Partsilla on kivaa

Jee jee, kesä tekee tuloaan! Meidän parveke lämpenee mukavasti aamulla, aurinko paistaa ja parvekelasit estää lämpöä karkaamasta. Siellä on siis kesä. 

Meillä ei ole partsikalusteita (vielä), joten lököttelen siellä säkkituolilla. Aika ihanaa vaan lueskella kirjaa tai olla möllöttää nauttien tulevasta kesästä!

Kynnet: water marbeling vai iloiset pallukat?

Tai ne molemmat!

Ajatuksissani on jo pitemmän aikaa pyörinyt kynsien "marmorointi" (liekkö edes oikea termi) ja Pinterestin kautta olen ihastellut yksiä jos toisia kaunokaisia. Koska rakastan kokeilla kaikkea uutta, päätin eilen yhden tutorialvideon avustuksella kokeilla tekniikkaa.

Eihän se menny kuin Strömsössä, yllätys yllätys. Teippasin lähes kaikki sormeni kuuliaisesti ja tein kuten ohjevideossakin. Jostain syystä kynsilakka ei toiminut yhtään samalla tavalla kuin mitä sen olisi pitänyt, joten mönkään meni. Sinnikkäästi (ja yhden nauraessa, samalla kauhistellessa) pistin tuulemaan, koska eihän ole mitään järkeä jättää työtä kesken. Ja tältä se sitten näytti...

Turhauduin ja päätin lakan antaa vaan olla. Ja jotta kaikki olisi mennyt sopivasti pieleen, pikakuivattajani oli vähyyden takia kuivahtanut purkkiin! Pikakuivattajalla pystyy vähän huijaamaan ja korjailemaan virheitä. Mutta ei! Sitten saunassa käydessäni yksi kynsi otti osumaa ja lakka meni ihan rullalle. Yritin epätoivoisesti korjailla pintaa, mutta oli se sen verran kaamea, että Allun avustuksella poistin lakat lopulta kolmesta kynnestä. Pahimmista. Ja taiteilin niihin mummopinnillä pallukoita. Nyt minulla on siis oikein iloiset ja värikkäät kynnet! Myös varpaissa on väriä, tuo aurinko sai minut kesätuulelle, joten tästä se alkaa!

Käytin oranssia ja pinkkiä, pohjalla vaaleanpunaista

Tämän käden kynnet onnistuivat paremmin.

Nyt mätsää!

Villiintyneet varpaat

Oi ihana kamala laiskuus!

Tämä on kyllä ollut todella petollista aikaa minulle, nämä edelliset viikot! Juhlia juhlien perään, sitten pääsiäinen. Ompa ollut vallan mukavaa ja herkullista syödä syödä syödä ja syödä kaikkia ihania herkkuja! Ja unohtaa se liikkuminen siinä samassa hötäkässä! Treeneihin ei koskaan ehdi (ja nyt suosiolla tauolla jonkun aikaa) ja sitkeä flunssa piti poissa muun urheilun. Enkä lenkillekään uskaltanut petollisen jään takia, kiitos monet mustelmat ja reikäset pöksyt. Ja kaikki muut yhtä pätevät tekosyyt. Joten, yhtä kaikki, oloni on kuin jättimäisellä muodottomalla ameeballa. 

Nyt sulien teiden myötä yritän herätellä jossain syvällä uinuvaa urheilijaa minussa. Juokseminen edelleen kiinnostaa, kunto on vaan kadonnut johonkin! Tänään tuo ihana aurinko houkutteli meidät ulkoilemaan ja alottelemaan varovasti juoksukauttani. Mikä upea sää! Ja vielä ihanamman siitä tekee tieto ensi viikon harmaudesta ja kenties myös sateesta! 

Tästä se siis lähtee!

Jokakeväinen huipulle kiipeäminen.

Näytän kaikin puolin iloiselle... Liian iloiselle ehkä.

Kahden tähden nainen

"Miten koet uralla etenemisen?"

En ole oikein koskaan välittänyt uralla etenemisestä tai ainakaan nostanut sitä kauhean korkealle missään testeissä sun muissa. Nyt kuitenkin koitti se päivä kun omalla työurallani etenin yhtään mihinkään ja tässä tapauksessa se merkitsee etenemisessä pois juniorimyyjästä. Ja täten sain kaulanauhaani kaksi tähteä!

Ja itseasiassa, tuntuu muuten tosi hyvälle! Antaa uutta puhtia tekemiseen ja koen onnistuneeni jossain. Ehkä se ei olekaan niin vähäpätöinen asia kuin olin luullut...