Eräihmisen nousu ja tuho

Viikonloppuna käytiin kotikonnuilla Kisiksellä, tällä kertaa tähtäimessä oli puhtaasti ruuanhankintareissu. Siis matkamme vei lauantaina metsään mustikkaan. Tavoitteena oli saada talven varalle mustikoita, niistä kun on niin mukava leipoa kaikkea herkkua! Ensiksi näytti todella huonolle, mutta muutaman kerran paikkaa vaihdettuamme löydettiin tosi hyvä apaja, jossa tämäkin kärsimätön keräilijä sai vietettyä TUNNIN ilman yhtään marinaa! Olisi voinut jatkaa vielä pidempäänkin, mutta kello alkoi olla jo aika paljon.

Jos haluat mustikkametsään, mutta sinulla on tapana

• kyllästyä nopeasti
• väsyä kyykkimiseen heti
• rueta valittamaan nälkää ja janoa kymmenen minuutin jälkeen
• tai jotain vastaavaa

niin suosittelen lämpimästi ottamaan eväät mukaan matkalle. Meillä oli matkassa eväsleivät, juomista, kahvia ja karkkeja, joten minunkin mielenkiintoni pysyi yllä monen tunnin ajan! Ja kun ottaa keräämisen vapautena nauttia luonnosta ja mustikoista, ei niinkään pakkopullana (lähdetään vasta sitten kun on sankko täynnä!), koko kokemus on paljon miellyttävämpi. Vaikka siellä metsässä oltaisiin hirvikärpästen kanssa!! Sen lisäksi suosittelen ottamaan mukaan mahtavaa seuraa. Kun miehet poimivat puimurilla hullunkiilto silmissään, me äitin kanssa nautiskeltiin ja höpötettiin. Mitäs kaikkea sitä metsä voikaan sisälleen kätkeä, varsinkin sellainen erämaa. Kenties hirviä, karhuja tai ruumiita?

Sitten ajeltiin takaisin ja sain matkalla hepulikohtauksen hämähäkistä JA hirvikärpäsestä. 

Illaksi lähdettiin vielä mökille saunomaan. Me "kalastettiin" Allun kanssa siinä usvaisessa vesisateessa ja sainkin jopa kaksi isoa särkeä. Mato-onki rocks! Aika letkeetä meininkiä oli koko viikonloppu. Ja mikäs sen ihanampaa kuin kunnon puusauna, viileä vesisade ja olut?

Mutta nyt eräminä saa jäädä vähäksi aikaa. Se on mukavaa pieninä annoksina.