Ihanaa päästä vähän huilailemaan, kuusi päivää töissä on jo ihan liikaa. Ajatukset tahtoivat karkailla koko ajan ja möhliminen kasvoi huomattavasti. Sain sitten tänään lounasajalla kaaoksen aikaiseksi ja keittiöstä sateli hermostuneita kommentteja... Aina on joko kiire tai sitten ei ristin sieluakaan! Saa joko juosta pää kolmantena jalkana, muistaa kaikkea ja yrittää ehtiä kaikkialle TAI kuolla tylsyyteen, pyyhkiä samaa pöytää miljoona kertaa ja järjetellä paikkoja. Mutta nyt on siis työviikko taputeltu ja huomenna suuntana onkin pitkästä aikaa Kisis!
Minijuhannusta vietetään siis siellä, kotokotona. En olekkaan taas vaihteeksi päässyt käymään kotikonnuilla vähään aikaan, joten tuntuu aika mukavalle. Sitä paitsi saimme tuossa 8.6. uuden pikkuisen poikaserkun ja sitä olisi kova hinku katsomaan. Vauvat kun ei oo pieniä kun ihan vähän aikaa. Uuden serkun myötä meidän serkkuklaanimme kasvoi 11 henkeen, joista vanhin on 25 ja nuorin muutaman viikon ikäinen. Siinä on hajontaa!
Harkasta on vielä jäljellä noin 2/3. Kuukausi siellä on noin suunnilleen oltu ja ihmettelen kuinka hyvin olen oppinut kaikkea. Oppimista löytyy toki vieläkin, mutta työskentely ei ole enää niin jännittävää enkä tarvitse enää niin paljon apua. Mutta silti tuntuu että osaan sen möhlimisen turhankin hyvin... Karmeinta oli se, kun olin unohtanut bongata yhden tilauksen koneelle ja ne raukkaparat istuivat pöydässä odottamassa ruokaansa jonka tieto ei ollut edes keittiöön päässyt.
Vaikka virheitä sattuu aina silloin tällöin, pienistä isompiin, tykkään tuosta harkasta kokonaisuudessaan. En olisi koskaan uskonut sanovani tykkääväni tarjoilijan työstä, mutta niin sitä vaan pitää nöyrtyä. Jännää miten sitä löytää uusia puolia itsestään!!! Nyt huomatkaa: tämä ei tarkoita sitä, että minusta sitten tulisi isona tarjoilija!!!!!!! En tiedä todellakaan haluanko minä tehdä tuollaista hommaa koko loppuelämäni. On se vaan aika rankkaa ja ihmiset osaavat olla todella raivostuttavia. Onneksi siellä on myös niitä ihania ihmisiä, jotka ovat tulleet syömään ajan kanssa ja rennolla iloisella mielellä. On paljon mukavampi palvella hymyileviä asiakkaita, jotka heittävät small talkia kuin asiakkaita joiden elämä on jostain jääpalasta kiinni.
Kaiken lisäksi tuossa työssä saa mystisiä mustelmia, haavoja ja sormenpäännyrjähdyksiä. Minulla on nytkin ihan kamalan näköinen mustelma lantiolla. Olisinko kantanut kuohuviinilaatikkoa lantiota vasten, en tiedä, mutta enpä ole koskaan saanut tuommoiseen kohtaan mustelmaa!
Reippaana pyöräiltyäni (ja melkein näännyttyäni matkalle) minä aloitan nyt kahden vapaan päivän nauttimisen, joihin kuuluu ainakin seuraavia asioita:
- letut (mielellään muurinpohjaletut)
- Mexico - lonkero
- Remeskylän grillimakkaraa
- Leivontaa (jotain hyvää kotiin viemiseksi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti