sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kolmen viikon kokeilu

Henkilökohtaisesti olen pienessä kriisissä. En tiedä mikä tässä nyt mättää, mutta kärsin aivan järkyttävästä kutinasta 24/7. Tiedän kyllä varsin hyvin, että minulla on todettu lapsesta asti atooppinen ihottuma, mutta ei sen pitäisi olla näin paha. Siihen ei auta mikään rasvaaminen ja ainoan helpotuksen saan joko allergialääkkeistä tai rauhoittavista. Ja koska kärsin mystisestä kokonaisvaltaisesta väsymyksestä kaksi viikkoa niin, että luulin olevani oikeasti sairas (varsinkin vielä kun kutina saa ihoni sitten ruvelle ja hiukset lähtevät päästä),olin jo valmis menemään haudan pohjalle makaamaan. No, onneksi sitten älysin tuon järkyttävän väsymyspöhnän johtuvan juuri kyseisistä allergialääkkeistä. Laura-siskoni antoi ne minulle, koska ei itse pystynyt niitä väsymysvaikutuksen takia käyttämään. Pitäisi siis mennä ostamaan uusia lääkkeitä, mutta onko järkeä syödä niitä ympäri vuoden? Onko se edes terveellistä?

Kutina on niin kokonaisvaltaista, että tunnen itseni äärimmäisen levottomaksi ja pimeät hetket, kun pitäisi pystyä nukkumaan, mutta et vain pysty lopettamaan kyhnyttämistä, alkavat saada minusta otteen. En vain oikeasti enää jaksa tätä!! Joka paikka kutisee ja kutina ei helpota missään vaiheessa, ei vaikka iho olisi rikki. Ja levottomuuden tunne tekee minut todella ärtyneeksi. 

Ja jos tässä vaiheessa lukemista jollekkin tulee mieleen esimerkiksi ajatus, että voisin vain lopettaa raapimisen tai voisin kokeilla rasvaamista, niin voisin toivottaa sinulle hyvää loppuelämää. Kaksi maailman tyhmintä lausetta, jotka varmaan teoriassa kuulostavat loistaville ratkaisuille, mutta käytännössä ovat täyttä kakkaa. Uskaltakaakin sanoa jompi kumpi minulle päin naamaa... Te ette tiedä silloin kutinasta yhtään mitään.

Ihotautilääkärille on ihan turha mennä ja maksaa diagnoosista jonka jo tiedän. "Sinulla on atooppinen ihottuma. Se välillä oireilee vähän enemmän. Minäpä määrään sinulle uusia rasvoja!" Ihan niinkuin tuo helpottaisi oloani. Ihan niinkuin en olisi kuullut tuota ikinä ennen.

Allu päätti etsiä ratkaisua ongelmaani ja tuli siihen lopputulokseen, että minun on kokeiltava jonkin ruoka-aineen välttämistä viikko, koska suurimmalla todennäköisyydellä jokin ruoka-aine on se, mikä tämän aiheuttaa. Mutta minähän en ole millekkään allerginen, se on testeissä todettu. Se, että kutina on aaltoilevaa (eli joskus pahempaa kuin normaalisti), tukisi teoriaa jonkun "väärän" ruoka-aineen syömisestä. 

Nyt minulla on kolmen viikon kokeilu edessäni. Olen itse vähän skeptinen, mutta koska minulla ei ole mitään hävittävää, teen niinkuin Allu ehdottaa. Suunnitelmani on tämä:

1. viikko: en saa syödä maitotuotteita (yhyy) ja yritän välttää myös paprikaa tai tomaattia. 

2. viikko: kiellettyä ovat vehnätuotteet. Mahdollisesti jatkan paprikan välttämistä.

3. viikko: kananmuna, hedelmät ja pähkinät kiellettyjen listalla. 

Tiedän jo, että en pysty syömään pähkinää tai hedelmiä, mutta olkoon ne listalla. Jotenkin minusta tuntuu, että paprika on myös syyllinen olotilaani... Kokeilemalla se selviää. Minua vähän ihmetyttää miten maitotuotteet tai vehnä voi aiheuttaa allergiaa, mutta jossain niin oltiin kuulemma sanottu. Lähdettä en itse tiedä, mutta luulisin herran lähdekritiikin olevan ihan kohdillaan.. 

Katotaan miten kokeilu onnistuu, huomenna se alkaa. Hyvästi maito ja jogurtti...


tiistai 22. lokakuuta 2013

Lahjoista parhain

Syntymäpäivät ovat jo kaukana takana, mutta niistä minua muistuttaa monta ihanaa ja tarpeellista lahjaa! Niiden lisäksi olen tehnyt (tai äiti on...) muutamia hankintoja ja ne on tässä samassa.


Allu osti minulle lahjaksi Katy Perryn Killer Queen hajuveden (50ml). Minulla ei ole ollut ehkä kolmeen vuoteen mitään hajuvettä. Suurin osa haisee pahalle, saavat pääni räjähtämään tai kamalan huonon olon. Ensimmäinen hajuveteni oli ihan täydellinen, mutta sitä ei valmisteta enää, harmillista. Tämä uutuus oli heti miellyttävä ja useiden nuuhkutuskertojen jälkeenkään en saanut huonoa oloa itselleni. Tykkään tästä tosi paljon!


Tädiltäni sain Maku -lehden, luutun hauskalla tekstillä ja Fazerin suklaalevyn (joka kuvan ottovaiheessa oli jo tyytyväisenä mahassani). Milloinkahan tuon luutun uskaltaa ottaa käyttöönsä... Ja lehdessä oli mitä ihanampia reseptejä kokeiltavaksi!


Lauralta ja Jussilta sain aivan täydellisesti minulle suunnatun lahjan! Settiin kuuluu kuusi"paikkainen" muffinssivuokapelti, muffinssivuokia ja välineitä koristeluun. Nyt pääsen kokeilemaan erilaisia tekniikoita koristelemiseen sekä sokerimassan työstämiseen. Eikä vaaleanpunainen värikään ole paha...


Äiti oli ostanut minulle Muumipurnukan, joka oli täynnä suosikkikarkkejani! Nyt omistan melkein kaikki haluttavimmat tuotteet kyseiseen sarjaan liittyen: muki, kannu ja purnukka!


Kaverini toi synttärilahjaksi minulle Zürichistä Lindtin suklaata. Ensinnäkin itse paketti oli hellyyttävä sekä ylellisyydestä viehkeästi vinkkaava. Toisekseen konvehteja oli muutama ja jokainen oli pieni makumatka täydellisyyteen. Suosikikseni kolmesta eri mausta nousi selvästi cookie-creme, nuo ihanat sydämenmuotoiset herkkupalat. Haluaisin lisää...


Tämä vaahtokarkkiviina on Jenkkituliainen Lauralta ja Jussilta. Sain myös kynsitarroja, joiden pitäisi kestää semmoisen kaksi viikkoa. Katotaan millon viinan raskii vetäistä huiviin... Samoin kynsitarrat taitavat odottaa parhainta hetkeään päästä loistamaan.





Nyt omistan vihdoin ja viimein kypärän! Äiti osti sen minulle Stadiumista. Tuntuu, että täällä Kuopiossa se on paljon tarpeellisempi kuin mitä esimerkiksi Kisiksellä. Täällä on ensinnäkin enemmän populaa liikenteessä ja liikenne on muutenkin vilkkaampaa myös autojen osalta. Neulamäessä oikeasti pelottaa mennä iso mäki alas pyörällä, koska jos joku hyppää eteen - siitä on leikki kaukana. Joskus karmii jo pelkkä kävely. Jotkut pyöräilijät ottavat mäen päällä hulluna vauhtia ja kaahaavat suunnilleen 80km/h alas. Ei siinä mitään, mutta osa kävelijöistä ovat hieman epävakaita tapauksia...
Tästä puuttuu enää se kunnollinen toimiva pyörä! Ensi kevättä odotellessa.



Laura kehui paljon Tangle Teezer - harjaa. Minun hiukseni ovat vissiinkin kyllästyneet olemassaoloonsa tai inhoavat minua niin paljon, että päättävät sitten sankoin joukoin leijailla irti. Pelkään tulevani kaljuksi! Jospa tällä harjalla hiustenlähtö vähenisi edes jonkun verran.. Kallis se oli, 16,90 Sokoksella. Että parempi olla hyvä.


Tavaraa on. Näillä pitäisi tulla toimeen taas hetki. Ihme kun ihminen on semmoinen materian hamsteri. 

maanantai 14. lokakuuta 2013

Olen kotona


Tuli mieleen tuossa joku aika sitten, että olen nyt kolmatta syksyä Kuopiossa. Sanonta kolmas kerta toden sanoo pitää hyvin paikkaansa kohdallani, koska tunnen vihdoin ja viimein olevani tyytyväinen ja onnellinen. Olen vihdoin saanut luotua ympäristön, jota voin hyvillä mielin kutsua kodikseni ja minulla on rinnallani ihminen, kenen kanssa on hyvä olla. Jonka kanssa on ihanaa (tai ihanampaa) jakaa arki; joka saa sen arjen tuntumaan pikkuisen paremmalta.

Olen potenut aina sillöin tällöin koti-ikävää; on tullut hetkiä jolloin olisi halunnut vaan mennä takaisin kotiin äitin hellään huomaan. No, eihän sitä nyt voi enää tässä vaiheessa vaan palata, eikä se samanlaiselta enää kuitenkaan tuntuisi. Ehkä tuon tunteen on saanut aikaan pysymättämyys, koko ajan muutoksessa oleminen ja epävarmuus. Ei ole helppoa viihtyä paikassa, joka jatkuvasti vaihtuu. Ja tunne ettei mikään kuitenkaan ole pysyvää, ei paikka tai ihmiset, tee siitä yhtään helpompaa sopeutua. 

On kamalaa ajatella, ettei kykenisi koskaan sitoutumaan ja löytämään omaa sisäistä rauhaansa niin, että pystyisi jäämään paikalleen. Olen nähnyt sitäkin, ettei ihminen vaan yksinkertaisesti pysty nauttimaan mistään, vaan etsii koko ajan jotain parempaa ja uutta. Jotain mitä parhaiten kuvaa rauhaton sielu.

Olen huomannut itsestäni aivan uuden piirteen. Joo, olen kyllä ennenkin katsellut telkkarista paljon sisustusohjelmia, mutta nyt ne ovat saaneet uuden ulottuvuuden. Suunnittelen ja kerään mieleni perukoille ideoita miten voisin sisustaa tulevaa kotiani, mitkä materiaalit minua viehättävät tai mitkä ratkaisut minua miellyttävät. Kaikki tämä täytyy varastoida jonnekin mappi ö:hön, koska näitä unelmia varten pitää olla se oma koti. 

Joskus opintojeni alkuvaiheessa mietin, että sitten kun valmistun, olen 23 ja voisin suunnitella jo perheen perustamista. Olisinhan silloin jo tarpeeksi vanha moiseen. Silloin se tuntui oikein hauskalle idealle. Mutta nyt, kun opinnot alkavat häämöttää loppuaan (enää siis periaatteessa tunteja toukokuuhun + oppari + syventävä harkka) ajatus siitä, että olisin tarpeeksi vanha ei tunnukkaan ihan samalle kuin mitä 19 vuotias minä on ajatellut. Koska, jos haluaisin lapsen heti valmistuttuani ensi syksynä, voisin aloittaa tekemisen jo vuodenvaihteen jälkeen!! Eli ehkä ei ihan vielä ole aiheellinen. Ja onhan tässä välissä ehtinyt tapahtua jos mitä. Ja onneksi onkin tapahtunut!

" So wake me up when it's all over
When I'm wiser and I'm older
All this time I was finding myself
And I didn't know I was lost.
---
Wish that I could stay forever this young
Not afraid to close my eyes
Life's game made for everyone
And love is the prize."

(Avicii - Wake me up)

torstai 10. lokakuuta 2013

Koska on syksy

Kiivettiin taas Neulamäen huipulle, aurinko paistoi ihanasti kellastuneisiin puihin ja sai koko Kuopion hehkumaan. Voiko olla kauniimpaa?









keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Innovoiva OIS-tila

Kuinka hankalaa voi olla koululla löytää vapaita tiloja tietokoneella työskentelyyn?! Etsimme viikko sitten tiistaina yli puoli tuntia kahta (tai sitten enää yhtä) tietokonetta, jolla pääsisimme tekemään ryhmätöitämme. Kaikki käytävien tietokoneet, ATK-luokat ja työskentelytilat olivat käytössä. Ja niitähän tuolla Technopoliksella on muutamia. Eksyttiin sitten R-siipeen Savonian innovoivaan OIS-tilaan. En nyt tiedä onko se tietokonetyöskentelyyn sopiva, mutta löydettiin kaksi konetta sekä rauhallinen tila työskennellä.

Tässä postauksessa on tarkoitus esitellä kerrankin jotain sisustukseen liittyvää, koska kyseiseen tilaan oli haettu inspiroivaa ympäristöä ja minun huomioni kiinnitti muutama kiva sisustuselementti, jotka haluan jakaa (ja pistää korvan taake muistiin tulevaisuutta varten).

1. Nämä vaateripustimet ovat hieman erilainen ratkaisu ja varsinkin väri kiinnitti huomioni. 
Tällaiset toisivat leikkisyyttä vaatesäilytykseen! 
Jos joku tietää/muistaa näiden nimen tai valmistajan niin voi kertoa :)


2. Tämä tuoli näyttää varsin epämukavalle, mutta kun siihen istuu... Ei nyt mikään muhkea nojatuoli, mutta yllättävän napakka ja kehonmyötäinen. Sopiva pieneen tilaan.


3. Löhökeidas. Tuossa sopisi lukea kirjaa!


4. Liitutaulumaali. Näyttäisi oikein sijoitetussa paikassa hienolle ja siihen olisi hyvä kirjoitella hauskoja juttuja. Itseasiassa tuollainen keskeneräinen tyyli tekee siitä vieläkin siistimmän katseenkiinnittäjän.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Suprise!

Uskotteko ihmiset, että minä sain 22 vuoden jälkeen yllätyssynttärit!?

Olen toivonut kyseistä asiaa ehkä noin 10 vuotiaasta lähtien. Aina kun tulin syntymäpäivänäni kotiin koulusta, toivoin salaa, että minulle oltaisiin järjestetty yllätysjuhlat. Mutta eihän se koskaan ollut mahdollista kaikkien ollessa koulussa ja töissä. Ja niin minua odotti aina tyhjä koti. Ja nyt, minä yllätyin totaalisesti, en voinut muuta kun tuijottaa.

Oltiin suunniteltu sunnuntaille Maljan bingoon menemistä ja paria tuntia ennen, Aleksi lähti "lenkille" ja tullessaan toi mukanaan tytöt yhden poikaystävän kera. Siinä istuttiin iltaa syömällä herkkuja ja kuuntelemalla musiikkia. Bingoomaankin lähdettiin ja siellä minä voitin neljällä rivillä drinkkilipun!!! Vihdoin!!!

Aika ihanaa :)

perjantai 4. lokakuuta 2013

Arkistojen kätköistä part 1

Seuraavassa sarjassa julkaisen yleisön pyynnöstä (tässä siis erityisesti sinulle, Anu) valokuviani vuosien varrelta. Otokset on siis ajalta ennen blogia, pääosin järkkärikameran omistamiltani vuosilta 2010-2012. Koska kuvia on niin mielettömän paljon, olen jakanut ne karkeasti suunnilleen teemoittain, niin että niissä on jonkin yhdistävä tekijä.
































tiistai 1. lokakuuta 2013

Kauppakadun improbatur





Teemana kreppihiukset ja meikki
mahdollisimman överiksi vedetty

"vihreä keiju"

Ja niin se on saatu tämänkin vuoden merkittävin tapahtuma pakettiin. Viikko sitten tiistaina päästiin osallistumaan Kauppakadun improbaturin jokavuotiseen "suunnistukseen". Saimme kouraamme passit, joihin meillä oli 6 tuntia aikaa kerätä 10 juoma-ja ruokaleimaa sekä kiertää 15 baaria.

Tällä kertaa kaikki meni niinkuin pitikin, ainut miinuspuoli oli jatkuva kiire. Illan hämärtyessä porukan määrä lisääntyi leimaus- ja rastipisteillä, joten yritettiin suorittaa oma osuutemme mahdollisimman aikaisin. Saatiinkin tosi nopeasti kierrettyä kaikki paikat ja loppuillasta pystyttiin hölläämään tahtia.

Ja kun saatiin jonotettua Albaan sisälle, meidän piti ottaa kaverin kanssa pahamaineiset vihreät keijut. Onneksi ilmassa ei ollut yhtään "et uskalla ottaa"-ilmapiiriä (nyt osoittamatta ketään syyllistä...)! Kamalaa oli, niin maultaan kuin hinnaltaankin. 9,80 ja melkein itku tuli. Ajattelin ensin hieman maistaa, mutta heti kun litku kosketti huuliani - no, se itku melkein tuli. Piti sitten ykkösellä vetästä, että makua olisi mahdollisimman vähän. Päälle vielä kaksi lasia vettä ja pohdinta, juoksenko samantien vessaan vai taistelenko pahan maun ohi. Taistelijaluonteella siitäkin selvittiin. Pahaa teki.

Mutta nuuten oli kyllä ihan hauska ilta.