Jep. Epäonnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni täytekakkupohjan kanssa. Se lässähti keskeltä. Paniikki meinasi iskeä kun huomasin uunissa tapahtuneen muodonmuutoksen ja olin päätäpahkaa tuominnut kakun menetetyksi. Mutta tämä vaimoainespisteitä keräilevä ei voinut luovuttaa, aikaa ei ollut toiseen yritykseen. Sen puoleen ollut tuoreita muniakaan (ehkä se oli syy miksi kakku epäonnistui... kappas). Maku oli suurinpiirtein kohdillaan, joten eikun pelastamisyrityksiin: kakku kahtia, paljon kostuketta ja sitäkin enemmän täytettä. Päälle iso kasa suklaata ja jääkaappiin. Nättiä. Allu tykkäsi synttärikakustaan, vaikka siinä ei mansikkaa ollutkaan. Ja siitä se jaksoi minulle huomautella tuon tuosta... Missä nykynuorten kiitollisuus?
Pohjan tein Kinuskikissan ohjeella,
elikkä kyseessä kahden munan kakku - kahdelle ihmiselle.Täyte
puolestaan maistui salmiakille ja ohjeviittana käytin puolestaan tätä. Liivatetta en käyttänyt, vaan korvasin sen vanijakreemijauheella. Muutenkin kun pienestä kakusta ja yhdestä kerroksesta kyse, tein puolikkaan annoksen täytettä. Päälle tuli vielä Daim-rakeita ja Pirkan minttusuklaapalleroita. Kiviä vaikka. Sivuille heittelin vielä dramaattisesti valko-kultanonparelleja kultaesiintymää näyttelemään. Jos teet joskus jotain ja se epäonnistuu, naamioi se mestarillisesti esittämään onnistunutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti