Ensimmäinen työpäivä - noin miljoona vielä edessä.
Minua jännitti ihan hirveästi sunnuntaina! Yllättävän rauhallisin tunnelmin sitä kuitenkin lähdin matkaan ja perille saavuttuani vartin liian ajoissa, vaatteet vaihdettuani, jännitys alkoi taas kihelmöimään mahanpohjassa. Siinä vaiheessa kun minulle lykättiin käteen vihkonen ja nimikyltti rintaan, olin pakokauhun vallassa. Joudunko minä ihan oikeasti käyttämään tätä muistilehtiötä, ottamaan siis tilauksia vastaan?!
Minut pistettiin heti tositoimiin vaikka olenkin ihan aloittelija. Onneksi on tullut käytyä enemmän kuin kerran ravintolassa syömässä, joten pystyy peilaamaan vähän aikaisempiin kokemuksiin (tosin asiakkaana mutta kumminkin!). Siellä kävin hakemassa muutamia tilauksia, taisinpa viedä jollekkin laskujakin. Blokkasin astioita ja suurin jobi taisi olla tiskipaikalla. Sinne oli helpotus paeta kun jos jotain osaan niin sen tiskauksen. Ja siellä kukaan ei ollut arvioimassa ja pakottamassa liikenteeseen.
Toinen työpäivä koostui ihan samanlaisista hommista, tällä kertaa sain kantaa muutamia annoksia pöytiin. Se on kaikkein jännittävintä ja vaikeinta vielä. Ne lautaset painaa suunnilleen tonnin ja ovat kuumia. Yritä siinä sitten hymyillä kun ranne on ihan hämärässä asennossa ja keskityt olemaan kompastumatta mihinkään... Taidan yrittää vältellä koko hommaa niin kauan kuin vaan mahdollista...
Eilen oli paljon ulkomaalaisia asiakkaita, ainakin yksi 10 hengen espanjalaisporukka. Onneksi englantia on tullut kerrattua enemmänkin tässä viime aikoina, joten puhuminen ei ollut mikään ongelma. Ongelmaksi lähinnä koostui ruokien nimet. Aika paha oli vuohenjuusto. Unohdin sen sanan ihan kokonaan siinä rytäkässä kun lautanen poltteli käsissä. Goat cheese.
Se ravintolapäällikkö sanoi maanantaina, että tavoitteena on saada minusta kunnollinen ja pätevä tarjoilija elokuuhun mennessä. Minusta vähän tuntuu, että koko haaveilemani baarin puoli taitaa painua unholaan. Vaikka niin olisin siellä halunnut olla. Voihan se olla, että pääsen sinne viikonloppuisin, koska baari on auki vaan hyvien säiden aikana viikolla.
Voi elämä, jostain mieleni sopukoista kumpuaa jotain kerran sanomaani: en ikinä aio rueta tarjoilijaksi! En ikinä!! (Savonian joululounas, minä tarjoilijana ja mokanneena) Että hellou vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti