Iskelmäviikko!!!

Blogissani on ollut hiljaista nyt vähän aikaa, koska olen ollut hyvin kiireinen. Harjoitteluni huipentui viime viikon Iskelmäviikkoon, joka vihdoin saatiin juhlittua! Edellisellä viikolla vapaapäivää pidettiin lauantaina, jonka jälkeen painettiin sunnuntaista sunnuntaihin pitkää päivää. Kahden viimeisen viikon aikana töitä on tehty siis kolmenatoista päivänä! Toimisto oli auki viime viikon 9-21, joten tunteja kertyi ihan mukavasti. Tiistain 16 h päivä meinasi viedä voimat heti kättelyssä, mutta siitäkin selvittiin.

666 - the number of the US!

piti hommata maskotti toimiston autolle.

Vaikka viikko oli äärimmäisen rankka keskimäärin viiden tunnin yöunilla, pitkillä päivillä ja kiireellä, nautin kokemuksestani tosi paljon! Sitä ei älyäkkään kuinka hienoja juttuja opin tekemään ja kuinka paljon uusia ihmisiä tapasinkaan. Vanhojakin tuttuja seasta löytyi ja muistelot auttoivat jaksamaan väsymyksen kanssa. Ja totta kai sitä piti käydä joka ilta Areenalla katsomassa artisteja ja menoa. Päivistä tuli helposti pitkiä ja rasittavia, jalat ainakin on kärsineet eniten... Eilen sitten juhlittiin vielä karonkkaa koko porukan kanssa ja se kruunasi kyllä koko viikon. Vaikka väsymys oli eilen huipussaan, jaksoin bilettää puoli neljään asti.

tiistaina noin klo 23.30, kun rakennettiin puotia. aika huonolle näytti tuossa vaiheessa kun seuraavana päivänä oli avajaiset...

yöeläjät

Tänään nukuin sitten puoli kahteen asti, heräsin siihen kun joku pimpotti ovikelloa. Olin ihan sikeässä unessa ennen sitä, olisin varmaan nukkunut paljon pitempään ilman tätä häiriötekijää. En avannut ovea, eikä kukaan muu ollut kotona. En halunnut ottaa riskiä, että tulija olisi pelästynyt haamun näköistä vastaantulijaa. Ja hieman myöhemmin selvisi, että ne olivat nuohoojia. Olipa kiva siinä yrittää aamukahvia hörppiä kun talo oli "täynnä" vieraita miehiä vähän vaille kaksi. Ja koittaa olla välittämättä oudoksuvista katseista.

Kerttu, Iskelmäkoira, kävi minun sylissä hoidossa <3 Ehkä yksi
maailman söpöimmistä koirista!

Laskin tuossa, että tein viime viikolla 88 h viikon. Eli ei ihme, että vähän itketti välillä. Ja joka ilta tulin kotiin aikaisintaan puolilta öin. Väsymystä ei saanut näyttää asiakkaille, vaan piti yrittää muistaa hymyillä vaikka mikä sattui eteen tulemaan. Ei passaa väheksyä kenenkään panosta, töitä ollaan tehty. Meillä oli aivan supermahtava porukka toimistolla, joka auttoi jaksamaan. Sitä ihan ihmettelee, miten sai niinkin paljon vastuuta, mutta pakko sitä oli ottaa jotta kaikki sujui hyvin. Kiitos siis kaikille!!

Sen verran nyt voin sanoa, että vähään aikaan en halua kuulla mitään karavaanareista. Jotkut fraasit jäi juuttumaan kurkkuun "aloitetaanpa täyttämällä tämä lomake, tuo yläosa". Kun keskiviikkona palveltiin noin 200 karavaanaria, noita juttuja sai muutaman kerran jankuttaa. Toinen legendaarinen fraasi oli "..ja oliko s-etukorttia, sillä saa 3 euron alennuksen eli 30 euroa tekisi lippu sitten. Enkä tarvitse sitä, kunhan näen sen, siitä kun ei bonuksia tule!" hehheh. Pikkusen alkoi olla lauantaina vitsit vähissä... Alla kuvia minusta ja henkisistä romahduksistani:

Iskelmämestari 2014 Miehet.

Pääsisinköhän näillä varmasti bäkkärille????

p.s. pääsin bäkkärille ihan omalla kulkuluvallani ja siellä sitten kävinkin hengailemassa erään artistikaverini kanssa. Ja se oli hienoa se!

Kissanpäiviä odotellessa

Kävin viikonloppuna lepuuttamassa aivojani Leppävirralla. En olekaan käynyt siellä pitkiin aikoihin kyläilemässä, joten nyt oli jo aikakin. Aina vähän jännittää mennä anoppilaan, vanha iso talo kylmine huoneineen ei jotenkin vastaa minun käsitystäni mukavuudesta. Mutta joskus on vaan astuttava omien rajojensa ulkopuolelle (ja kylmyyteen)! Itse talo on kyllä hieno, mutta pelkään kummituksia.

Onni sentään oli puolellani siinä suhteessa, että aurinko ja kesän lämpö löysivät viimein tiensä tänne Suomeen, joten sisällä talossa ei ollutkaan enää niin kylmää! Ja onni oli sekin, että matkustin junalla Kuopioon ja Ellu (Allun sisko) otti minut kyytiinsä sieltä, eikä minun tarvinnut mennä linja-autolla.

 Junamatka välillä Lapinlahti - Kuopio ei mennytkään niin hartaissa tunnelmissa kuin yleensä. Olen viimeisen neljä vuoden aikana käyttänyt aika paljon VR:n palveluja, mutta koskaan aiemmin en kyseiseen ilmiöön ole törmännyt. Minua ei haittaa vaikka junat hieman myöhästelee. Viereeni istahti vanha mies, jonka omalla paikalla istuivat armeijasta lomille päässeet pikku nassikat, joiden käytöstavat olivat unohtuneet kasarmin porteille. Minä ystävällisyyden puuskassa juttelin tuolle vanhalle miehelle ja yritin hyvittää noiden töykeiden poikien käytöstä. Mutta paha kiertämään vaan - mies paljastui hartaaksi Jehovan todistajaksi! Pienen jutustelun jälkeen hän kaivoi laukustaan esitteitä ja alkoi lukea niitä minulle ääneen. Ei siinä kehdannut sanoa rumasti, joten kuuntelin hieman välinpitämättömän näköisenä ja kommentoin lyhyesti papan asettamiin tiukkiin kysymyksiin. Koska lyhytsanaisuuteni ei auttanut asiaan, päätin ottaa päinvastaisen strategian - omien ajatusteni kertomisen! En ottanut kantaa evoluutioon, maailman syntyyn tai muuhun turhanpäiväiseen jaaritteluun. Lähinnä puheessa olivat maanpäällinen paratiisi, Jumalan valtakunta, ihmisen pahuus ja kärsimys. Mutta pappa oli asiantuntija. Minun poskiani kuumotti ja tunsin kärsivällisyyteni loppuvan hetkenä minä hyvänsä. Miehen ympärillä leijui nimittäin silloin tällöin kohtalaisen paha pierun haju. Onneksi kuuluttaja pelasti minut ja nousin äkkiä omalta paikaltani. Eipä ole aiemmin tuntenut tarvetta olla ensimmäisenä vaunun ovella. Harmi, että meidän juttu jäi kesken ja Raamattu vielä laukkuun.

Ei sillä, ettenkö uskoisi mihinkään. Niistä on vain ahdistavaa puhua julkisesti muiden kuunnellessa ympärillä.

Mutta. Tässä kuvia Pikselistä. Koska se on vaan niin suloinen!!

PikseliPökselin selfie!!!

Ihana tassu

Totaalinen kangistuminen.

Kissanpäivät koittivat taas, ihanaa!