Voin ihan julkisesti myöntää, että minulle ei ole kyllä pahemmin jaettu syntymälahjoina käsityötaitoja. Neulominen menee juuri ja juuri, mutta ompelukone... Ei. Kaavat? Vasarointi tai sahaaminen? Ei!
...ja sitten kohtasin ylimääräiseksi jääneen lipaston. Lipasto on vanha, äitin ja iskän peruja, useamman vuoden siskon kodissa sijainnut. Nyt se ei enää ollut tervetullut heidän uuteen kotiinsa, joten päätin adoptoida sen meille. Kunhan vain sitä tuunattaisiin ensin. Lipasto ei sopinut mielestäni sellaisenaan meidän kotiimme, vaan halusin vaihtaa sen kulahtaneen olemuksen hieman tummempaan ja "vanhanaikaisempaan" suuntaan.
Käytiin äitin kanssa ostamassa läpikuultavaa puuvahaa antiikkitammen värissä (hinta muistaakseni 31,95 €). En halunnut maalata lipastoa, koska halusin puun tulevan yhä esiin. Ja kuten on sanottukin, pidän tummemmasta. Jos joku asia minua ja Allua yhdistää, niin se on valkoisen karsastaminen. Sitä on ihan liikaa nykyään kodeissa ja sitä arvostetaan ihan liikaa yleisvärityksenä.
Ensimmäinen projekti oli lakkapinnan hiominen. Ajattelimme etukäteen, että siitä tulee hirvittävän pitkä ja uuvuttava prosessi, mutta onneksi autotallista löytyi hiomakone! Ensin vanhat nappulat irti, hiomakone käyntiin ja hommiin. Helppoa ja vaivatonta! Ja tämäkin poropeukalo osasi!
Välivinkkinä ei-niin-ammattilaisille: Kannattaa muuten hoitaa hiominen ulkotiloissa, mikäli mahdollista. Olimme yltäpäältä hienonhienossa puupölyssä ja saikin saman tien heittää vaatteet koneeseen.
Toimme lipaston kaikkine osineen sisälle lämpimään ennen sen käsittelyä. Kävin lipaston kertaalleen läpi puuvahalla. Kuivumisaika oli 24 tuntia, jonka jälkeen pinnat olisi voinut käsitellä toisen kerran. Minun mielestäni yksi kerros oli oikein riittävä.
Jos ihmettelette, miksi tuo lipaston kansi on niin laikukkaan näköinen, niin se johtuu ihan siitä, että olen hionut toisista kohtaa enemmän kuin toisesta. Jos siis haluaa tasaisen tuloksen, pitää olla tarkkana! Minulle tuo tuli vahingossa kuin tilauksesta. Tuollaista kulunutta ulkonäköä havittelin alunperinkin ja osaamattomuuttani se onnistui!
Ja tulos 24 tunnin jälkeen! Koska olin hionut väliosat käsin hiomapaperilla, jälki ei ehkä ollut niin perusteellinen kuin mitä koneella. Niinpä vaha ei tarttunut niin tummasti noihin kohtiin. Mutta kuten muuallakin, tässäkin vahinko osottautui taas vain onnekkaaksi sattumaksi! Se keventää yleisilmettä kummasti. Vanhoja puuvetimiä en halunnut laittaa takaisin, koska osa oli rikki ja se olisi pilannut uudistuneet ilmeen. Minun mielestäni siis. Siispä tiemme vei Oulussa Kärkkäiselle, josta löysimme sopivat "antiikkiset" vetimet (2 kpl 4,90 €). Kruunaa kyllä koko lipaston ilmeen, vai mitä?
Tuo lipasto ei pelkästään näytä uskomattoman hienolle (varsinkin kyseisessä paikassaan ja meidän kodissa) vaan on osoitus siitä, että tällainen poropeukalo sai aikaiseksi jotain! Olin ja olen edelleen todella ylpeä itsestäni! Ihmeiden aika ei siis ole ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti