Tämä on kyllä ollut todella petollista aikaa minulle, nämä edelliset viikot! Juhlia juhlien perään, sitten pääsiäinen. Ompa ollut vallan mukavaa ja herkullista syödä syödä syödä ja syödä kaikkia ihania herkkuja! Ja unohtaa se liikkuminen siinä samassa hötäkässä! Treeneihin ei koskaan ehdi (ja nyt suosiolla tauolla jonkun aikaa) ja sitkeä flunssa piti poissa muun urheilun. Enkä lenkillekään uskaltanut petollisen jään takia, kiitos monet mustelmat ja reikäset pöksyt. Ja kaikki muut yhtä pätevät tekosyyt. Joten, yhtä kaikki, oloni on kuin jättimäisellä muodottomalla ameeballa.
Nyt sulien teiden myötä yritän herätellä jossain syvällä uinuvaa urheilijaa minussa. Juokseminen edelleen kiinnostaa, kunto on vaan kadonnut johonkin! Tänään tuo ihana aurinko houkutteli meidät ulkoilemaan ja alottelemaan varovasti juoksukauttani. Mikä upea sää! Ja vielä ihanamman siitä tekee tieto ensi viikon harmaudesta ja kenties myös sateesta!
Tästä se siis lähtee!
 |
| Jokakeväinen huipulle kiipeäminen. |
 |
| Näytän kaikin puolin iloiselle... Liian iloiselle ehkä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti