Eka päivä tarjoilijana

Ensimmäinen työpäivä - noin miljoona vielä edessä.

Minua jännitti ihan hirveästi sunnuntaina! Yllättävän rauhallisin tunnelmin sitä kuitenkin lähdin matkaan ja perille saavuttuani vartin liian ajoissa, vaatteet vaihdettuani, jännitys alkoi taas kihelmöimään mahanpohjassa. Siinä vaiheessa kun minulle lykättiin käteen vihkonen ja nimikyltti rintaan, olin pakokauhun vallassa. Joudunko minä ihan oikeasti käyttämään tätä muistilehtiötä, ottamaan siis tilauksia vastaan?!

Minut pistettiin heti tositoimiin vaikka olenkin ihan aloittelija. Onneksi on tullut käytyä enemmän kuin kerran ravintolassa syömässä, joten pystyy peilaamaan vähän aikaisempiin kokemuksiin (tosin asiakkaana mutta kumminkin!). Siellä kävin hakemassa muutamia tilauksia, taisinpa viedä jollekkin laskujakin. Blokkasin astioita ja suurin jobi taisi olla tiskipaikalla. Sinne oli helpotus paeta kun jos jotain osaan niin sen tiskauksen. Ja siellä kukaan ei ollut arvioimassa ja pakottamassa liikenteeseen.

Toinen työpäivä koostui ihan samanlaisista hommista, tällä kertaa sain kantaa muutamia annoksia pöytiin. Se on kaikkein jännittävintä ja vaikeinta vielä. Ne lautaset painaa suunnilleen tonnin ja ovat kuumia. Yritä siinä sitten hymyillä kun ranne on ihan hämärässä asennossa ja keskityt olemaan kompastumatta mihinkään... Taidan yrittää vältellä koko hommaa niin kauan kuin vaan mahdollista...

Eilen oli paljon ulkomaalaisia asiakkaita, ainakin yksi 10 hengen espanjalaisporukka. Onneksi englantia on tullut kerrattua enemmänkin tässä viime aikoina, joten puhuminen ei ollut mikään ongelma. Ongelmaksi lähinnä koostui ruokien nimet. Aika paha oli vuohenjuusto. Unohdin sen sanan ihan kokonaan siinä rytäkässä kun lautanen poltteli käsissä. Goat cheese.

Se ravintolapäällikkö sanoi maanantaina, että tavoitteena on saada minusta kunnollinen ja pätevä tarjoilija elokuuhun mennessä. Minusta vähän tuntuu, että koko haaveilemani baarin puoli taitaa painua unholaan. Vaikka niin olisin siellä halunnut olla. Voihan se olla, että pääsen sinne viikonloppuisin, koska baari on auki vaan hyvien säiden aikana viikolla.

Voi elämä, jostain mieleni sopukoista kumpuaa jotain kerran sanomaani: en ikinä aio rueta tarjoilijaksi! En ikinä!! (Savonian joululounas, minä tarjoilijana ja mokanneena) Että hellou vaan...

Pony

Oivoivoivoi! Menetin sydämeni tuolle Eero Aarnion vaaleanvihreälle Pony-kankaalle... Uhmasin luonnonlakeja ja olin jo ostattelemassa kyseistä kangasta kun kangaskaupassa torstaina käytiin. Eihän tuolla olekaan hintaa kuin 24,90€ / metri. Onni onnettomuudessa, kangasta oli jäljellä tuossa vaaleanvihreässä enää semmonen 1,75 m josta täyspitkää verhoa ei (kuulemma) saa. 

Kieltämättä turhan tyyris, mutta vähänkö tuo olisi ihana olohuoneessa yhtenä kappaleena parvekkeen oven edessä... Kunnon katseenvangitsija. 

Mutta tällä kertaa jää vain haaveeksi...

Oodi kesälle

Viime viikonloppuna oli ohjelmassa Kisiksellä käyminen, pitkästä aikaa kotona. Ihan rikollisen liian pitkä aika olikin viime käynnistä ja olihan siellä tapahtunut yhtä jos toistakin. 

Ensin kierrettiin pikkusen pitempää reittiä, kun Alen piti käydä viemässä työauto jollekin tyypille, joka asui Karttulassa. No, tulipahan maisema-ajelua Kuopion ympäristössäkin. Vaaratilanteilta ei säästytty ärsyttävän maasturikuskin ansiosta (ei se tarkoita että jos sulla on isompi auto, että saat ajella miten huvittaa!) ja pelkäsin rikkoneeni uuden auton heti kättelyssä kun pohja otti kiinni tiehen...

Lauantaina saatiin nauttia myös Lauran ja Jussin seurasta sekä yllätyksenä kummipoikanikin tuli kyläilemään vähäksi aikaa! Koska tämä tuli yksin, saimme paapoa ja leikkiä sielumme kyllyydestä. Ihana tomera pikkumies...

Olin jo pitkän aikaa himoinnut jostain kumman syystä vaahtokarkkeja. Maxista löytyikin tähän mennessä edullisimmat vaahtokarkit ja niitä mutustellessa olin onnellinen. Kaiken kruunasi vaahtokarkkien grillaus, väsäsin jo puoliksi hajonnesseen grilliin tulet ja siinä sitten tikun nokassa niitä paistelin jokusen (x100). On se vaan niin herkkua!

Kesä! Miten ihanalta kaikkialla näyttääkään kun kukat kukkii ja nurmi vihertää. Puut ovat nyt parhaimmillaan vaaleanvihreissä lehdissään.

Sunnuntaina käytiinkin sitten aamusta mökillä. Ale ei ollut käynyt siellä vielä ja minun teki hirveästi mieli käydä siellä. Innostuttiin sitten haravoimaan ja keräämään risuja pihalta kun aurinko paistoi niin lämpimästi. Sain käsiini semmoiset leikkurit ja löysin mitä koukuttavimman puuhan. Hyvä ettei kaikki mahdolliset oksat saaneet kyytiä... Onneksi äiti osoitti minulle paikan jossa sain sydämeni kyllyydestä napsia oksia poikki.

Ja kiitos lämmön, sain nauttia komeista maisemistakin... ;)

Pakko hehkuttaa, kun kotonakotona ollessani kävin vaa'alla, olin laihtunut viime kerrasta (en todellakaan ole käynyt viimeksi kun ehkä vuosi sitten, mutta whatever) 5 kg! Ei ihme että on parempi olo kuin viime kesänä! Tämä vaan kannustaa juoksemaan vielä enemmän! Mittasin eilisen juoksulenkin pituuden (4,5 km) josta todellisuudessa juoksin noin puolet. Mutta se, että jaksoin juosta yhteen syssyyn noin 2 km on älytöntä!! Olenkohan koskaan pystynyt siihen?! Vitsit että on hyvä fiilis!

Plus että nyt alkoi minulla kesäloma! Jotka ovat ruhtinaalliset neljä päivää, mutta mikäs siinä. Koulu on joka tapauksessa saatu tältä vuodelta purkkiin. Uskokaa tai älkää, minä sain tehtyä ne kaikki Sociology of Tourism kakkapökylät! Tuntuu aika hyvälle, jos saan sanoa... 

Joudun tekemään ensi viikolla harkassa kuulemma salin puolta, koska baarin puoli ei ole vielä auki viikolla... Hirvittää! Teki mieli perua koko homma, minä munaan kuitenkin kaiken! Ei ole mitenkään mahtavat kokemukset tarjoilemisesta tai blokkaamisesta. Jos minut pistetään pihalle sieltä niin tiedättepä sitten varautua asiaan. Alkaa jännittää! Tervetuloa nauramaan minulle..

Herkkusuille

SUKLAAKEKSIT

225 g pehmeää voita

2 dl sokeria

1 munan keltuanen

4,25 dl vehnäjauhoja

½ dl kaakaojauhetta

pikkusen suolaa

200 g tummaa suklaata

Pehmeä voi ja sokeri vatkataan vaaleaksi. Lisää rikottu kananmunan keltuainen vatkaten edelleen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi seokseen. Viimeiseksi rouhi suklaa (voi jättää vähän isommaksi kuin ihan sileä rouhe) ja sekoita. Ota taikinasta lusikalla klönttejä ja taputtele ne pellille keksin muotoon. Paista 190 asteessa noin 12 minuuttia ja anna jäähtyä pellillä uunista otettuasi noin 5 minuuttia. Muuten keksit hajoavat. Siirrä sen jälkeen jäähtymään kokonaan lautaselle.

Mietin kun odottelin näitten paistumista, että minä se en osaa tehdä muuta kuin MAXI-kokoisia keksejä. Näitäkin siis voi tulla se 30 kpl, mutta meikäläiselle niitä syntyi vain 18. Eipähän tarvitse syödä montaa keksiä, vaan yksi riittää aivan mainiosti kahvin kyytipoikana! Nämä on aika ihanan herkkuja, kun suklaasta tykkää. Koostumuskin on tosi jännittävä.

TERVEELLISEMPI VAIHTOEHTO HAMPURILAISELLE

Tein yhtenä päivänä itse sämpylöitä ja niistä syntyi oivia hampurilaisia. Väliin laitettiin tomaattia, jauhelihapihvejä (itse tehtyjä tietenkin), kuullostettua sipulia, kermaviiliä ja kurkkusalaattia. Tuli aika hyvää muuten! Eikä ole läheskään niin epäterveellisiä kuin mitä Mäkkäristä tai Hesestä saa. Tähän passaisi myös ne bataattiranskalaiset, joista aiemmin kirjoittelinkin. 

Kannattaa laittaa väliin kaikkea mistä vaan itse tykkää, esim. pekoni, juusto ja salaatti ovat mainioita välissä!

Paniikkia, pullaa ja pinkomista

Jännää miten sitä keksii aina kaikkea muuta tekemistä silloin kun pitäisi tehdä esimerkiksi koulutehtäviä tai lukea ensi viikolla oleviin tentteihin. No, onneksi tenttejä ei ole kuin kaksi ja toinen niistä on pelkkää laskentaa (kannattavuus ja hinnoittelu-kurssi) ja jossa olen ollut hyvin aktiivisesti mukana tehden tehtäviä. En usko sen tuottavan läheskään niin paljon päänvaivaa kuin henkilöstöjohtamisen tentti. Vaikka olenkin ollut melkein kaikilla tunneilla, lukemista riittää silti. Ihan niinkuin tässä ei olisi jo aivot kesälaitumilla laukkailemassa, varsinkin kun sitä lomaa ei tule pahemmin ainakaan näillä näkymin olemaan, joten ilo on otettava siitäkin edestä.

Olen kyllä tehnyt ahkerasti tehtäviä, joista olen täälläkin hajoillut. Enää olisi yksi ja puoli Sociology of Tourismin tehtävää sekä yksi kestävän kehityksen tehtävä, jonka saan tehdä vasta kesällä. Eli ei tässä nyt ihan pulassa olla vaikka niin vähän luulin muutama viikko sitten.

Mutta jo se, että minun pitäisi tehdä jotain rakentavaa, saa minut tekemään tasan kaikkea muuta kuin järkevää. Olen leiponut ja laittanut ruokaa ennätyksellisen paljon, unohtamatta tietenkään imuroimista. Ja sitä minä todella inhoan! Ei sitä joka päivä meillä syödä herkutellen, paitsi nyt. Alen onni on, että minua stressaa koulu ja haluan paeta sitä kaikin mahdollisin keinoin...

Jotta tämä ei olisi jo tarpeeksi, olen aloittanut juoksemisenkin. Minä, joka en ole koskaan nauttinut juoksemisesta vaan narissut ja pakon sanelemana sitä harrastanut. Juostu on, vapaaehtoisestikin, mutta koskaan sitä tilannetta ei ole kuvanneet sanat ihanaa, nautinto tai hyvänolontunne.

Jos joku käskisi minua kertomaan mieleenpainuvimman juoksukokemuksen, se olisi ehdottomasti tämä: joskus pienempänä ollessani iskä keksi aamulenkkeilyn meille kesälomalaisille. Voi elämä sitä kertaa kun herätettiin ja lähdettiin ennen aamupalaa pururadalle juoksemaan, Make ja Laura viilettivät edellä, minä perässä iskän sanojen "kannustamana". Oli painostavan kuuma ja perässäni vaani sitkeästi paarma. Ja kun päästiin kotiin, tuli ihan hirmu ukonilma... Ihan hirveä kokemus! Voitte vaan miettiä, että ai miksi en muka pidä juoksemisesta kun tuo on ensimmäinen ajatus!

Mutta nyt uskallan jo sanoa, että ei se nyt tunnukaan niin kamalalle, vaan on ihan jees. Kyllä sinne ihan mielellään lähtee, varsinkin kun Ale on kannustamassa minua. Vaikka sille se onkin semmosta lämmittelyä, lämmittää koko juttu ajatuksena minua. Joku tosiaan kehtaa lähteä minun kanssani ulos ihan sen takia, että tarvitsen seuraa ja kirittäjää. Niin ja suunnittelin ihan että jos minulla olisi rahaa, niin ostaisin juoksuhousut. Minä. Jotkut trikoot. HAH!

Like a million stars

P.s. onkohan muurahaismyrkky kuinka vaarallista ihmisille? Että jos minua ei täällä enää kohta ole, niin se oli sitten tosi myrkyllistä...

Melkein maailman parasta ruokaa

KASVISPIHVIT

2 dl vettä

1 dl korppujauhoja

8 dl kasvisraastetta

2 kananmunaa

1 tl suolaa

mustapippuria

mausteita

Laita korppujauhot turpoamaan nesteeseen. Raasta kasvikset, esimerkiksi minulla oli tässä porkkanaa, perunaa ja kesäkurpitsaa sekä sipulia pilkottuna. Sekoita mausteet korppujauhoseokseen ja lisää kasvisraaste sekä kananmunat. Seoksesta tulee aika löysää, joten suosittelen valuttamaan raasteesta ylimääräisen nesteen pois. 

Paista pannulla tai uunissa 225 asteessa noin 15 min.

Kannattaa maustaa nämä hyvin, koska niin niistä tulee ihania! Tämä löi minut laudalta niin satanolla, en uskonut että näistä voisi tulla niiiin hyviä!!!! Elämästäni tuli juuri noin miljoona kertaa parempaa...

Lisukkeena pihvien kanssa oli siskoni suosittelemia bataattiranskiksia, pilkoin vaan bataatin ja paistoin pannulla reilusti öljyn kanssa ja maustoin suolalla. NAM!

****

Tässä tämän hetken kuumin biisi:

Huipulla tuulee

Eräänä kauniina iltana lähdettiin kävelyttämään kameraani ja ihailemaan kevätiltaa. Kivuttiin miljoona porrasta (kuvassa vain ensimmäiset portaat...) kohti Nepalin näköalatornia. Sieltä avautuu älyttömän upea maisema koko Kuopion yli. Näky on joka kerran henkeäsalpaava, enkä ihmettele jos tuoreet pariskunnat käyvät siellä tuijottelemassa yhdessä horisonttiin.

Tieteellinen koe, otettiin muutama koivun oksa sisälle ja laitettiin veteen. Ja kappas vaan, ensin tuli hiiirenkorvia ja sitten söpöjä minilehtiä!

Avokadopastaa ja munkkeja

AVOKADOPASTA

2 kypsää avokadoa

sipulia

valkosipulin kynsiä

tomaattia

n. 200 g tuorejuustoa (esim. Pirkka italialaiset yritit)

2 dl ruokakermaa

parmesaania

suolaa

mustapippuria

cayannepippuria

basilikaa/oreganoa/pizzamaustetta

Spagettia keitettynä

Laita ensimmäisenä spagetit kiehumaan. Tee sen jälkeen kastike: kuori ja paloittele avokadot, sipulit ja tomaatit. Kuullota paistinpannussa (kaikki muut paitsi avokado) hetki oliiviöljyn kanssa. Lisää joukkoon tuorejuusto, ruokakerma ja parmesaani. Mausta oman mielen mukaan. Lisää kastikkeeseen avokadokuutiot. Anna muhia hetken aikaa. Viimeiseksi kaada spagetit kastikkeen sekaan ja nauti!

Tämä on vissiin ollut joku suurikin hitti vähän aikaa sitten, mutta mennyt minulta ihan satasella ohi. Niinpä kun nyt tähän törmäsin, päätin innoissani kokeilla. Vaikken mikään suurin avokado fani olekkan, tämä on kyllä kaiken sen hypetyksen arvoinen! Reseptiä muuntelin sen mukaan mitä aineksia oli ja mitä ei. Täydellinen sunnuntaiherkku!

MUNKIT

Oli lähellä etten jäänyt vappuna ilman munkkeja, koska unohdin niitä ostaa, päätettiin keskiviikkona kokeilla kerrankin tehdä itse niitä! Siis "kerrankin" viittaa lähinnä minuun, joka ei ole koskaan oikeastaan tehnyt näitä ihan itse... ja herkkua tuli!!

Resepti otettiin inspiroivalta Kinuskikissan sivuilta. 

Wappu

Eilen juhlittiin oma osuutemme vapunaatosta ja mukavaa kyllä oli. Ilmakin parani kuin paranikin vaikka aamulla satoi vettä taivaan täydeltä ja tuuli navakasti. Oli siinä työ taapertaa koululle ilman että hiukset kastuisi tai että sateenvarjo pysyisi ehjänä.

Pakko hehkuttaa, onnistuin kerrankin omasta mielestäni hiuksien ja meikin kanssa, ja vieläpä ensi yrittämällä! Ja hiirenkorvat kruunasivat koko komeuden...

Mentiin alkuillasta kaverin luokse "pelailemaan" ja siellä meitä oli yhteensä kuusi. Porukkaa oli tarkoitus tulla vissiin enemmänkin, mutta loppupeleissä monikaan ei sitten erinäisten syiden takia päässyt/halunnut tulla. Pakko myöntää kylläkin, tutummassa ja pienemmässä porukassa on yleensä hauskempaa... Joskus puoli yhdeksän lähdettiin käppäilemään keskustaan, kiepsautettiin "tuskin siellä enää tähän aikaan ketään on"-Valkeisenlammen rannan kautta  ja Maljaan. Alen drinkkilippu oli menossa vanhaksi, joten pitihän se käyttää! Sen jälkeen mentiin Apteekkariin ja siellä oltiinkin koko loppuilta. Päätettiin ettei lähdetä Ilonaan tai Onnelaan tuhlaamaan kaikkia rahojamme (kun jo sisälle pääseminen olisi vaatinut sen 11 euroa...), joten paras tanssipaikka löytyi noiden jälkeen Apteekkarista. Sinne ei ollut edes pääsymaksua...

Tanssittuamme siihen vaille puoleenyöhön päätettiin lähteä kotia kohti. Onneksi vielä yksi bussi oli menossa Nepaliin niin ei tarttenut taksilla tulla. Bussi oli ylitäytetty, kaikki istumapaikat olivat täynnä ja käytävä oli tupattu ihmisistä bussin takaa eteen asti. Ei voinut kunnolla hengittää tai liikkua, pysäkille jääminen oli osalle porukasta kuin taistelujen tanner. Oli ihanaa päästä nukkumaan kylmästä yöstä.

Tänään sitten lähdettiin käymään keskustassa katsomassa mitä torilla oli meille antaa. Nähtiin yhtä Alen tuttua perhettä tivoli Suurosessa ja syötiin hattaraa sekä tuttavapariskuntaa, joiden kanssa käytiin kiertelemässä torilla ja syömässä (tuttavapariskunta, nytkö minä viimein olen päässyt tähän vaiheeseen, että sellaisia alkaa olemaan?!). Harmittaa vaan, että unohdin ostaa munkkeja, nyt sitten ollaan ilman...