Jännää miten sitä keksii aina kaikkea muuta tekemistä silloin kun pitäisi tehdä esimerkiksi koulutehtäviä tai lukea ensi viikolla oleviin tentteihin. No, onneksi tenttejä ei ole kuin kaksi ja toinen niistä on pelkkää laskentaa (kannattavuus ja hinnoittelu-kurssi) ja jossa olen ollut hyvin aktiivisesti mukana tehden tehtäviä. En usko sen tuottavan läheskään niin paljon päänvaivaa kuin henkilöstöjohtamisen tentti. Vaikka olenkin ollut melkein kaikilla tunneilla, lukemista riittää silti. Ihan niinkuin tässä ei olisi jo aivot kesälaitumilla laukkailemassa, varsinkin kun sitä lomaa ei tule pahemmin ainakaan näillä näkymin olemaan, joten ilo on otettava siitäkin edestä.
Olen kyllä tehnyt ahkerasti tehtäviä, joista olen täälläkin hajoillut. Enää olisi yksi ja puoli Sociology of Tourismin tehtävää sekä yksi kestävän kehityksen tehtävä, jonka saan tehdä vasta kesällä. Eli ei tässä nyt ihan pulassa olla vaikka niin vähän luulin muutama viikko sitten.
Mutta jo se, että minun pitäisi tehdä jotain rakentavaa, saa minut tekemään tasan kaikkea muuta kuin järkevää. Olen leiponut ja laittanut ruokaa ennätyksellisen paljon, unohtamatta tietenkään imuroimista. Ja sitä minä todella inhoan! Ei sitä joka päivä meillä syödä herkutellen, paitsi nyt. Alen onni on, että minua stressaa koulu ja haluan paeta sitä kaikin mahdollisin keinoin...
Jotta tämä ei olisi jo tarpeeksi, olen aloittanut juoksemisenkin. Minä, joka en ole koskaan nauttinut juoksemisesta vaan narissut ja pakon sanelemana sitä harrastanut. Juostu on, vapaaehtoisestikin, mutta koskaan sitä tilannetta ei ole kuvanneet sanat ihanaa, nautinto tai hyvänolontunne.
Jos joku käskisi minua kertomaan mieleenpainuvimman juoksukokemuksen, se olisi ehdottomasti tämä: joskus pienempänä ollessani iskä keksi aamulenkkeilyn meille kesälomalaisille. Voi elämä sitä kertaa kun herätettiin ja lähdettiin ennen aamupalaa pururadalle juoksemaan, Make ja Laura viilettivät edellä, minä perässä iskän sanojen "kannustamana". Oli painostavan kuuma ja perässäni vaani sitkeästi paarma. Ja kun päästiin kotiin, tuli ihan hirmu ukonilma... Ihan hirveä kokemus! Voitte vaan miettiä, että ai miksi en muka pidä juoksemisesta kun tuo on ensimmäinen ajatus!
Mutta nyt uskallan jo sanoa, että ei se nyt tunnukaan niin kamalalle, vaan on ihan jees. Kyllä sinne ihan mielellään lähtee, varsinkin kun Ale on kannustamassa minua. Vaikka sille se onkin semmosta lämmittelyä, lämmittää koko juttu ajatuksena minua. Joku tosiaan kehtaa lähteä minun kanssani ulos ihan sen takia, että tarvitsen seuraa ja kirittäjää. Niin ja suunnittelin ihan että jos minulla olisi rahaa, niin ostaisin juoksuhousut. Minä. Jotkut trikoot. HAH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti