Joskus joku asia saattaa yllättää, voi innostua sellaisesta mistä ei olisi kuvitellut innostuvansa. Tässä tapauksessa kyseessä on leipä. Olenhan tehnyt miljoonat kerrat sämpylöitä, ne ovat helppoja tehdä ja suoraan uunista tulleena huumaavia. Mutta en ole innostunut niistä niin, että meidän leipäpolitiikka perustuisi siihen.
Erä nro 1 |
Sitten en kerran jaksanutkaan tehdä sämppyjä, vaan jaoin taikinan kahtia ja tein isommat leipäset. Se erä ei ihan onnistunut niin hyvin, porkkana oli hauska lisä, mutta paisto jäi liian lyhyeksi enkä tiennyt missä lämpötilassa se olisi pitäny paistaa. Eikä se edes kohonnut. Maku kuitenkin oli onnistunut ja kuoresta tuli rapea uudella kikalla. Vettä kuppiin uuniin! Tästä ja kehuista innostuneena halusin kokeilla tekemistä uudelleen..
Käytin tällä kertaa yleiskonetta ja annoin taikinan alustua pitkään. Taikinaan muodostui hyvä sitko ja se kohosikin oikein mainiosti! Annoin sille kunnolla aikaa. Jaoin taikinan kahtia ja kääntelin kerroksia muutaman kerran. Annoin sitten kohota vielä pellillä hyvän aikaa. Juuri ennen uuniin menemistä tein pintaan viillot. Vesiastia pohjalle ja 225°C 30-40 min. Loppuajan annoin olla 100°C. En tiedä oikeasta paistosta vieläkään, koska yleisesti ohjeissa neuvottiin paistamaan 40 min, mutta minulla ei tullut kypsää pohjasta sitten millään! Oi kun saisi kunnon arinan...
Mutta lopputulos oli vallan mainio ja ihmettelin kuinka hienoja leivistä tuli! Olen siis viettänyt eilisen ja tämän aamun rinta rottingilla ylpeydestä!
Tässä vielä ohjeen tynkää taikinalle:
5 dl vettä
20 g hiivaa
Öljyä
1 tl suolaa
Siirappia
Jauhoja (vehnä, ruis, leseet) että tulee kiinteä taikina