä ja joka ratkeilee liitoksistaan.

Kirjoittelimme maanantaina jo hallussamme olevista kirjoista ja tiistaina menimme Opistotien kampuksen kirjastoon etsimään lisää kirjallisuutta. Teku on tosi ahdistava paikka (ei vain sen takia että siellä voisi törmätä tuttuihin), koska siellä opiskelevat tekniikan ja liiketalouden opiskelijat. LiKulaiset tuntuvat katsovan meitä nenänvartta pitkin (onkohan meillä reston leima otsassa??) ja tekulaiset vaan tuijottivat kiinnostuneen näköisinä. Tuli mieleen joku utelias koiranpentu... Onneksi olimme kirjaston perällä turvassa tuijottavilta katseilta ja lopulta päästiin sieltä pois.

Parasta tässä on se, että minulla on hirmu motivaatio työn tekemiseen ja luulen, että se olisi hyvä käyttää hyväksi nyt, eikä sitten ensi keväänä kun se luultavasti lopahtaa. Alkaa tavoitteen saavuttaminen näyttämään ihan todennäköiselle.

Hetkiä

Löysin tabletista tämmösen ominaisuuden - panoraamakuva olkkarista.

Ihanat muumilakanat ja uusi kirja lukemisen alla.
Optikko kysyi luenko paljon. Näytin kuulemma ihan sellaiselta ihmiseltä joka lukee paljon.
Ööö, oliko se niin ennalta-arvattavaa? Oliko se kohteliaisuus vai pilkka??

Mummu antoi minulle kukan, jollaista olen pitemmän aikaa jo katsellut sillä silmällä kaupoissa.

Minulla on rahapurkki. Rahapurkkiin laitan pikkuhiluja. Olen laittanut jo noin 3 vuoden ajan.
Laskin rahoja. Siellä on 40 e rahaa. Jostain se säästäminen on aloitettava!

Uudet kengät! Kannatti odottaa, Matkuksen DinSkossa oli -20% alennukset
synttäreiden kunniaksi. Ekat pitkävartiset saappaat aikoihin.
p.s. kävelin niillä kouluun. Jaksoin!

Olen viimeistään nyt rakastunut. Allu tuli töistä ja toi minulle ruusun <3 

Tästä tulee söpöstelyvillasukat itselleni. 

Perjantai-iltana

Eilen käytiin erään ystäväpariskunnan (tämä on kyllä edelleen niin hauska termi, mitä en kuvitellut koskaan käyttäväni. Edellisessä parisuhteessani meillä ei sellaisia ollut ja ehkä se sai minut luulemaan kyseisen olevan joku urbaanilegenda tai vastaavaa...) kanssa Pannuhuoneella. Siellä ohjelmassa oli livekaraokea. Mieletöntä, miten hyviä laulajia kansan syvimmistä riveistä löytyykään! Pannuhuone on muutenkin niin pieni paikka ja sitten kun se oli ihan täynnä porukkaa, livemusiikkia ja hyvää seuraa, oli ilmapiiri enemmän miellyttävä. Ehkä hieman ahdasta, mutta tunnelmaa se kohotti. ¨

Pitkästä aikaa sain laittautua, kun viime perjantaina en ollut osannut varautua Hiileen menemiseen. Pakko sanoa, että äiti oli taas oikeassa. Hyvällä huulipunalla on oikeasti paljon merkitystä. Tai huulipunalla ylipäätään! Se luo mukavan katseenkiinnittäjän huulista ja tuo jopa jonkinlaista ryhdikkyyttä koko yleisilmeeseen. Tämä uusi punaisempi on - vaikka en koskaan olisi uskonut tätä sanovani - minun suosikkini.

Ja huomasin taas, etten omista muita kun mustia vaatteita. Niitä "hienompia" vaatteita siis.

Teinipeilikuva, jee.

Kynnet illaksi, piti kokeilla taas tuherrella jotain uutta.

Mustikka-valkosuklaatarteletit

Näihin tarteletteihin käytin samaa pohjan reseptiä, joka oli esillä täällä. Näihin on uponnut paljon enemmän aikaa ja vaivaa, jotta pohjista tulisi ohuita. 

Täytteeksi laitoin pakkasesta suoraan mustikoita ja päälle sulatettua valkosuklaata, maustettuna kardemummalla. Valkosuklaa ja kardemumma sopivat keskenään paremmin kuin hyvin! Tietenkin kohtuudella..

Nami nam! Hieman sotkuista puuhaa, mutta hyvää. Tein pohjia enemmän kerralla, mutta laitoin ne pakkaseen odottamaan ruoka-ainekokeilun loppumista. Sitten voisi yrittää kokeilla suklaaganachea tai/ja vaniljakreemiä.

Kotiesittelyä part 1

Ajattelin tehdä hieman kotiesittelyä, koska muutoksia jos mitä tämä asunto on joutunut käymään läpi. Ja kaikki se vuoden aikana, jota minä olen asuttanut. Olen vaihtanut kerran asuinkumppania ja nyt on kulunut vuosi siitä, kun Allu muutti kanssani tänne. Aloitan keittiöstä, joka on asunnon sydän.

KEITTIÖ

Aiemmin:

Tästä lähdettiin liikenteeseen. Tyhjä huone, joka maalattiin heti ensimmäiseksi.

Tältä keittiö näytti elokuussa 2012 kalustettuna.

Tässä tilanteessa oltiin lokakuussa 2012, sen hetken kun asuin
asunnossa yksin. 

Intiimi kattaus kahdelle. Toinen joutui istumaan jakkaralla...
Kuva lokakuulta 2012

Tämä on ainut kuva, missä vanha lattia näkyy uuden ruokaryhmän kanssa.
Huomaatte varmaan, että tämä on jo kerran ollut esillä tässä blogissa,
ja että takana pojottaa vanha pöytä. Marraskuu 2012

Nyt

Syyskuu/lokakuu 2013