"where hope and daylight die"

Olen miettinyt menneinä päivinä, että eipä aurinkoa ole tainnut taivaalla näkyä ainakaan kuukauteen. Tasaista harmautta ja pimeyttä on sen sijaan piisannut senkin edestä. Välillä sataa räntää ja toisinaan taas vettä. Sekin vähä lumi, mikä tänne oli tullut viime viikonloppuna, on sulanut pois. Ehdin jo innostua hieman, mutta sinne se meni. On niin pimeää, että en pysty erottamaan maassa olevaa vesilammikkoa. Tai ulko-ovea. Muistot kesästä ovat jo tähän mennessä haalistuneet, eivätkä siis tuo minkäänlaista voimaa tähän synkkyyteen. Mieliala alkaa pikkuhiljaa olla pohjamudissa. 

Jospa lähestyvä joulukuu ja alkava joulun odotus alkaisi vaikuttaa piakkoin positiivisella tavalla. Maanantaina ainakin saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun! Tänä vuonna valmistauduttiin paremmin kuin viime vuonna ja ostettiin muutama viikko sitten Angry Birds -kalenteri. Sen lisäksi innostuin viime perjantaina siivouksen yhteydessä laittamaan ne ainokaiset jouluvalot esille.

Käytiin viikonloppuna remonttiapuna Kisiksellä. Samalla ostin käytettynä GI:n treenejä varten. Se ei ole varsinaisesti BJJ-puku, mutta jospa sillä nyt alkuun pääsisi. Pääsee testamaan ja näkemään pystynkö jatkamaan mitenkä treenejä töiden ohessa. Ei sillä, ettenkö haluaisi! Se onkin ollut ainut henkireikä tässä masentavuudessa. Puolitoista tuntia kaksi kertaa viikossa, jolloin aivot lepäävät kaikelta muulta ja näkee muitakin ihmisiä. On muuten hyvin tasapainossa työ ja harrastus: olen ainoa nainen miesten keskellä töissä ollessa ja BJJ:ssa saan olla naisten seurassa! 

Onkin tosi opettavaista olla kerrankin sellaisessa työpaikassa, jossa (lähes) kaikki muut ovat miehiä. Jos alan muuttua miesmäiseksi, se johtuu ihan siitä testosteronin määrästä!

Jaksoin väkertää viime viikolla itselleni pirtsakammat kynnet. Ei suurempaa vaikutusta mielialaan.

Eilen leivoin sipuli-pinaatti-tomaattipiirakkaa. Pitkästä aikaa jotain suolaista!

Siinä se joulukalenteri odottaa, kunniapaikalla.

Tauluhyllyt ja jouluvalot. Kun ei ole päivänvaloa, ei kuvatkaan onnistu!

Toivottavasti puku on oikeanlainen! Nyt pitäs onnistua harrastaminen...

Töihin menossa.

Kokeilin pitemmän aikaa mielenpäällä ollutta kampausta. Etutukka ranskisletitettynä taaksepäin.

terveisin salkulla kenttään lyövä lukottaja, joka ajelee joskus monsterilla ihmisten ja autojen yli.

Kun pimeys ahdistaa

On niin synkkää ja pimeää ja masentavaa. Tätä yleensä lievitän leipomisen avulla, mutta nyt aika menee töissä ollessa. Toissa vkl viimeksi sain aikaiseksi kokeilla uutta yleiskonettani ja siitä syntyi marenki-suklaakakku. Sitä on pakko kokeilla uudemmankin kerran! Resepti kaipaa vielä ihan pienenpientä viilausta, joten ihan vielä en jaa sitä. Ensimakua kumminkin alla olevalla kuvalla:

Baileyskaakaota kermavaahdolla ja lettua, mmmmmm. Pieni valonpilke niin masentavaan sunnuntaihin.

Jospa tällä viikolla saisi edes jotakin aikaiseksi! Vaikka oikeasti haluaisin vain nukkua, kaivautua syvemmälle peiton alle ja unohtua päiväksi makuuhuoneen hämärään. Tulisi edes lunta.

Tampio Helsingissä

Uskokaa tai älkää, selvisin reissustani hengissä! En ihan kivuttomasti, mutta ehjänä kumminkin. Aika uuvuttava reissu ja olin aika onnessani palatessani takasin Ouluun. On se Helsinki vaan aivan liian iso minun makuuni!

Sain useampaan otteeseen sydämentykytyksiä ja pieniä paniikkeja... Yksinään on aivan kamalaa yrittää selvitytyä!!!

•  En meinannut osata portilta matkatavarahihnoille. Eikä kukaan halunnut opastaa minua. Kiitti vaan ihmiset!
• Laukkuni ei tullut. Itku, paniikki, väärät liikkeet. Kun laukku sitten löytyi, se oli ihan märkä ja kaikki vaatteeni olivat kosteita. Kaikki sukat olivat yllättäen ihan märkiä vielä illallakin! Eikä yhtään pahoitteluja. Jouduin sitten ottamaan taksin koulutuspaikalle ja olin sieltä onneksi vain 5-10 minuuttia myöhässä. Onneksi oli kunnolla ruuhkaa!
• Enhän minä osannut liikkua Helsingissä ja suuntavaistoni oli ihan päin peetä. En tiennyt mistään koskaan mitään, saati löytänyt mihinkään...
• Koko ajan märät kengät. Ja rikkinäiset.
• Helsinki-Vantaalla en meinannut osata liikkua. Ja minun kassini joutui satunnaiseen tarkastukseen. Onneksi minulla ei ollutkaan kuin pieni omaisuus mukanani :D
• Istuin koneessa reilusti yli tunnin. Lento oli myöhässä, vaikka boarding alkoi etuajassa. Ihanata!

 Mutta toisaalta taas...

• Selvisin! Kaikesta!
• Mukava koulutus
• Näin pitkästä aikaa näitä: Kati, Charlotta ja Sauli. Suuri syy miksi minulla oli hauskaa.
• Pieni breikki arkeen..

Yövyin siis Sokos Hotel Pasilassa, joka sijaitsi oikein mahtavalla sijainnilla koulutuspaikkani kannalta. Aamulla onnistui nopea siirtyminen hotskulta Verisuren toimistolle. Yllätykseksi majotuin toisen koulutuksella olleen tytön kanssa. Minä - yksityisyyteni vartija - joutui aika koetukselle, kun en päässytkään omiin oloihini illaksi ja yön jouduin jakamaan täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Onneksi tämä oli kumminkin mukava ja ainut ilta oli maanantai, jolloin hotellilla olin...

Maanantai-iltana opiskelin oikein olan takaa! Pystyi sitten muina iltoina juoksemaan ympäri kaupunkia...

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on käyntikortteja ja työpuhelin! Aika pro olo.

Kävin Helsingin keskustassa hengailemassa ja näkemässä tuttuja kuten jo aiemmin mainitsin. Tiistaina sitten pyörittiin Katjuskan kanssa Stokkalla, jossa joulu näytti olevan ihan kympillä käynnissä! Oli jotenkin hämmentävää...

Eksyksissä...

Roberts coffeella pikkusen cappuccinoo Charlotan kanssa...

Yks selfie.

Jännittäjän painajainen

Nyt alkaa jännittämään! Lähden nimittäin huomenna yksin työpaikan koulutukseen Helsinkiin neljäksi päiväksi! Aluksi olin vain innoissani tästä mahdollisuudesta, mutta sitten tarkemmin asiaa ajatelleena mieleeni hiipi yksi jos toinenkin huolenaihe. Ja tapani mukaan onnistun tekemään hyvin monista asioista jännittäviä ja jännäämisen arvoisia... 

• Lennän ensimmäistä kertaa yksin. Joudun siis selviytymään lentokentästä ja sen haasteista ilman apuvoimia. Laitanko laukkuni ruumaan vai otanko sen mukaan? Onnistunko löytämään oikean portin ja oikean paikan ja osaanko toimia oikein? Enkä ole eläessäni astunut jalallanikaan Oulun lentokentälle. Ja lento lähtee 6.45, joten joudun heräämään tajuttoman aikaisin (pitäisi olla jo nukkumassa)!
• Entäs Helsinki-Vantaalla? Mitäs jos kumminkin eksyn tai entä jos en löydä matkatavarahihnoja? 
• Miten matkustan lentokentältä koulutuspaikkaan Pasilaan? (okei, tähän sain käyttää taksin palveluja, kiitoskiitoskiitos!) Toivottavasti lento ei ole myöhässä, jotta olen ajoissa paikalla klo. 9.
• Miten toimin matkalaukun kanssa? Miten ihmeessä jaksan maanantaina pysyä hereillä?!
• Miten tulen ylipäätään selviytymään Helsingissä yksin neljä päivää???
• Julkinen liikenne
• Torstaina on lento takaisin Ouluun, joten kaikki tuo lentokentällä selviytyminen on koettava uudelleen. Tällä kertaa vaan paljon isommassa mittakaavassa. Ehdinkö lennolle ajoissa? Entäs jos joudun lähtemään koulutuksesta liian aikaisin? 

Siinä taitaa olla aika pähkinänkuoressa kaikki huoleni... Plus tietenkin tänään painissa otetut vammat huolettavat. Olkapää revähti ja otin himpun osumaa naamaan. Jospa ei mustelmia tekisi. Outoa olisi jos tekisi. Tosin onni on, että pääsen näkemään tuttuja etelässä! Jospa heidän avustuksellaan pärjäisin. Niin ja yöpymiseni on Sokos Hotel Pasilassa, joten pääsen ensimmäistä kertaa yksin hotelliin. Kokemus se on sekin. 

Kerron lisää matkastani ensi viikolla, jahka selviän hengissä enkä eksy. Tässä laitetaan nyt itsenäisyys ja rohkeus koetukselle!

This is how I feel.