Veikkaan, että minulla oli tämän kesän yksi parhaimmista viikonlopuista takana - omassa kategoriassaan! Aurinko paistoi, oli lämmin ja sai vaan nauttia olemassaolostaan. Toki stressiä pukkasi senkun ehti, mutta sunnuntaina yritin hellittää ja ottaa kaiken irti hetkestä. Se tuntuu olevan taas vaihteeksi koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Elämä olisi paljon helpompaa jos antaisi vaan kaiken soljua omalla painollaan. Eikä stressata joka ikistä asiaa: ehdinkö kerkeenkö mitenkä milloin miksi kuka mitä. On hankalaa nauttia kun rinnasta puristaa ja jalat nytkyvät levottomuudesta.
Ja mikä parasta, pääsin viettämään iltaa ihanien ihmisten kanssa - pitkästä aikaa. On sekin kummaa, että jotkut ystävyyssuhteet voi jäädä retuperälle vuosiksi, mutta kun nähdään niin tuntuu ettei aikaa ole mennyt yhtään. Syytän kyllä ihan täysin itseäni ja omaa laiskuuttani. Ja omaa korvienväliä.
 |
| Nyt on poimittu mustikat talteen talvea varten! |
 |
| Pelattiin mölkkyä. Ihanan rasittava peli! |
 |
| Pomitut mustikat oli pakko taittaa piirakaksi! Liian herkkua, sanon minä... |
Nyt kun meidän mökkiä on rempattu, se on kuin uusi. Hassua, miten meistä on tullut mökkihöperöitä, halutaan aina vaan mökille... Outo, ihana fiilis!
 |
| Paluumatkalla sunnuntaina. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti