Kevättä rinnassa

Vihdoin rouva

Kylläpä aikaa on ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta! En vain yksinkertaisesti ole jaksanut työpäivän jälkeen ryhtyä toimeen ja muutenkin arki on tuntunut nyt kiireiseltä. Tai sitten hetkellinen voimattomuus on iskenyt kun peppunsa on sohvalle laskenut, yhtäkkiä hetken venyessä loppuiltaan. 

Tässä välissä on tapahtunut yhtä jos toista, parhaimpana asiana varmasti meidän naimisiinmeno. Kihlauksen jälkeen mietittiin vaihtoehtoja häille, pyöriteltiin mahdollisuuksia ja resursseja. Ensin luovuimme ajatuksesta tyyliin seuraavaan viiteen vuoteen, koska olisi aivan mahdotonta toteuttaa näillä varoilla häitä, jotka me molemmat haluaisimme. Vieraiden määrää on mahdotonta pitää pienenä: haluamme molemmat läheisimmät ihmiset juhlimaan meitä plus joukon kavereita. Ei ole mitään järkeä joutua karsimaan noin puolia ihmisiä vieraista sen takia, että meillä ei vaan ole mahdollisuutta siihen. Minulle tärkeää on myös ruoka ja juoma, joten niistäkään en ollut valmis luopumaan. Omissa häissäni en mitään kaurapuuroa tai makaroonia syö! 

Noh, sitten keksimme ajatuksen "karata" kahdestaan naimisiin maistraatissa jo nyt. Ajatus löi minut ällikällä, en nimittäin ollut suunnitellut ikinä mitään tällaista. Se oli oikeastaan loistava ajatus! Vain me ja muutama todistaja paikalla. Ei haluttu hirveästi mainostaa asiaa etukäteen, läheiset kyllä tiesivät. Varattiin päivä ja nyt ollaankin jo aviopari. Päätettiin, että juhlitaan sitten virallisesti häitä muutaman vuoden päästä, kenties siunaus kirkossa ja kekkerit siihen päälle. Sitten kun meillä on oikeasti mahdollisuus siihen.

Jännitti sanoa tahdon :)