ja kaikilla siellä oli niin mukavaa, oi jos oisin saanut olla mukana...

... mutta minähän olin! Nimittäin kesän ensimmäisellä piknikillä! Ja luultavasti viimeisellä. On kuitenkin hyvin - erittäin - harvinaista, että tässä vaiheessa vuotta on näin ihania ilmoja. Aurinko helli ja olemassaolo mitä letkeintä. Suunniteltiin tätä vajaa viikko ja hankittiin kunnon herkut mukaan. Oltiin ihan porukalla liikenteessä. Ensin meidän oli tarkoitus mennä Nallikariin, mutta se vaihtuikin lennosta Ainolanpuistoon. Parempi niin, ei tuullut ja miljöö oli mitä miellyttävin. En olekaan käynyt näin isommalla iällä siellä, joten oli mukava tutustua taas uuteen ympäristöön. Oli ihanaa!!

ja sitten sunnuntaina käytiin Zeppeliinissä shoppailemassa (ostin muuten talvivaatteita) ja sitten napattiin ruokaa mukaan Kauppuri 5:sta. Mentiin syömään Kiikeliin pikniktyyliin, koska ei sovittu syömään paikan päällä. Nyt on nämä "Oulun parhaat purilaiset" maistettu! Söin Heinäpään teurastajan, josta puuttui sämpylä. Ei tullut ähkyä. Täytyy varmaan joku kerta käydä uudelleen testaamassa toinen vaihtoehtokin, niin on se sämpyläkin koettu.

Mummo meni mustikkaan ja muut hassut aktiviteetit

Veikkaan, että minulla oli tämän kesän yksi parhaimmista viikonlopuista takana - omassa kategoriassaan! Aurinko paistoi, oli lämmin ja sai vaan nauttia olemassaolostaan. Toki stressiä pukkasi senkun ehti, mutta sunnuntaina yritin hellittää ja ottaa kaiken irti hetkestä. Se tuntuu olevan taas vaihteeksi koko ajan vaikeampaa ja vaikeampaa. Elämä olisi paljon helpompaa jos antaisi vaan kaiken soljua omalla painollaan. Eikä stressata joka ikistä asiaa: ehdinkö kerkeenkö mitenkä milloin miksi kuka mitä. On hankalaa nauttia kun rinnasta puristaa ja jalat nytkyvät levottomuudesta. 

Ja mikä parasta, pääsin viettämään iltaa ihanien ihmisten kanssa - pitkästä aikaa. On sekin kummaa, että jotkut ystävyyssuhteet voi jäädä retuperälle vuosiksi, mutta kun nähdään niin tuntuu ettei aikaa ole mennyt yhtään. Syytän kyllä ihan täysin itseäni ja omaa laiskuuttani. Ja omaa korvienväliä.

Nyt on poimittu mustikat talteen talvea varten!

Pelattiin mölkkyä. Ihanan rasittava peli!

Pomitut mustikat oli pakko taittaa piirakaksi! Liian herkkua, sanon minä...

Nyt kun meidän mökkiä on rempattu, se on kuin uusi. Hassua, miten meistä on tullut mökkihöperöitä, halutaan aina vaan mökille... Outo, ihana fiilis!

Paluumatkalla sunnuntaina.

Joko mulla on pitkät hiukset?

Kun minulla oli keskiviikkona kalanruotolettiponnari päässä, muistelin tehneeni tällaisen aiemminkin. Kappas, viime kesänä olin ottanutkin kuvan moisesta (ja vielä samalla violetilla ponnarilla mikä sattuma). Silloin kun tuon letin opin tekemään. Hauska nyt huomata miten on hiukset saaneet lisää pituutta. Samassa rytäkässä näyttäisi siltä, että hiukseni ovat ohentuneet samaa tahtia kun ovat pituutta saaneet. Mutta eipä passaa ressata, sillä ne takuulla katoaa. Että semmosta.

Toivotan kaikille erittäin ihanaa viikonloppua! Itse suuntaan Savoon, "luokkakokoukseen" ja mökille mustikkaan. Ensimmäisen kokonaisen uuden työviikon jälkeen aika ihanaa...

Maanvyörymäkakku

Jep. Epäonnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni täytekakkupohjan kanssa. Se lässähti keskeltä. Paniikki meinasi iskeä kun huomasin uunissa tapahtuneen muodonmuutoksen ja olin päätäpahkaa tuominnut kakun menetetyksi. Mutta tämä vaimoainespisteitä keräilevä ei voinut luovuttaa, aikaa ei ollut toiseen yritykseen. Sen puoleen ollut tuoreita muniakaan (ehkä se oli syy miksi kakku epäonnistui... kappas). Maku oli suurinpiirtein kohdillaan, joten eikun pelastamisyrityksiin: kakku kahtia, paljon kostuketta ja sitäkin enemmän täytettä. Päälle iso kasa suklaata ja jääkaappiin. Nättiä. Allu tykkäsi synttärikakustaan, vaikka siinä ei mansikkaa ollutkaan. Ja siitä se jaksoi minulle huomautella tuon tuosta... Missä nykynuorten kiitollisuus?

Pohjan tein Kinuskikissan ohjeella, elikkä kyseessä kahden munan kakku - kahdelle ihmiselle.Täyte puolestaan maistui salmiakille ja ohjeviittana käytin puolestaan tätä. Liivatetta en käyttänyt, vaan korvasin sen vanijakreemijauheella. Muutenkin kun pienestä kakusta ja yhdestä kerroksesta kyse, tein puolikkaan annoksen täytettä. Päälle tuli vielä Daim-rakeita ja Pirkan minttusuklaapalleroita. Kiviä vaikka. Sivuille heittelin vielä dramaattisesti valko-kultanonparelleja kultaesiintymää näyttelemään. Jos teet joskus jotain ja se epäonnistuu, naamioi se mestarillisesti esittämään onnistunutta!

Kesälomareissulla

Jokaiseen kesään kuuluu lomailu ja reissaaminen. Aina ei vaan resurssit riitä Suomen rajojen ulkopuolelle, joten kotimaan matkailukin on aika jees. Meillä aikaa oli vain viikonloppu ja yhden pikkumiehen tarpeet huomioiden automatkan pituus rajallinen. Pohdittiin alkukesästä mikä kaupunki tänä kesänä otetaan suunnaksi - viime vuonna kun käytiin Jyväskylässä. Ei siinä kauaa mennyt, kun päästiin yksimielisyyteen Kuopion osalta. Mikä voisi kuulostaa paremmalta kuin viikonloppu Kuopiossa? Varattiin huoneet Atlaksesta ja sitten vaan odoteltiin heinäkuun viimeistä viikonloppua tulevaksi. 

Ajeltiin sitten lauantaiaamuna kohti kalakukkojen kotikaupunkia ja samalla minun innostukseni senkun lisääntyi. Lomailumme tärkein ja suurin ohjenuora oli: ei tarkkoja suunnitelmia ja otetaan rennosti. Toivelistalla oli risteily Alahovin viinitilalle, mutta koska ei ihan oltaisi ehditty aiempaan lähtöön ja myöhempi olisi jumittanut meidät tilalle liian moneksi tunniksi, risteily jäi risteilemättä. Käytiin sen sijaan syömässä Wanhassa Satamassa ja sen jälkeen käppäiltiin Väinölänniemellä. Uhkaavat pilvet ja polvivammaiset ihmiset saivat kääntymään piakkoin kuitenkin kohti toria. Sitä paitsi pikkumiehen ruokailu alkoi olla aika lähellä, joten lähdettiin kulkemaan eri reittejä muutamaksi tunniksi. Me Allun kanssa istuttiin vähän aikaa Maljan terassilla juomassa kylmiä tuoppeja. Silloin tuntui kesältä, siltä aidolta oikealta. Maljan terde ja kädessä kylmä Magners, ympärillä huokuu Kuopion syke. Siitä innostuttiin suuntaamaan kohti Freetimea ja biljardin pelaamista. Uskomattoman helpolta tuntui pelaaminen vuoden pelaamattomuudesta huolimatta. Tilanne oli 2-2, kun kutsu kävi kahvittelemaan. Sen jälkeen nautittiin kaupungin illasta ja käytiin vielä nautiskelemassa Intron antimista. Päätettiin ottaa kaikki irti Kuopiosta ja jatkettiin iltaa tuttujen (iskelmäporukkaan törmättiin sattumalta Snellun puistossa) kanssa kahteen saakka. 

Sunnuntaina herkuteltiin hotelliaamiaisella ja check-outin jälkeen hypättiin autoon. Vaikka ilma oli sateinen, päätettiin kuitenkin käydä Alahovin viinitilalla omalla kyydillä. Eli auto ajettiin lossin kyytiin ja siitä sitten perille. Maisteltiin viinejä ja tehtiin ostoksia. Sitten takaisin lossiin ja kotia kohti. Illalla mentiin vielä mökille paistamaan vaahtokarkkeja ja saunomaan. Aika mahti viikonloppu!