Saipa eilen heinäkuu mahtavan lopetuksen! Tällä kertaa ei tarvinnut pelätä niinkään itse ukkosta, vaan koko myrskyä! Enpä ole ennen nähnyt niin kovaa tuulta, puut taipuivat muovailuvahan tavoin tuulen tempoillessa niitä haluamaansa suuntaan. Vettäkin tuli ihan kiitettävästi... Ja aika selvää oli, että sähköt menisivät poikki ja niinhän se meni. Olivat poikki tosin poikkeuksellisen kauan, viiden tienoilla napsahtivat ja olivat tulleet takaisin 23-01 välillä. Piti hieman jännittää pakasteiden ja jääkaapin kanssa, mutta näyttäisi sille että säikähdyksellä selvittiin. Luovuin iltapalasta, jotta ovea ei tavinnut avata.
Kaikkein pahinta tosin oli se, että olin yksin. Koko illan. Meinasin tulla hulluksi, kun luin mielenkiintoisen kirjan loppuun juuri myräkän kynnyksellä, eikä uusi kirja houkutellut lukemaan. Täytin siinä sitten ristikoita (kaikki), tabletilla röhkivät Bad Piggies ja Angry Birds, koska niihin ei nettiä tarvinnut ja tarvitsin ääntä siihen hiljaisuuteen. Varsinkin siinä vaiheessa kun talon edestä kulkevasta tiestä tuli yleinen ajoväylä. Varmaan kaikki Kiuruveden autot lähtivät illalla ajelemaan tänne. Joku jopa useampaan otteeseen päätti kiertää lenkin. Hulluksi siinä viimeistään tuli ja karjuinkin yksinään kaikille niille autoilijoille. Autojen ääni sai minut hermostumaan ja ne korostuivat muuten niin rikkumattomassa hiljaisuudessa.
Huh, onneksi tänään saan seuraa ja voin lakata puhumusta yksinään. Huomenna suuntaamme Ouluun, koska tänään on SE PÄIVÄ, jolloin (ainakin) minusta on tullut oululainen ja asunto on virallisesti meidän! Menemme sinne pesemään ikkunoita ja siivoamaan, mikäli "superhelteet" eivät ole laskeutuneet koko voimallaan. Ihanaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti