Ihanat kamalat hiukset

Minulla on taas vaihteeksi hiuskriisi. Maailman tyhmin aihe kriiseillä, mutta aina se aiheuttaa päänvaivaa. Yleisesti ottaen suhtaudun näihin karvoihin aika kevyesti. Osalle ihmisistä (lue: tytöille ja naisille) ne ovat kultaakin kalliimpaa, niihin kulutetaan hulluna aikaa ja vaivaa sekä rahaa. Esimerkiksi minulle hiusten lyhyeksi leikkaaminen pitkistä on vain vaihtelun iloa kun toisille taas yhden kriisin paikka. "Mitäs jos en tykkääkään, entä jos ne ovat rumat, entä jos kadun leikkaamista, jne." Meidän tulisi muistaa, että hiukset kasvavat takaisin! Aina. Jos ei ota riskejä, ei koskaan voi yllättyä positiivisesti.

Niin, huomasin tuossa eräänä kauniina päivänä, että hiukseni ovat päässeet kasvamaan aika pitkäksi. Toisaalta ne ovat ihan kivat, toisaalta eivät. Ne kaipaisivat oikeastaan kevennystä ja ryhtiä. Sen lisäksi olen kasvattamassa omaa väriä takaisin noin seitsemän vuoden jälkeen. Liian vaaleat latvat voisi napsaista pois. Nyt kun luvassa on juhlat kesällä, hiukseni pitäisi olla priimakunnossa puolen vuoden päästä. Sinne tähdätään.

Yleensä vaihdan hiustyyliäni aika vapaasti, miettimättä sitä liikaa. Vuosien varrella minulla onkin nähty mallia ja väriä jos millaista. Tässä listausta ja kuvia vuodesta 2008 eteenpäin. Jospa se auttaisi minua suunnittelemaan uutta lookiani... Kampaajalle on aika kuukauden päästä!

Huomatkaa, otsis on minulla välttämätön ja vakiojuttu.



2008


Kesällä ja lukion kakkosella minulla oli vaaleat hiukset tummilla ja vielä vaaleammilla raidoilla. Tuo oli ensimmäinen kerta kun kävin kampaajalla värjyyttämässä hiuksiani. Tuohon tyyliin voisin nytkin palata, koska pelkät vaaleat saisivat tummemmista raidoista vähän särmää ja vivaihteikkuutta. Tiedän, kuulostan joltain hiusvärimainokselta...










Raidat kasvoivat pois ja hiukset vaan pitenivät. Ajatuksena oli kasvattaa vanhoja varten pitempi tukka, että niihin saisi sitten kiharaisen kampauksen tehtyä.



2009

Vanhojentansseihin värjäsin kampaajalla hiukset vaaleista ruskeisiin maustettuna vaaleilla raidoilla. Raidat  tulivat esiin päälyhiusten alta, en tykkää edelleenkään vahvoista raidoista hiusten päällä. Ne ovat vain tehoste ja niillä saa ilmettä kampauksiin. Hiukset olivat tässä vaiheessa suhkot pitkätkin. Pakko sanoa, että tuo hiustyyli ja värjäys kokonaisuudessaan on ehkä onnistunein koko historiassa. Katson nytkin kuvia ihan kateellisena. Ja ylemmässä kuvassa on minun vanhojentanssikampaus, jonka siskoni teki.

2010



Abiristeilyn huumaa. Tämä on myös yksi parhaimmista väreistä mitä tukkaani on ikinä laitettu. Muutenkin ne olivat kivasti leikatut ja muistaakseni helppo laittaakin. Minusta tuntuu että tumma on paras kehystämään kasvojani ja se tuo lämpöä iholleni. Taas se mutta. En vaan jaksa olla koko ajan värjäämässä!











Minulla oli tänä vuonna ylioppilasjuhlat tiedossa. Tykkäsin tosi paljon lopputuloksesta, jossa minulla oli tumma punertavan ruskealla värillä koko tukka ja seassa toffeen värisiä raitoja. Plus siskoni teki minulle taas ihanan kampauksen! Eihän tässä mitään kampaajaa tarvitse... Jossain vaiheessa päätin että nyt alkaa vaaleuden aikakausi.




Ja niin alkoikin sitten minun ensimmäinen vaalennusurakkani. Näyttää hassulle, kun alta puskee vaaleaa väriä (joka muuten oikeasti mystisesti näyttää vaaleammalle kuin mitä se myöhemmin tulee olemaan...) ja päällä on vielä ruskeaa väriä. Ja sitten huomatkaa; minä en ole IKINÄ ottanut värinpoistoa, vaan odotellut rauhassa ja värjännyt vaaleilla hiusväreillä. Värin vaihtaminen ei saa olla liian helppoa, koska muuten sen tekisi liian usein...



2011




Hairahdin kokeilemaan elämää ilman otsistani. Pääsin aika pitkälle kasvatuksessa, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään! En tykkää omasta otsastani joten se on kiva piilottaa otsiksella. Tuntuu, että ilman sitä olen alaston. Tässä vaiheessa hiukseni olivat hassun väriset, kun tyvestä oli aika vaalea ja latvat ruskeat.










Sitten tosiaan aika pian älysin oman mokani ja leikkuutin otsikseni takaisin! Vähän kökkö kuva, mutta minulla on jossain vaiheessa siis ollut aika vaaleat ja pitkät hiukset. Nämä on itseasiassa ihan hauskat, pitkät on eri asia kun lyhyet, mutta kokemuksesta tiedän, että omassa käytössäni (eli pesen ja laitan ne JOKA AAMU) tosi epäkäytännölliset.

Ja kesällä minä halusin päästä pitkistä pois ja leikkuutin lyhyen mallin. Ja sain päähäni, että se vaalea oli liian vaalea ja värjäytin sitten punaiseksi. Punaiset ne olikin! Mutta väri pysyi tosi huonosti minun hiuksissa ja ne meni sitten tuohon kuntoon... Ei nätti. Niinpä kokeilin taas vaihteeksi uutta...

Onnistuin sitten värjäämään liian tummalla, violettiin vivahtavaa ruskeaa, jonka ansoista tein päätöksen, että oma väri saa nyt tulla ja värjäysrumba loppua. Tällä kertaa ihan oikeasti!

2012

Alkuvuodesta hiukset taittoivat vielä vahvasti ruskeaan ja punaiseen. Joku opettaja taisikin kutsua minua "sinä tyttö jolla on punaiset hiukset", enkä älynnyt tämän puhuttelevan minua.

Toukokuuhun mennessä ruskeus olikin aika kivasti kadonnut ja hiukset semipitkät. Näissä edustettiin koulun päättäjäisissä glamour-tunnelmassa.











Maken ylioppilasjuhliin leikkasin hiuksiani lyhyemmiksi saaden ruskean väri pois kokonaan. Tuohon olen viimeksi käynyt kampaajalla. Lyhyissä hiuksissa on miellyttävää olla, mutta aiheuttavat päänvaivaa, koska niitä pitää laittaa yllättävän paljon.

Tämä kuva on joululta ja kuvaa tämän hetken tilannetta kaikkein parhaimmin. Pitemmät ne ovat vaan. Huonoa on se, että ne ovat niin littanat koko ajan, koska päälyhiukset ovat oikeastaan saman mittaiset kuin muukin tukka. Normaalisti se on kevennettynä ja leikattu kerroksittain. Viime kampaajakäynnistä on noin miljoona vuotta ja äiti on leikannut niin otsista kuin latvojakin aina silloin tällöin, mutta ei ole uskaltanut koskea kokeillakseen kevennystä.






Saa taas nähdä mihin lopputulokseen tällä kertaa päädyn. En sitä yleensä tiedä vielä siinä vaiheessa kun kampaajan tuoliin istuudun. Hmm..