2013!

Vuosi 2012 on nyt paketissa. Kokonaisuudessaan vuosi oli täynnä hyviä hetkiä, eikä huonoiltakaan vältytty. Kummallista miten yhteen vuoteen saa mahtumaan niin paljon ja miten se on ollut niin suurta vuoristorataa. Joskus tuntui, että en selviäisi hengissä vuoden loppuun, mutta tässä sitä ollaan. Mitään en silti vaihtaisi pois; pitää kokea surua, jotta iloiset hetket tuntuisivat paremmille ja arvokkaimmille. Pohjalta on vain tie ylöspäin ja ihminen pystyy kantamaan yllättävän paljon murtumatta. Nyt voisin ottaa uuden vuoden 2013 rauhallisemmin. Kiitos.

Mitäs kaikkea sitä tulikaan sitten tehtyä?

Pääsin taas kummiksi aivan ihanalle, hymyilevälle pikkupojalle. Nyt minulla on kaksi kummipoikaa, enkä kumpaakaan vaihtaisi pois. Harmi vain, että asun kaukana enkä näe heitä niin usein kuin haluaisin...

Muuttaminen on yllättävän rankkaa puuhaa, varsinkin jos omat tavarat on vaihtanut osoitetta kaksi kertaa, on kantanut Aleksin tavarat saman katon alle ja sen lisäksi olen auttanut siskoani muutossa alkuvuodesta (vai oliko se sittenkin edellisen vuoden puolella...?) Oulussa. Nyt voisin yrittää asua samassa asunnossa ainakin sen vuoden (ps. tämä on epävirallinen uudenvuoden lupaus).

Käytiin tammikuussa koulun puolesta Helsingissä Matkamessuilla. Matkakuumehhan se siellä vaan iski.

kesä on petollista aikaa jaloille

Arvoitus pikkupojille

Kesä oli omalta osaltani aika railakas. En tehnyt vielä harjoittelua enkä saanut mitään kesätyöpaikkaa, joten minulla oli kolme ja puoli kuukautta aikaa tapettavanani. Luulisi tuon olleen pitkästyttävä ajanjakso, varsinkin kun olin suurimman osan ajasta Kuopiossa, mutta siitä tulikin yksi parhaimmista kesistä elämässäni! Tapasin älyttömän paljon uusia ihmisiä, otin aurinkoa ja yksinkertaisesti nautin elämän hetkistä. Löysin itsestäni uusia puolia, rohkeamman ja repäisevän. Ei sitä ennen ole tullut ihailtua auringonnousua satamassa (nukkumatta sitä ennen) tai käveltyä kotiin kahdeksan aikaan aamulla kun ilta venähti pitkäksi hyvässä seurassa. Kesällä tapasin myös Aleksin ja se muutti elämääni aika rajulla otteella, positiivisessa mielessä tietenkin. Tätä kaikkea helpotti se, että asuin kesän ajan satamassa ja keskustaan ei ollut kuin se noin kilometri. Terasseille eksyminen oli turhan kätevää...

Kun Iskelmäviikkojen aika oli koittamassa, halusin ehdottomasti sinne anniskelupuolelle myymään. Kävinkin siellä seisomassa ja viihdyttämässä asiakkaita kolmen illan ajan. Rankkaa oli, mutta hauskaa! Ja tuonkin tein ihan hyvää hyvyyttäni, ilman palkkaa talkoolaisena. Kaiken kruunasi se, että pääsin aikaisemmin kesällä solmimani tuttavuuden ansiosta käymään bäkkärillä syömässä voileipää!

Olen päättänyt joskus 15 vuotiaana, että haluaisin tatuoinnin. Loppukesällä siihen tuli tilaisuus ja kävin hakkauttamassa ihooni auringon. Alunperin sen paikka piti olla selässä, niin että se olisi nopea ja helppo piilottaa eikä näkyisi itselle koko aikaa. Jostain kumman syystä se ilmestyikin käteeni, näkyvälle paikalle. En kylläkään ole katunut sitä, päinvastoin. Olin varma, että tatuoinnin ottaminen sattuisi ihan kamalasti, mutta se oli yllättävän kivutonta. En usko, että tämä jää viimeiseksi, mutta vielä se ei ole mitenkään ajankohtainen.

kynnet asiaankuuluvasti lakattuna

Syksyllä alkoi koulu ja melkein heti tiedossa oli Kauppakadun improbatur. Osallistuttiin siihen tällä kertaa asenteella ja valitsimme teemaksi Kiss- yhtyeen. Ei voitettu, mutta viihdytettiinpä ainakin kanssaolijoita. On se ollut näky kun viereisessä autossa on istunut neljä hirveisiin Kiss-maskeihin maalattua ihmistä... Lick it up!

tästä sitä lähdettiin

Loppusyksy menikin omaa kotia laittaessa, sitten kun kaikki se draama oltiin saatu päätökseen. Nyt minusta tuntuu, että olisin kotona.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013 KAIKILLE JA MINULLE!