Blanc et gris

Huipulla tuulee

Kävin viikonloppuna testaamassa tarjoilijan taitojani Iso-Syötteellä. Lauantaina ravintolaan tuli 125 hengen pikkujouluryhmä ja minua pyydettiin sinne hommiin. Olen viimeksi toiminut tarjoilijana kesällä 2013, joten ymmärrätte varmaan miksi minua vähän jännitti. Minulla ei myöskään ollut mitään tietoa työtehtävistä ennen paikalle pääsyä... Luulin, että meitä olisi ollut useampikin hommissa, jotta olisin voinut kadota näppärästi taustalle johonkin kivaan pikku hommaan. Mutta ei, meitä oli yhteensä 7 ja olin yhtä merkittävä kuin muutkin. Tehtävään kuului kaksi viinikaatoa alku- ja pääruuille sekä loputonta plokkausta. Vaikka perehdytys olikin täysin nolla, suoriuduin omasta mielestäni hyvin. Yövyin paikanpäällä mökissä kahden muun työntekijän kanssa. Harvemmin tulee käytyä vastaavanlaisissa paikoissa ja maisemat olivatkin aivan mahtavat. Harmi, ettei ollut kunnolla aikaa hiimailla ja kuvata oranssin sävyisessä auringonlaskussa lumisia puita, jyrkkiä rinteitä.

Syksy, talvi, syksy, talvi

On niin tajuttoman pimeää taas. Joka paikassa sanotaan, että lumi yllätti taas autoilijat (kuten joka vuosi kuin ihmeen kaupalla), mutta minut yllättää joka vuosi tämä pimeys. Ja miten se vaikuttaa minuun. Erityisen rankasti vielä tänä syksynä, kun ei ole muutakaan tekemistä kuin ihmetellä kodin valottomuutta päivisin. Onneksi sentään nyt on lunta maassa, mikä hieman auttaa syvimpään pimeyteen. Alla taas kuvia käppäilyreissuilta.