Tänään iski motivaation puutos oikein kunnolla. Ensimmäisen kerran siitä kun aloitin tämän urakan. Niinpä tässä minulle itselleni motivaattoria plus sytykettä vaan puskea etiäppäin kun tämä on julkisesti jaettu. Olen treenannut nyt lokakuun alusta asti, kolme kertaa viikossa. Välissä oli 3 viikkoa taukoa flunssan (ja vähä myös joulun) takia. Kun itseään katsoo peilistä, ei muutosta vaan näe ja kaikki tuntuu ihan turhalle rehkimiselle. Onneksi on valokuvat ja ihanat selfiet. Tänään tein sitten pari vertailukuvaa aloituspäivän ja tämän päivän välillä (älkää välittäkö tuosta week9, se on vaan treeniohjelman viikko). Ja kuten voitte huomata ehkä, jotain on tosiaan tapahtunut ulkomuodossani. Eikä muutos ole pelkästään fyysisessä puolessa, oloni on paljon virkeämpi ja olen paljon energisempi!
Aika hyvin, sanon minä, kun ottaa huomioon ruokavalion olevan mitä on sekä lenkkeilyn puutoksen. Koska viime vuosi oli välivuosi juoksusta, palan halusta päästä juoksemaan! Jospa nämä lihakset polvien ympärillä olisivat vahvistuneet ja pystyisin jatkamaan jolkottelua. Heti kun kevät tulee, minä lähden ulos! Siis, juoksemaan sinne ulos. Ruokavaliosta vielä sen verran, että olen jättänyt järjestelmällisen leivänsyönnin kokonaan, olen korvannut aamupalan jukurtti-mustikka-puurolla ja kahvilla. Eipä koske tai turvota enää mahaa, vaan on keveä ja pirteä olo!
Mutta joo, tästä jatketaan kohti kesää vielä kovemmalla innolla, en voi lopettaa nyt, tämä on vasta alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti