IskelmäViikko

Johan tässä alkaa pikkuhiljaa toipua menneestä viikosta. Tunteja kertyi 11 päivän aikana 126. Tein tapahtuman aikana keskimäärin 14h päiviä ja siihen päälle vielä fiilistely Areenalla. Päivän väsymys kun niin kivasti katosi illalla, joten jaksoi "rellestää" vielä työpäivän päätteeksi yön tunneille asti. Aamulla se ei koskaan tuntunut hyvälle idealle, kun joutui palvelemaan pienessä koomassa. On muuten näyttänyt hassulle, kun takahuoneesta on noussut zombien näköisiä ihmisiä... 

Tänä vuonna pääsin hieman enemmän kiinni tapahtuman tunnelmaan, kun olin keskiviikkona ja perjantaina iskelmäpuodissa. Harvinaisen mukavaa kuunnella ohessa esiintyjiä ja moikkailla tuttuja sekä jutustella tuntemattomien kanssa. Toimistolla puolestaan palveltiin 721 vaunukuntaa karavaanareita. Ennätys tehtiin sen osalta! Keskiviikkona ei pahemmin ehtinyt miettimään omiaan, kun jono oli koko päivän aamusta iltapäivään ulos asti. Rankkaa oli, mutta nautin jokaisesta hetkestä täysillä! Nyt täytyy yrittää nukkua univelkoja pois...

Kohti iskelmän juhlaa

Huhhuh, on kyllä säpinää riittänyt! Reilu viikko sitten palautin tavarat Verisurella ja siirryin vaikuttamaan Iskelmäviikon pariin. Olen siis ollut Kiuruvedellä toista viikkoa ja tapahtuma alkaa olla jo ovella. Siitä sitten myöhemmin... Ehdin lomailla kaksi päivää ennen iskelmöintiä ja sen vietin Aaronia hoitaessa. Mökilläkin on ehditty saunoa useamman kerran ja heitin jopa talviturkkini!! Kelit ei ole mistään parhammasta päästä ja arvatkaa kuka muisti ottaa takin mukaan. Nii-in. Mutta hengissä ollaan ainakin vielä, saa nähdä sitten tilanne viikon päästä!

Tässä on vielä jotakin kuvia edelliseltä viikolta.

Punaiset varpaankynnet

Kuten jo mainitsinkin, käytiin sunnuntaina Nallikarissa. Aurinko paistoi ja oli ihan lämpöistäkin. Halusin tehdä jotain kivaa, koska heinäkuu menee ihan muissa maisemissa ja erillään. Allun piti päästä pesemään työkamppeitaan, koska se saven ja hiekan määrä! En kehtaa aloittaa sitä pitkää nurisemismantraani aiheesta, joten tiedoksi vain: savi ja hiekka on pyllystä. No, kun me päätiin rannalle, oli ehtinyt jo sataa ja tuuli sen verran kovasti, että meri löi aaltoja rantaan. Pakkohan se oli kokeilla kuinka kylmää vesi on ja kastaa varpaat mereen. Kylmähköä se vielä oli! Kauhulla katselin kun jotkut ipanat pistivät menemään uikkarit päällä. Ehkä seuraavan kerran elokuussa olisi jo lämmintä ja voisi ottaa ihan viltin sekä aikaa mukaan...