Tampio Helsingissä

Uskokaa tai älkää, selvisin reissustani hengissä! En ihan kivuttomasti, mutta ehjänä kumminkin. Aika uuvuttava reissu ja olin aika onnessani palatessani takasin Ouluun. On se Helsinki vaan aivan liian iso minun makuuni!

Sain useampaan otteeseen sydämentykytyksiä ja pieniä paniikkeja... Yksinään on aivan kamalaa yrittää selvitytyä!!!

•  En meinannut osata portilta matkatavarahihnoille. Eikä kukaan halunnut opastaa minua. Kiitti vaan ihmiset!
• Laukkuni ei tullut. Itku, paniikki, väärät liikkeet. Kun laukku sitten löytyi, se oli ihan märkä ja kaikki vaatteeni olivat kosteita. Kaikki sukat olivat yllättäen ihan märkiä vielä illallakin! Eikä yhtään pahoitteluja. Jouduin sitten ottamaan taksin koulutuspaikalle ja olin sieltä onneksi vain 5-10 minuuttia myöhässä. Onneksi oli kunnolla ruuhkaa!
• Enhän minä osannut liikkua Helsingissä ja suuntavaistoni oli ihan päin peetä. En tiennyt mistään koskaan mitään, saati löytänyt mihinkään...
• Koko ajan märät kengät. Ja rikkinäiset.
• Helsinki-Vantaalla en meinannut osata liikkua. Ja minun kassini joutui satunnaiseen tarkastukseen. Onneksi minulla ei ollutkaan kuin pieni omaisuus mukanani :D
• Istuin koneessa reilusti yli tunnin. Lento oli myöhässä, vaikka boarding alkoi etuajassa. Ihanata!

 Mutta toisaalta taas...

• Selvisin! Kaikesta!
• Mukava koulutus
• Näin pitkästä aikaa näitä: Kati, Charlotta ja Sauli. Suuri syy miksi minulla oli hauskaa.
• Pieni breikki arkeen..

Yövyin siis Sokos Hotel Pasilassa, joka sijaitsi oikein mahtavalla sijainnilla koulutuspaikkani kannalta. Aamulla onnistui nopea siirtyminen hotskulta Verisuren toimistolle. Yllätykseksi majotuin toisen koulutuksella olleen tytön kanssa. Minä - yksityisyyteni vartija - joutui aika koetukselle, kun en päässytkään omiin oloihini illaksi ja yön jouduin jakamaan täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Onneksi tämä oli kumminkin mukava ja ainut ilta oli maanantai, jolloin hotellilla olin...

Maanantai-iltana opiskelin oikein olan takaa! Pystyi sitten muina iltoina juoksemaan ympäri kaupunkia...

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on käyntikortteja ja työpuhelin! Aika pro olo.

Kävin Helsingin keskustassa hengailemassa ja näkemässä tuttuja kuten jo aiemmin mainitsin. Tiistaina sitten pyörittiin Katjuskan kanssa Stokkalla, jossa joulu näytti olevan ihan kympillä käynnissä! Oli jotenkin hämmentävää...

Eksyksissä...

Roberts coffeella pikkusen cappuccinoo Charlotan kanssa...

Yks selfie.