Jos et ole jo lukenut Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluuloa, tee se nyt! Minua ihmetyttää ja harmittaa, etten ole aiemmin tajunnut lukea tätä klassikkoa. Kaikki nämä vuodet se on odottanut minua kirjaston kirjahyllyllä kärsivällisesti, kunnes viimein kohtasimme kuukausi sitten ja ahmin sen parissa viikossa. Liika lukeminen aiheutti minulle päänsärkyä ja silmien kirvelyä, mutta se oli todellakin sen arvoinen!
Se on rakkaustarina, myönnettäköön, mutta maltillinen ja maanläheinen. Luin teosta päivällä ennen töihin lähtöä ja mahanpohjaani jäi tunne, että lähtisin tapaamaan jotakuta jännittävää ja viehättävää muukalaista, josta ehkä kehkeytyisi vuosisadan rakkaustarina. Varmaan tiedätte sen alkuvaiheen tunteen, kun on olemassa se joku ihminen, joka on täyttänyt koko mielen, eikä voi ajatella mitään sen ihanampaa? Odottava tunne kohtaamisesta, joka pelottaa ja kiehtoo yhtä aikaa. On harvoja kirjailijoita, jotka pystyvät luomaan tunteen tuosta tunteesta, vaikka se onkin vain tarina. Itse pystyin aivan vaivattomasti sujahtamaan Elizabethin saappaisiin, mutta myös tuntemaan muidenkin henkilöiden tuntemukset tarinan edetessä.
Tässä tarinassa ei mässäillä hupsulla rakkaudella, juovuttavalla alkuhuumalla, vaan se perustuu siihen aitoon oikeaan (?) rakkauteen. Se, joka jää jäljelle kaiken sen alun jälkeen kun arki koittaa. Onko parempi puolisona kaunis ja viehättävä henkilö, joka kuitenkin osoittautuu älynlahjoiltaan ehkä vajaavaiseksi sekä höperöksi? Vai sellainen ihminen, joka alusta alkaen on ollut järkevä, taipumuksiltaan samanlainen ja jopa alkuun hieman vastenmielinen, ilman kaikkea sitä huumaa?
Ihmiset, lukekaa; lukekaa mutta älkää ainakaan jääkö miettimään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti