The end of summer

Kesäloman loppu alkaa uhkaavasti häämöttää, mutta toisaalta on kyllä ihan kiva aloittaa taas koulu. Onhan se vapaa-aika mukavaa, mutta jos sitä joutuu yksinään kyyhöttämään suurimman osan kotona ja keksimään tekemistä yksin, niin johan tässä alkaa seinät kaatumaan niskaan! Jotenkin tuntuu mökkihöperyys iskevän, kun huomaat päivän kohokohdan olevan ruuanlaitto/leivonta, viikon kohokohdat kaupassa käyminen sekä siivouspäivät ja muutenkin esimerkiksi ikkunoiden pesu alkaa kuulostaa kiinnostavalle. 

Onneksi viime viikonlopulle oli suunniteltu ohjelmaa vaikka tänne Kuopioon jäätiinkin. Oli muuten pitkästä aikaa vapaa viikonloppu Kuopiossa... Perjantaina käytiin pelaamassa biljardia Freetimessä Allun kaverin ja sen tyttöystävän kanssa. Ja koska Henkassa oli ilmainen sisäänpääsy, käytiin tsekkaamassa To/Die/For. Tiesin tältä yhtyeeltä pari biisiä ja jaksettiinkin kuunnella ehkä joku puoli tuntia keikkaa, kun sitten päätettiin lähteä kotiin nukkumaan.

Lauantaille meille oli ostettuna jääkiekkopeliin liput, KalPa vs Slovan Bratislava. Mukana menossa oli myös Allun yksi kaveri (mikä jännitti minua ihan kamalasti, koska se ei ollut kertaakaan katsonut minua silmiin tai kunnolla puhunut minulle, joten luulin ettei se pidä minusta yhtään!!). Peli loppui kuin loppuikin Kalpalle 4-2. Jotenkin vain se jääkiekko on aina niin kömpelön ja vaivalloisen näköistä livenä katsottuna kuin mitä telkkarista... Mutta oli ihan hauskaa käydä katsomassa pitkästä aikaa peliä. Ja istuihan tuttuja alemmalla rivillä. Kukas muukaan kuin Savonian (entinen?!) rehtori. Se se vaanii minua joka paikassa!!!

Sen jälkeen jatkettiin iltaa isommalla porukalla Sataman yössä. Kyllä, siellä oli tivoli ja ilotulitus. Ja melkein missattiin ilotulitus. Jota olin niin kovasti odottanut. Nyyh. Käytiin ennen sitä Sataman helmessä (ekaa kertaa terdellä) ja Maljan viinibaarissa (jonka takia myöhästyttiin ilotulituksesta).

Ja niin se tylsyys sitten viikonlopun jälkeen iski ja pesin ikkunat tiistaina. Se on kyllä ihan turhaa hommaa, koska en uskalla/pysty aukaisemaan mitään ikkunaa, jotta pääsisin pesemään niitä sisäpuolelta tai ulkoa. Kyllä parvekkeen oven lasit kiiltelee puhtautta, samoin olkkarin ikkuna melkein (sen pystyy pesemään ulkoa parvekkeelta...). Mutta kun kaunis aurinko paistaa ikkunoihin, EI NIISTÄ NÄY EDES LÄPI! Sillon kun muutettiin tähän, avattiin kaikki ikkunat ja pestiin ne (olisi pitänyt olla tarkempi kun ne kerta piti väenvängällä saada auki!!!). Ainut juttu oli se, että osaa ikkunoista ei saanut enää kunnolla kiinni ja nyt esim makkarin ikkuna vetää pahasti. Nuo on ikivanhat ikkunat ja jonkun olisi aika vaihtaa ne. Ikuinen murheenkryyni.

Mutta, jouduin pesemään ikkunat uudelleen samassa asunnossa, mikä on aivan uutta minulle! Jes, olen vihdoin asunut Kuopioon muuton jälkeen vuoden samassa paikassa :)

Sain joskus kauan aikaa sitten muistaakseni mummulta lahjaksi kaksi aivan ihanaa tyynyliinaa. Ne ovat tarkoitetut koristetyynyihin, joten oikeankokoisten tyynyjen puutteesta ne ovat vain kulkeneet mukanani kaapista toiseen. Olen joskus yrittänyt etsiä sopivia tyynyjä näihin, mutta joko en ole löytänyt tai sitten en ole vaan raskinut ostaa. Sitten tässä yksi yö nukkumattia odotellessani älysin sen. Nythän minulla on sellaiset tyynyt johon nuo sopivat, on ollut jo melkein vuoden! Aamulla herättyäni ongin päälliset kaapista ja laitoin ne paikalleen. Ah <3

Kokeilin uutta hiustyyliä, mutta koska hiukset eivät ehtineet kuivua ihan kokonaan, takaa kikkarat jäivät tulematta. Mutta jos jaksaa odottaa niin noin tulee oikeasti kiharaa!

Ja sain harkkarapskankin valmiiksi ja siinä on jo ravintolapäällikön allekirjoituskin! Olen aika ylpeä itsestäni, sain kirjoitettua sen eikä tehnyt edes tiukkaa. Ja sain kehuja hyvästä raportista (vaikka en itse edes jaksanut lukea sitä läpi uudelleen...), joten jospa se kelpaisi myös ohjaavalle opettajalle ja saisin 15 opintopistettä. Sen jälkeen minulla on kasassa kahden vuoden jälkeen 138 op! Ja nopeasti laskettuna jäljellä on 1½ vuoden ajalle 72 op, josta toinen harkka ja oppari kahmaisee 30 op. Ei enää paljon mitään siis!

Lopetan hempeilykuvaan, koska maanantaina meillä tuli se vuosi täyteen virallista yhteiseloa <3

Joskus odotus palkitaan!

Allu raahasi minut väen vängällä Cittarissa kenkäosastolle kun siellä oli kesäkengistä alennuksia. Hyviä alennuksia. Minun täytyi kuulemma ostaa jotkut kesäkenkulit seuraavalle vuodelle, kerta halvalla sai. No, menin sitten pakon sanelemana tutkimaan valikoimaa ja olihan alennukset kieltämättä aika hyviä. Jouduin pettyneenä huomaamaan, että mitään nättejä ja sopivia kenkiä ei valikoimassa ollut. Pää painuksissa (ja hieman turhautuneena jo lentoon lähteneestä toiveikkuudesta) ajattelin jatkaa matkaani, kun Allu käski tulla katsomaan kenkiä myös toiselta puolelta hyllyä. Tosiaan, siellä alennukset jatkuivat vielä ja mitä minun silmäni näkivätkään! 

Ballerinat, joita olin alkukesästä himoinnut salaa, mutta joutunut tyytymään pelkään katselemiseen ja kaupassa ihailemiseen. Ja nyt, nämä 20 euron ballerinat olivat vain 8 euroa! Ja harvinainen onni minua potkaisi vielä toisenkin kerran, sillä minun kokojani oli vielä jäljellä! Niin lähtivät unelmieni kesäkengät mukaan kotiin ensi kesää odottamaan. Ja minkä säästön olinkaan tehnyt odottamalla :)

Tyrmääjäsieniä?

MINTTUMUKSIT 

Näiden herkkujen ohje löytyy Kinuskikissan sivuilta. Vie kyllä kielen mennessään pehmeydellään ja suklaisella maullaan!

KANTTARELLIT

Jos nämä nyt niitä ikinä olivatkaan, mutta hyviä tuli kun paistoin pannulla sipulin kanssa. Mutta silti varauksella suosittelen itsepoimimista amatööreille. Ottakaa sitten joku asiantuntija mukaan sinne metsään niin saatte varmasti aitoa ja turvallista tavaraa!

Pakko sanoa, että hieman jännitti mitä tulee. Ensimmäisenä mieleen tuli nimittäin tämä Muumien jakso:

                                         

Eräihmisen nousu ja tuho

Viikonloppuna käytiin kotikonnuilla Kisiksellä, tällä kertaa tähtäimessä oli puhtaasti ruuanhankintareissu. Siis matkamme vei lauantaina metsään mustikkaan. Tavoitteena oli saada talven varalle mustikoita, niistä kun on niin mukava leipoa kaikkea herkkua! Ensiksi näytti todella huonolle, mutta muutaman kerran paikkaa vaihdettuamme löydettiin tosi hyvä apaja, jossa tämäkin kärsimätön keräilijä sai vietettyä TUNNIN ilman yhtään marinaa! Olisi voinut jatkaa vielä pidempäänkin, mutta kello alkoi olla jo aika paljon.

Jos haluat mustikkametsään, mutta sinulla on tapana

• kyllästyä nopeasti
• väsyä kyykkimiseen heti
• rueta valittamaan nälkää ja janoa kymmenen minuutin jälkeen
• tai jotain vastaavaa

niin suosittelen lämpimästi ottamaan eväät mukaan matkalle. Meillä oli matkassa eväsleivät, juomista, kahvia ja karkkeja, joten minunkin mielenkiintoni pysyi yllä monen tunnin ajan! Ja kun ottaa keräämisen vapautena nauttia luonnosta ja mustikoista, ei niinkään pakkopullana (lähdetään vasta sitten kun on sankko täynnä!), koko kokemus on paljon miellyttävämpi. Vaikka siellä metsässä oltaisiin hirvikärpästen kanssa!! Sen lisäksi suosittelen ottamaan mukaan mahtavaa seuraa. Kun miehet poimivat puimurilla hullunkiilto silmissään, me äitin kanssa nautiskeltiin ja höpötettiin. Mitäs kaikkea sitä metsä voikaan sisälleen kätkeä, varsinkin sellainen erämaa. Kenties hirviä, karhuja tai ruumiita?

Sitten ajeltiin takaisin ja sain matkalla hepulikohtauksen hämähäkistä JA hirvikärpäsestä. 

Illaksi lähdettiin vielä mökille saunomaan. Me "kalastettiin" Allun kanssa siinä usvaisessa vesisateessa ja sainkin jopa kaksi isoa särkeä. Mato-onki rocks! Aika letkeetä meininkiä oli koko viikonloppu. Ja mikäs sen ihanampaa kuin kunnon puusauna, viileä vesisade ja olut?

Mutta nyt eräminä saa jäädä vähäksi aikaa. Se on mukavaa pieninä annoksina.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Seuraavaksi kuvia puhelimella otettuna. Nämä ne todellisuuden paljastaa... Laatu ei oo paras, mutta olkoon!

Käytiin frisbeegolffaamassa toissavkl ja vaikka menikin ihan päin pyllyä, aurinko paistoi ja sain varmaankin ekat kesän rusketusraidat. Ja söin ensimmäisen jätskikiskan jätskinkin, eihän elokuu ole vielä liian myöhään??

Kisikseltä löytyy K-kaupan pihasta tämmönenkin hauskuus läheltä ovea:

Häitten jälkeen takasin kotiin Kuopioon...

Testattiin Kauppahallin yhteydessä oleva uusi kahvila, Allu oluella ja minä Tazza-kaakaolla kermavaahdon kera. En osannut päättää minkä kahvin olisin ottanut, valikoima oli paljon laajempi kuin mitä tuntemukseni erikoiskahveja kohtaan onkaan. Jotain ihmeellisiä moccihiatoja siellä oli, sellaisia mitä en osaa edes tavata! Voisko olla mukavampi maanantai?

Käytiin mustikassa, saldo oli hieman heikonlainen (tosin tuli niitä nyt vähän enemmän kuin kyseisessä kuvassa..), mutta löysin kanttarelleja! Tai ainakin ollaan tultu siihen tulokseen että niitä ne ovat. Ei uskalla näillä sienituntemustaidoilla olla ihan satavarma... joten soittelin ja kyselin asiaa vaikka keneltä. Ehkä nämä uskaltaa syödä.

Ja lapset rakkaat, näin käy teillekin (tai mahallenne) jos syötte liikaa ruokaa!

marry me

Voi että oli ihanat häät viikoloppuna! Ja niin saatettiin vihdoin ja viimein siskoni naimisiin melkein 9 vuoden seurustelun jälkeen. Ompa mukavaa nyt kun Jussi on vihdoin virallisesti meidän perheen jäsen!! Laura oli harvinaisen kaunis morsian, olen kyllä vähän kateellinen kuinka kaunis sisko minulla on...

Kaikki meni suurinpiirtein niinkuin pitikin ja päivä tuntui ainakin omalta osaltani onnistuneelle. Itse sai hoitaa montaa eri asiaa ja yrittää pitää lankoja käsissä, mutta näin saatiin hääparille mahdollisimman helppo ja ikimuistoinen päivä. Harvinaisen rauhallinen olinkin, minua ei jännittänyt missään vaiheessa ainakaan sen suuremmin. Itkeä meinasin vain kerran häävalssin aikana (kyseisellä kappaleella on minulle oma merkityksensä ja olikin yllätys, että tämä oli valittuna...), herkistyminen oli useammankin kerran kyllä ilmassa.

Illalla kaasontehtävien häämöttäessä loppuaan pääsin vähän hölläämään ja innostuinkin kovasti tanssimaan. Suurin osa porukasta suuntasi kulkunsa hoviin ja siellä saatiin biletettyä pilkkuun asti. Tutustuin uusiin ihmisiin (hääkansaan) ja enpä muista milloin minulla olisi ollut noin hauskaa!! Mieltä latisti ainoastaan takaisin kävely sateessa ja armottomassa pissihädässä.

Hääkimpun heitossa epäonnistuin, mutta eipä se ole estänyt ihmisiä viittaamasta minun häihini. Hieman ahdistavaa oli, kun niin lyhyessä ajassa (4 päivää) mainittiin kyseinen asia niin monta kertaa. Tiedänpähän nyt mitä minua odottaa nyt kun Laura ja Jussi on saatu naimisiin. Pitäisi nyt ihmisten yrittää nauttia siitä, että nämä häät on juhlittu. Ja piinataan vaan näitä lisää, tällä kertaa vaan vauvapuheilla! heheheheh.

Ja tässä biisi, jonka tanssin sen neljä kertaa yhtä antaumuksella lauantaina. En nyt tiijä tykkäänkö tästä biisistä yhtään sen enempää kuin aiemminkaan. Mutta fiilikset se saa kattoon!

Se on kohta...

... LOMA!

Nimittäin viimeinen harkkapäivä on tänään ja sen jälkeen se on siinä! Mikä mahtava fiilis!

Nyt pitää vaan jaksaa se viimeinen hoitaa edes vähän kunnialla, vaikka sainkin jo työtodistuksen. Silmät harittaa ja aivot on muussia, mutta jaksettava on. Oloni on aika uupunut, josta kertoo sunnuntain koominen hetki kun luulin kadottaneeni auton. Unohdin vain mihin olin sen parkkeerannut. Kuka unohtaa mihin on autonsa jättänyt?! Kävelin sitten korttelin jos toisenkin ylimääräistä. Onneksi löytyi...

Se on nyt taas kriisin jos toisen paikka

Niin. Sovitin sitten tänä aamuna kaasomekkoani. Kuluvien kuukausien aikana olen sen verran menettänyt vartaloni täytettä, että mekko tuntuu hieman isolle. Selkään jää tyhjää, samoin hihansuut kainalon alla lörpöttävät. Onneksi mekko on sellainen, että sitä ei kovin hyvin erota (muut kuin omat silmäni) ja se pysyy päällä oli kuinka iso tahansa. Mutta meinaa se vähän masentaa. Pitää muistaa, että nämä eivät ole minun juhlani, joten ihan sama miltä sitä näyttää.

Toinen kriisini koskee kampausta. Olin saanut ajan kampaajalle ja nyt minun pitäisi osata päättää millainen siitä olisi tuleva. Omat hiukset saavat riittää, en halua hiuslisäkkeitä. Olenkin surffaillut Pinterestin ihmeellisessä maailmassa etsimässä ideoita ja vinkkejä. On minulla jonkinlainen kuvitelma miltä tukkani voisi näyttää, mutta voiko sitä toteuttaa ja millaiselta se sitten todellisuudessa näyttää ovat eri asioita.

pinterest

Ja kolmas kriisini liittyy juuri tähän Pinterestiin. Liityin siihen silloin, kun Laura alkoi pinnailemaan sinne hääjuttuja. En ollut ikinä kuullutkaan aiemmin kyseisestä ilmiöstä ja se on pysynyt tähän päivään asti minulle aika mitäänsanomattomana ja merkityksettömänä. En ole löytänyt inspiraatiota tutustumiseen tai omiin pinnailuihin. Aika jonninjoutavaa puuhaa. Paitsi nyt, kun päätin tutustua siihen eilen. Ajattelin sieltä saavani kenties ideoita siihen kampaukseen ja jouduin siis käyttämään aikaa sekä vaivaa, jotta ymmärtäisin sen käyttöä. Ja kun kaksi tuntia ja muutama pinnaus oli takana, huomasin sen olevan todella koukuttavaa! Vaikka minulla ei ole varsinaisesti mitään syytä pinnailuihin kiinnostuksenkohteiden puutteen vuoksi (kuten häät, puutarha, sisustus...), minulla on siellä nyt yksi board, joka kattaa kaikkea mahdollista. Hiuksia, kenkiä, kynsiä, tatuointeja... Ja monta, MONTA menetettyä tuntia.

Huomasin ajattelevani että tuohan näyttäisi kivalle, voisin kuvitella ostavani tuollaisen, vau mikä juttu jne. asioista, jotka ovat olleet kiinnostukseni häntäpäässä. Varoituksen sanana, jos näette minut joku päivä täynnä koruja, hameissa sekä mekoissa, tai muuten vain epäminämaisena - viekää minut hoitoon!!!!! Pelottavaa. Ja vaikka kuinka katselen hääpukuja ja hääkampauksia tai muuta häihin liittyvää, en todellakaan ole naimisiin menossa. En en en en en en en enenenenenenenenenenenenenenenen!

En.

Huh, voi tätä elämisen tuskaa :D

ELOKUU

bambuni alkoi kasvattaa lehtiä vähän
väärästä kohtaa! 

onneks ei oo yhtään likanen ikkuna!

kun on vapaapäivä, on aikaa kokeilla erilaisia lakkauksia.

• Harjoittelu päättyy tiistaina, enää neljä päivää töitä ja sitten olen vapaa! Vapaa viettämään viimeisiä viikkoja lomaillen ja nauttien loppukesästä. Ja kirjoittamaan tietenkin sitä harkkaraporttia. Ihanaa. 
• Häät lähestyvät päivä päivältä. Reilu viikko enää! Johan tässä alkaa jännittämään. Pitää siis sovittaa omaa mekkoa, miettiä meikki sekä kynsien lakkaus ja suunnitella kampaus. Niin ja tehdä se esittelypuhe. En kyllä ihmettele yhtään jos itse morsianta jännittää.
• Kuun lopussa meillä on Alen kanssa vuosipäivä. Vuosi. Meidän vuosipäivä, joiden ei ollut koskaan tarkoitus olla muuta kun kavereita (ainakaan omasta mielestäni...)! Tässä kuitenkin ollaan, enkä ole katunut missään vaiheessa. Ollaan sopivasti molemman vähän kajahtaneita niin kestetään toisiamme. 

Tavoitteet

1. Oppia taas nukkumaan ilman painajaisia, huonoja unia tai jännittämistä. 
2. Rentoutua ennen koulun alkamista
3. Aloittaa säännöllinen juokseminen uudelleen
4. Lukea Kärpästen herra (Lord of the Flies) englanniksi kun Ale sen minulle Kindleen sai!!!
5. Yrittää olla välittämättä likaisista ikkunoista, koska niitä ei voi aukaista enkä yllä ulkoa pesemään.

P.s. olen tainnut rakastua siihen mansikkakakkuun, jonka reseptin olenkin jo postannut aiemmin. En muistanutkaan kuinka hyvää se on, nyt tehtiin sitä Alen synttäreiden kunniaksi. Se on molempien mielestä parasta kakkua mitä on! Ja kieltämättä, se makujen harmonia kun kieltä koskettaa, melkein tuolilta lähtee lentoon. Kokeilkaa ihmeessä!!