keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lasillinen punaviiniä?

Viikonloppu Kuopiossa: 
Perjantaina käytiin pelaamassa vähän bilistä ja sen jälkeen suunnattiin Henkkaan kattomaan FM2000 keikkaa. Pitkästä aikaa livevetoa kuuntelemassa, pubiakin oli ehditty siinä välissä uusata. Vaikka en tiennytkään uusia biisejä, meno oli ihan hauska. 

Lauantaina käytiin vihdoin ja viimein leffassa, kun saatiin joululahjaksi neljä leffalippua Finnkinoon. Aika huonosti on ollut ylipäätään mitään mielenkiintoista tarjonnassa, joten kauan sai odottaa. Käytiin katsomassa American Hustle, mikä vaikutti ihan jännälle. Ihan ok oli, mutta olin odottanut jotain parempaa. Näyttelijät ainakin oli kohdillaan: Christian Bale. Niin ja ennen leffaa syötiin Kunkussa, entisessä Hiilessä. Aika täydellinen lauantai!





Tilaamani valokuvat saapuivat ja pääsin viimein ahertamaan taulua meidän iki-ihanista kuvista. Ostettiin Prahasta juliste (kuvassa vasemmalla oleva vihertävä) ja sille piti kehykset hommata. Käytiin sitten lauantaina Ikeassa ja sieltä löyty aika seinän väriset kehykset (vahingossa). Saatiin ne kovan ahertamisen jälkeen seinälle. En ole mitenkään erityisen tyytyväinen taulujen asetteluun, mutta kun ne kerran siihen sai, niin ei niitä nyt kehtaa vaihtaa. Oli sen verran hankalaa...  Nyt pääsen nauttimaan niistä sen kaksi kuukautta!


Maanantaisin minulla on tilaisuus päästä nauttimaan viineistä viiden kokonaisen tunnin ajan. Tähän loppurutistukseen olen valinnut itselleni viinitietouden syventävän kurssin, jossa päästään maistelemaan useita eri viinejä. Ensimmäinen tasting jäi välistä, mutta maanantaina pääsin itsekin mukaan. Maistettiin yhteensä 18 puna-, valko- ja roseviiniä, joista yksi oli jälkkäriviiniä ja yksi vähä-alkoholillinen. Se Torresin "alkoholiton" (Natureo.) oli tosi hyvää! Suosittelen kaikille lämpimästi!

Huono juttu muuten on se, että minun mielestäni punaviini maistuu, no punaviinille. En kykene erottamaan nahkaa, tummia marjoja tai punaisia hedelmiä. En vaikka kuinka makustelen! Ja kaikkein kamalinta on se, että me mennään niin nopealla tahdilla, ettei omaa oppimisprosessia ehdi toteuttaa. Jos ei muu auta, niin sano vaan, että se on "mausteinen, tamminen, vaniljainen, häivähdys tummia marjoja" niin eiköhän joku osu kohdalle.





keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Jokaisesta meistä löytyy pieni pyromaani.

Oltiin viikonloppuna Kisikellä ja reissun tarkoituksena oli ottaa pilkkikisa mökillä. Keli oli aivan uskomaton, aurinko paistoi ja välillä oli tosi lämminkin paisteessa. Jää oli sileä ja liukas, lumesta ei ollut tietoakaan. Harmi ettei luistimet sattuneet mukaan. Kala ei tosin ollut syönnillä, eikä kukaan saanut yhtään mitään, liekkö kuolleet kaikki kalat pois...

Onneksi meillä oli eväät mukana ja paistettiin makkarat avotulella pihalla. 

Jaksoin ihan 20 minuuttia istua paikallani. 
Make ja joutsenet (ne täplät)




Allu pilkillä, lämpö sai ilman väreilemään kivasti.


Poltettiin roskia ja tuoli ja pöytä ja ja ja... Sytytysnesteellä palaa mikä vaan!


torstai 13. maaliskuuta 2014

Praha

Meidän matka oli ihan älyttömän hyvä ja taisin rakastua kaupunkiin. En olisi uskonut lähtiissä, millaiseen paikkaan sitä oltiinkaan oikeastaan menossa. Kaikki ovat kehuneet Prahaa tosi paljon, jota hieman ihmettelin kun selailin matkaopasta ja kaupungin tarjontaa. Eihän siellä nyt niiin paljon ole nähtävää kuin vaikkapa Roomassa. Paikan päälle päästyä huomasin erehtyneeni. Kaupungista löytyy tekemistä ja näkemistä, mutta kuitenkin parasta on se tunnelma ja miljöö. Voisin kuvitella itseni asumassa kaupungissa, esim. vaihdossa.

Lento meni oikein mukavasti ja päätettiin sitten seikkailla Prahan puolella lentokentältä hotellille julkisilla kulkuvälineillä. Ostettiin 72 tunnin liput julkisiin (maksoi 310 czk), jolla pystyi matkustaan niin bussilla, metrolla kun ratikallakin. Otettiin ensin bussi, jolla päästiin metroasemalle ja metrolla huristeltiin keskustaan. Sieltä sitten suunnistettiin hotelliin. En ole matkustanut metrolla kuin kerran elämässäni Helsingissä, joten minulle se oli jo itsessään aika suuri elämys. Liukuportaat olivat osalla asemilla pikkusen jyrkähköt, näytti että ihmiset menevät ihan takakenossa. Meinasi tulla korkeanpaikankammo...

Hotelli oli oikein mainio (Hotel Amarilis, ****)ja meidän huoneemme oli korkeimmassa, kuudennessa kerroksessa. Huoneesta pääsi parvekkeelle, jonka kaikki sen saman käytävän huoneet jakoivat.Näkymät olivat aika mahtavat. Ääniä ei kuulunut huoneeseen, vaikka kadun puolella olimmekin. Huone oli pienempi kuin äitin ja iskän, mutta meillä oli parveke ja parisänky! Kylpyhuone oli tilava ja siellä oli amme. Innostuimmekin laskemaan kylpyveden joka ilta ja se rauhoitti niin kireät hermoni kuin kipeät jalkanikin. Btw. älä ota mukaan vain yhtiä kenkiä ja nekin korolla olevia...

Käytiin kahden kokonaisen päivän aikana muutamassa museossa ja kierreltiin nähtävyyksiä sekä eri paikkoja. Oli ehkä paras idea mennä kidutusmuseoon, joka osottautui mielenkiintoiseksi, mutta samalla tuli hieman huono olo. Voi vaan miettiä niitä ihmisiä, jotka niitä keinoja on keksineet. Tiesittekö, että venytyspenkissä ihminen on venynyt 30cm ennen kuin sen lihakset sun muut härpäkkeet ovat revenneet?

Kommunismimuseo oli nähtävä, mutta se ei ollutkaan niin mielenkiintoinen kuin luulin. Samoin lauantaina käyty kansallismuseo oli aika tylsä. Minä en kyllä sinne olisi halunnutkaan. Hienoa siellä oli kolme asiaa: timantit ja muut jalokivet, aidon kultaharkon kokeileminen nostaa jalustaltaan (12,5 kg taisi olla painoa yhdellä mötikällä) ja luuranko, joka luut olivat vääntyneet ja kääntyneet vitamiinin puutoksen takia.

Onneksi olen oluen ystävä, sillä tuolla olut oli Suomen hintoihin verrattuna todella halpaa! Ja iloiseksi yllätykseksi valikoimasta löytyi jotain muutakin paikallista kuin pissin makuista Pilsner Urquellia... Suurimmaksi suosikiksi nousi viimeisenä iltana juotu tumma Master-olut, jonka takia metsästettiin melkein koko ilta baaria, joka sitä myisi. Se oli sulaa nannaa suussa, vaikka tummaa onkin. Suurin pettymykseni tähän uuteen tuttavuuteen on se pieni seikka, että sitähän ei sitten täältä Suomesta saa. Pitää mennä Maljaan kärkkymään, josko se joskus tulisi kausiolueksi... Tai pitää mennä rohkeasti pyytämään. On kuulemma kerran ollut.

Alla on sitten liuta kuvia matkalta. Koittakaa kuvia katsoessa kuvitella ympärillenne kevätauringon tuoman suloisen lämmön, ihmisten äänet, kaupungin tuoksun ja tulevan kevään tunnon.


kahvettia

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta/parvekkeelta.
Liukuportaissa metroasemalla (ei pahimmasta päästä)

Kommunismimuseo sijaitsee täällä!

Kaarlen silta siellä häämöttää!

Sillalla



En ollut aikaisemmin käynyt missään Hard Rock Cafessa, joten
tänne piti päästä. Ilme kertoo jo kaiken, JEE! Oli liikaa porukkaa, joten juotiin yhdet
oluet pikaisesti tiskillä ja jatkettiin matkaa. Some other time maybe.

Onneksi ne muutamat portaat jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat
loputtomasti. Oli kuuma, kun aurinko paistoi lämpimästi ja päällä
oli pikkuisen liikaa vaatetta... Mahtavat näkymät tosin.

Naisten päivän kunniaksi sain kukan Allulta <3


Käytiin Loretossa, missä halusin päästä katsomaan niin parrakasta naista
kuin timanttimonstranssia. Ehdittiin kuulla kellojen kilkutteleman laulunkin!


Ruokapaikkaa metsästäessä löydettiin tämä John Lennon Pub, mikä oli ihan hauska. Ruoka oli ihan hyvää, ei mitään
tajunnan räjäyttävää tavaraa kylläkään.. Huomatkaa Yellow Submarine

Olutta juotiin kun oli niin halpaa. Tämä Grambrinus oli yksi parhaimmista oluista joita itse join. Harmi kun Suomessa
oluttaan ei saa tollaseen isoon miehekkääseen kolpakkoon! Kokoa juomalla on se normi 0,5l

Parvekkeelta viimeisen illan auringonlaskua ihaillessa.
Master

Saakohan tästä kaupasta absinttiä??? Toinen huomion arvoinen asia oli, että
sieltä sai kannabiksen makuisia juomia ja varmaan ihan itse tavaraakin.

Näin loppuajatukseksi tuli vain, että on se kumma miten nykyaikana ei osata enää rakentaa hienoja pytinkejä. Tyyliin tuhat vuotta sitten ollaan pystytty paljon parempaan, paljon huonommilla työkaluilla ja tekniikalla. Että miettikääpä sitä.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Prague!



Huomenna huomenna huomenna huomenna!!! Huomenna me lähdetään Prahaan!

Ihan hyvä oikeastaan, koska olen tässä muutaman kotona vietetyn lomapäivän jälkeen huomannut, etten kykene jostain syystä rentoutumaan. Olen nukkunut kaksi yötä TODELLA huonosti, uni ei vaan ole ottanut tullakseen. Kun toinen kuorsaa vieressä onnellisena, on minulla ollut aikaa miettiä ja miettiä ja vielä kerran murehtia murehtimisen edestä. Tänä aamuna oli pakko herätä yhdeksältä (minun periaatteeni on, että lomalla ei tartte herätä ennen yhdeksää, mielellään olen nukkunut kymmeneen asti), en kestä enää kolmatta unetonta yötä, varsinkin kun huomenna on aikainen herätys.

Harmaita hiuksia ovat tällä kertaa aiheuttaneet lähinnä kuukauden päästä koittava Pietarin matka englanninkielisine matkavakuutuksineen sun muine kommervenkkeineen. Mutta pakko tässä mainostaa, soitin ihan itse Ifille!!

Pitäisi tyhjentää pää nyt kaikesta ylimääräisestä ja nauttia tästä Prahan matkasta niin hyvin kuin vain pystyy. Eikä ottaa stressiä sielläkään mistään. Me lähdetään sinne nauttimaan olostamme ja viettämään rentoa pidennettyä viikonloppua. Melkein pakko on kyllä käydä kommunismimuseossa.

Ja tänään olen ahkeroinut siivoamisen parissa, kun sitä aikaakin on ollut enemmän kuin normaalisti. Ihan liikaa minun mielestäni. Innostuin oikein puunaamaan, eikä tähän innostukseen ole syynä pelkästään äitin tarkka katse. On äitin ja iskän hyvä tulla yhdeksi yöksi yökylään!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Kissako muka?

Tultiin eilen aamulla takasin Kuopioon Leppävirralta. Siellä on vakituisasukkaana kissa ja kyläilemässä väliaikaisesti koira. Vaikka meinaankin olla hieman allerginen kissoille ja koirille (nyyh), niin lääkkeitä syömällä päätin selvitä koetuksesta. 

En ole oikein koskaan pitänyt kissoista, mutta luulen että se on johtunut puhtaasti siitä, etten ole oikeastaan ikinä tavannut mukavaa kissaa. Yksi pissasi minun kädelleni, melkein kaikki karttaa minua kuin mitäkin tautia ja joku on raapinut kädestä. Toisin on tämän Pikseli-kissan kanssa! Se tykkää olla rapsutettavana ja kehrää (vihdoin tiedän miltä se kuullostaa) sitten tyytyväisenä. Ja ihan oma-aloitteisesti se luokseni tulla jolkotteli. Ihan hupsua. Innostuin kuin mikäkin lapsi... 

Meillä olisi varmaan kisuliini, jos en olisi allerginen. Sen lisäksi Allun ja minun lemppari kiistan aihe on "kissan ulkoilutus kaupungissa". Mielestäni kissaa täytyy ulkoiluttaa kaupungissa valjaissa niinkuin koiraa, vaikka se hassulle näyttääkin. Allun mielestä taas ei. Lähtökohtaisesti minun mielestäni eläintä ei kannattaisi edes kaupunkiin ottaa, koska ne eivät koskaan pääse olemaan vapaana jne. 

rapsuta mua lisää!

anteeksi, mutta minua nukuttaa kovasti, joten joko voitaisiin siirtyä rapsuttaiseen?