Praha

Meidän matka oli ihan älyttömän hyvä ja taisin rakastua kaupunkiin. En olisi uskonut lähtiissä, millaiseen paikkaan sitä oltiinkaan oikeastaan menossa. Kaikki ovat kehuneet Prahaa tosi paljon, jota hieman ihmettelin kun selailin matkaopasta ja kaupungin tarjontaa. Eihän siellä nyt niiin paljon ole nähtävää kuin vaikkapa Roomassa. Paikan päälle päästyä huomasin erehtyneeni. Kaupungista löytyy tekemistä ja näkemistä, mutta kuitenkin parasta on se tunnelma ja miljöö. Voisin kuvitella itseni asumassa kaupungissa, esim. vaihdossa.

Lento meni oikein mukavasti ja päätettiin sitten seikkailla Prahan puolella lentokentältä hotellille julkisilla kulkuvälineillä. Ostettiin 72 tunnin liput julkisiin (maksoi 310 czk), jolla pystyi matkustaan niin bussilla, metrolla kun ratikallakin. Otettiin ensin bussi, jolla päästiin metroasemalle ja metrolla huristeltiin keskustaan. Sieltä sitten suunnistettiin hotelliin. En ole matkustanut metrolla kuin kerran elämässäni Helsingissä, joten minulle se oli jo itsessään aika suuri elämys. Liukuportaat olivat osalla asemilla pikkusen jyrkähköt, näytti että ihmiset menevät ihan takakenossa. Meinasi tulla korkeanpaikankammo...

Hotelli oli oikein mainio (Hotel Amarilis, ****)ja meidän huoneemme oli korkeimmassa, kuudennessa kerroksessa. Huoneesta pääsi parvekkeelle, jonka kaikki sen saman käytävän huoneet jakoivat.Näkymät olivat aika mahtavat. Ääniä ei kuulunut huoneeseen, vaikka kadun puolella olimmekin. Huone oli pienempi kuin äitin ja iskän, mutta meillä oli parveke ja parisänky! Kylpyhuone oli tilava ja siellä oli amme. Innostuimmekin laskemaan kylpyveden joka ilta ja se rauhoitti niin kireät hermoni kuin kipeät jalkanikin. Btw. älä ota mukaan vain yhtiä kenkiä ja nekin korolla olevia...

Käytiin kahden kokonaisen päivän aikana muutamassa museossa ja kierreltiin nähtävyyksiä sekä eri paikkoja. Oli ehkä paras idea mennä kidutusmuseoon, joka osottautui mielenkiintoiseksi, mutta samalla tuli hieman huono olo. Voi vaan miettiä niitä ihmisiä, jotka niitä keinoja on keksineet. Tiesittekö, että venytyspenkissä ihminen on venynyt 30cm ennen kuin sen lihakset sun muut härpäkkeet ovat revenneet?

Kommunismimuseo oli nähtävä, mutta se ei ollutkaan niin mielenkiintoinen kuin luulin. Samoin lauantaina käyty kansallismuseo oli aika tylsä. Minä en kyllä sinne olisi halunnutkaan. Hienoa siellä oli kolme asiaa: timantit ja muut jalokivet, aidon kultaharkon kokeileminen nostaa jalustaltaan (12,5 kg taisi olla painoa yhdellä mötikällä) ja luuranko, joka luut olivat vääntyneet ja kääntyneet vitamiinin puutoksen takia.

Onneksi olen oluen ystävä, sillä tuolla olut oli Suomen hintoihin verrattuna todella halpaa! Ja iloiseksi yllätykseksi valikoimasta löytyi jotain muutakin paikallista kuin pissin makuista Pilsner Urquellia... Suurimmaksi suosikiksi nousi viimeisenä iltana juotu tumma Master-olut, jonka takia metsästettiin melkein koko ilta baaria, joka sitä myisi. Se oli sulaa nannaa suussa, vaikka tummaa onkin. Suurin pettymykseni tähän uuteen tuttavuuteen on se pieni seikka, että sitähän ei sitten täältä Suomesta saa. Pitää mennä Maljaan kärkkymään, josko se joskus tulisi kausiolueksi... Tai pitää mennä rohkeasti pyytämään. On kuulemma kerran ollut.

Alla on sitten liuta kuvia matkalta. Koittakaa kuvia katsoessa kuvitella ympärillenne kevätauringon tuoman suloisen lämmön, ihmisten äänet, kaupungin tuoksun ja tulevan kevään tunnon.

kahvettia

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta/parvekkeelta.

Liukuportaissa metroasemalla (ei pahimmasta päästä)

Kommunismimuseo sijaitsee täällä!

Kaarlen silta siellä häämöttää!

Sillalla

En ollut aikaisemmin käynyt missään Hard Rock Cafessa, joten
tänne piti päästä. Ilme kertoo jo kaiken, JEE! Oli liikaa porukkaa, joten juotiin yhdet
oluet pikaisesti tiskillä ja jatkettiin matkaa. Some other time maybe.

Onneksi ne muutamat portaat jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat
loputtomasti. Oli kuuma, kun aurinko paistoi lämpimästi ja päällä
oli pikkuisen liikaa vaatetta... Mahtavat näkymät tosin.

Naisten päivän kunniaksi sain kukan Allulta <3

Käytiin Loretossa, missä halusin päästä katsomaan niin parrakasta naista
kuin timanttimonstranssia. Ehdittiin kuulla kellojen kilkutteleman laulunkin!

Ruokapaikkaa metsästäessä löydettiin tämä John Lennon Pub, mikä oli ihan hauska. Ruoka oli ihan hyvää, ei mitään
tajunnan räjäyttävää tavaraa kylläkään.. Huomatkaa Yellow Submarine

Olutta juotiin kun oli niin halpaa. Tämä Grambrinus oli yksi parhaimmista oluista joita itse join. Harmi kun Suomessa
oluttaan ei saa tollaseen isoon miehekkääseen kolpakkoon! Kokoa juomalla on se normi 0,5l

Parvekkeelta viimeisen illan auringonlaskua ihaillessa.

Master

Saakohan tästä kaupasta absinttiä??? Toinen huomion arvoinen asia oli, että
sieltä sai kannabiksen makuisia juomia ja varmaan ihan itse tavaraakin.

Näin loppuajatukseksi tuli vain, että on se kumma miten nykyaikana ei osata enää rakentaa hienoja pytinkejä. Tyyliin tuhat vuotta sitten ollaan pystytty paljon parempaan, paljon huonommilla työkaluilla ja tekniikalla. Että miettikääpä sitä.