St. Petersburg

Elikkä lyhyesti: suoritin Russian Business Environment - kurssin, johon kuului opintomatka Pietariin. Tässäpä alla kuvia matkalta. Kaikista pytingeistä en jaksa laittaa kuvia, kun en edes tiedä mitä ne oikein ovat. Jospa tästä kumminkin välittyisi tunnelma matkalta!

Suomen puolella rajalla. Että ootko nyt ihan varma?

Meidän huone

Matka Pietariin oli aika rankka, monta tuntia bussissa ja ei edes nukuttanut. Rajalla asioiminen meni yllättävän kivuttomasti, mutta hieman sydänalassa läpätti nuo jämerän näköiset venäläismiehet. 

Kun päästiin hotellille (Sokos Hotel Vasilievsky), alkoi kunnon sompaileminen. Hotelli oli sitten "parittanut" meidät kahden hengen huoneisiin jo valmiiksi ja etukäteen sovitut jaot eivät olleet hotellille koskaan menneet. Minä olin arpoutunut samaan huoneeseen jonkun moldovalaisen heebon kanssa. Eivät siis olleet edes kehdanneet katsoa tuleeko huoneeseen sekapareja vai ei. No, aikamme soviteltua ja sompailtua pääsimme kaikki omiin huoneisiimme haluamiemme ihmisten kanssa.

vol 2: huone oli todella siisti, ehkä pölyä oli turhan paljon,
nenäni meinasi tehdä tenän heti alkuunsa.

Pietarin ruuhka järkytti minua kaikkein eniten. Ajotyyli ja autojen määrä
on pikkusen erilaista kuin Suomessa. Jännitin koko viisi päivää
ajamista yhdessä bussikuskin kanssa.

varokaa mummoja suojatiellä

Eremitaasi etupuolelta. Käytiin siellä sisällä... Mikä hulppea pytinki!!! Meinasin pyörtyä siitä kaikesta kauneudesta ja
mahtipontisuudesta. Ja oli mukavaa kierrellä oppaan kanssa, ei eksytty ja päästiin tutustumaan sen älyttömyyden
seassa kaikista mielenkiintoisimpiin juttuihin lyhyessä ajassa. Näin ekaa kertaa Picasson ja Matissen maalauksia.

Eremitaasi (tai Talvipalatsi) joen puolelta.

Egyptin tuliaiset

Ihan niinkuin mikään ei Venäjällä olisi suurempaa. Nämä kirkotkin edustavat pikkuisen erilaista tyylisuuntaa ja ajattelua kuin mitä Suomessa. Käytiin tuolla sinisessä (oikea) kirkossa myös sisällä.

Saatiin vähän evästä SH Palace Bridgessä. M&M vai hedelmälautanen?

Meidän hotelli oli sekoitus suomalaista ja venäläistä. Kaikki hotellin ravintolan astiat olivat Iittalaa, aamupalalla
syötiin ja juotiin Teema-astioista. Eipä tullu koti-ikävä. Niin ja aamupalalla sai Oivariinia ja Oltermannia!

Pelmenit - check! Sisällä näissä oli sieniä ja sipulia. Oli namia! Blinit jäi syömättä, kun jos niitä olisi ollut, lisäkkeenä
oli aina kaviaari. 

Vasikkakevätkääryleitä. Repäsin.

Ravintoloissa ei kannattanut ottaa ruokajuomaksi vettä,
koska se maksoi paljon enemmän kuin esim. limppari.

Käytiin muutamilla luennoilla Sokos Hotel Palace Bridgessä ja saimme päivän päätteeksi vielä "kiertoajelun" hotelliin. Aika hieno hotelli muuten oli. Alhaalla oli kuntosali, erillisiä huoneita eri kuntoiluihin (spinning, jooga jne.) ja spa kaikkine herkkuineen. Se spa oli tietenkin kiinni juuri sen viikon, kun oltiin siellä. Käytiinpä vaan ihastelemassa kuinka ihanaa olisi ollut mennä sinne!

Sokos Hotel Palace Bridgen sisäänkäynti oli pikkusen eri luokkaa kuin meidän hotellin. Voi,
kunpa olisimme päässeet majoittumaan tuonne! Taas tärähtänyt Meeri!

Folk-show'ssa. Joka ei siis ollut alkanut tässä vielä. Mutta puitteet olivat aika mahtavat! Kun ei yleensä
harrasta tällästä matkaillessaan, niin olipahan kokemus. Canape-buffetin aikana sai taistella japanilaisten mummojen ja
papparaisten kanssa. Kuoharia saatiin ja just maistettua kaikkia valikoimassa. Toivottavasti saitte mahan täyteen!!!

Aika hulppee meininki. Ei sitä Suomessa ole tällaseen tottunut, joten tuntui ensimmäiset hetket, että
silmät tippuu päästä. Matkustin välittömästi ajassa taaksepäin. Soittivat vielä kaiken
lisäksi klassista musiikkia ihan oikeesti (kuvassa vasemmalla).

Uskaltaa jo vähän hymyilläkin, kun tietää ettei ne
sinua nyt ainakaan siitä vie mukanaan! Ja kassi
turvallisesti kainalossa.

Siellä sitä pällisteltiin!

Takana Vaslilievsky-saari

Vika ilta, lähettiin "viimeiseltä illalliselta". Eka ilta kun nähtiin Pietari iltavalaistuksessa.
Muina iltoina oltiin niin väsyneitä, että oltiin aikasin nukkumassa ja hotellilla.

Olispa tosi kiva asua tuollasessa kerrostalossa Pietarin raja-alueella. Laskin, että tuossa
on ainakin 22 kerrosta. Ja yleensähän vedentulo on kaupungissa huono, joten kattohuoneistoon
ei varmaan tuu vettä ollenkaan...

Takasintulomatka ei sitten naurattanut enää yhtään. Ei ollu eväitä (koska en halunnut pölliä ruokaa hotellin aamupalalta, vaikka melkein kaikki muut niin näyttivät tehneen) ja matka Lappeenrantaan oli pitkä. Rajalla meni tuskastuttavan kauan Suomen kohdalla ja minulla oli järkyttävä nälkä. Tuntui, että kaikki vaan olivat pysähdyksissä, eikä kukaan edennyt minnekään. Viimeiset 10 minuuttia olivat pahimmat, tunsin ruuan maun jo suussani. Ihan kamalaa! Jäin yksin Lappeenrannan jälkeen ja nukuin ruhtinaalliset 30 minuuttia muiden vetäessä täysiä unia. Ei ole tuntunut matka varmaan koskaan niin pitkälle.

Että semmonen oli meidän reissu Venäjälle. Palautuminen vei pari päivää, olin ihan kamalan väsynyt palatessani kotiin. Erilainen kulttuuri veti mehut kokonaan ja vasta viimeisenä kokonaisena päivänä uskalsi vähän rennommin olla ja kierrellä. Ostin tuliaisena hieman kalliinpuoleisen matrjoshkan.

Pietariin!

Ja kappas vaan, miten nopeasti aika onkaan kulunut! Huomenna on se hetki, että Pietarin matka on edessä. Kieltämättä jännittää, onhan Venäjästä aika paljon ennakkoluuloja. Meidän matka tosin ei ole mikään pleasure - vaan puhdas business. Se myös omalta osalta lisää paineita, mutta koska matkalla ollaan aika monen muun kanssa, ei tarvitse uskoa omaan osaamiseen.

En osaa pakata!!

Yövymme Sokos Hotel Vasilievsky:ssä. Meillä on käytettävissä ilmaiseksi viereisen Sokos Hotellin spa (saapi nähdä käynkö), joten uikkarit on otettava mukaan. Nähtävyydet käymme läpi bussilla ulkopuolelta ja Eremitaasissa käydään ihan oikeasti. Aamupäivät vietetään suomalaisissa yrityksissä ja kuunnellaan esitykset aiheilla "yritys Venäjällä". On meillä myös kivasti vapaa-aikaa kierrellä kaupungilla ja muuten vain oleskella. 

Jotkut käytännön asiat meinaavat aiheuttaa päänvaivaa, esimerkiksi valuutanvaihto. En uskaltanut jättää asiaa Pietariin murhehdittavaksi, joten ostin netistä valmiiksi 2000 ruplaa. Loput voi sitten vaihtaa paremmalla kurssilla (toivottavasti) Pietarissa ja käyttää tilaisuuden tullen vaikka korttia. Rahaa menee pääasiassa ruokaan, koska se ei kuulu matkan hintaan. Koitan kuitenkin olla aika säästäväinen, jos mitenkään mahdollista!

Palautin mieleen tänään fraaseja ja sanoja venäjäksi, jos joutuu tilanteeseen jossa vastapuoli ei puhukaan englantia. Ravintolafraasit olivatkin aika hyvin jääneet mieleen ja ne ovat varmaan niitä tärkeimpiä. Ei sitten tarvitse koko päivää aamupalan voimalla jaksaa, kun kielimuuri iski ruuan ja minun väliini... Minun on pakko saada maistaa jossain pelmenejä ja blinejä. 

Jospa sitä hengissä pysytään koko matka, perjantaina tullaan takasin. Kolme kokonaista päivää aikaa petrata kieltä ja oppia uusia asioita. Päivitän sitten viikon päästä miten kaikki meni!

Lasillinen punaviiniä?

Viikonloppu Kuopiossa: 

Perjantaina käytiin pelaamassa vähän bilistä ja sen jälkeen suunnattiin Henkkaan kattomaan FM2000 keikkaa. Pitkästä aikaa livevetoa kuuntelemassa, pubiakin oli ehditty siinä välissä uusata. Vaikka en tiennytkään uusia biisejä, meno oli ihan hauska. 

Lauantaina käytiin vihdoin ja viimein leffassa, kun saatiin joululahjaksi neljä leffalippua Finnkinoon. Aika huonosti on ollut ylipäätään mitään mielenkiintoista tarjonnassa, joten kauan sai odottaa. Käytiin katsomassa American Hustle, mikä vaikutti ihan jännälle. Ihan ok oli, mutta olin odottanut jotain parempaa. Näyttelijät ainakin oli kohdillaan: Christian Bale. Niin ja ennen leffaa syötiin Kunkussa, entisessä Hiilessä. Aika täydellinen lauantai!

Tilaamani valokuvat saapuivat ja pääsin viimein ahertamaan taulua meidän iki-ihanista kuvista. Ostettiin Prahasta juliste (kuvassa vasemmalla oleva vihertävä) ja sille piti kehykset hommata. Käytiin sitten lauantaina Ikeassa ja sieltä löyty aika seinän väriset kehykset (vahingossa). Saatiin ne kovan ahertamisen jälkeen seinälle. En ole mitenkään erityisen tyytyväinen taulujen asetteluun, mutta kun ne kerran siihen sai, niin ei niitä nyt kehtaa vaihtaa. Oli sen verran hankalaa...  Nyt pääsen nauttimaan niistä sen kaksi kuukautta!

Maanantaisin minulla on tilaisuus päästä nauttimaan viineistä viiden kokonaisen tunnin ajan. Tähän loppurutistukseen olen valinnut itselleni viinitietouden syventävän kurssin, jossa päästään maistelemaan useita eri viinejä. Ensimmäinen tasting jäi välistä, mutta maanantaina pääsin itsekin mukaan. Maistettiin yhteensä 18 puna-, valko- ja roseviiniä, joista yksi oli jälkkäriviiniä ja yksi vähä-alkoholillinen. Se Torresin "alkoholiton" (Natureo.) oli tosi hyvää! Suosittelen kaikille lämpimästi!

Huono juttu muuten on se, että minun mielestäni punaviini maistuu, no punaviinille. En kykene erottamaan nahkaa, tummia marjoja tai punaisia hedelmiä. En vaikka kuinka makustelen! Ja kaikkein kamalinta on se, että me mennään niin nopealla tahdilla, ettei omaa oppimisprosessia ehdi toteuttaa. Jos ei muu auta, niin sano vaan, että se on "mausteinen, tamminen, vaniljainen, häivähdys tummia marjoja" niin eiköhän joku osu kohdalle.

Jokaisesta meistä löytyy pieni pyromaani.

Oltiin viikonloppuna Kisikellä ja reissun tarkoituksena oli ottaa pilkkikisa mökillä. Keli oli aivan uskomaton, aurinko paistoi ja välillä oli tosi lämminkin paisteessa. Jää oli sileä ja liukas, lumesta ei ollut tietoakaan. Harmi ettei luistimet sattuneet mukaan. Kala ei tosin ollut syönnillä, eikä kukaan saanut yhtään mitään, liekkö kuolleet kaikki kalat pois...

Onneksi meillä oli eväät mukana ja paistettiin makkarat avotulella pihalla. 

Jaksoin ihan 20 minuuttia istua paikallani. 

Make ja joutsenet (ne täplät)

Allu pilkillä, lämpö sai ilman väreilemään kivasti.

Poltettiin roskia ja tuoli ja pöytä ja ja ja... Sytytysnesteellä palaa mikä vaan!

Praha

Meidän matka oli ihan älyttömän hyvä ja taisin rakastua kaupunkiin. En olisi uskonut lähtiissä, millaiseen paikkaan sitä oltiinkaan oikeastaan menossa. Kaikki ovat kehuneet Prahaa tosi paljon, jota hieman ihmettelin kun selailin matkaopasta ja kaupungin tarjontaa. Eihän siellä nyt niiin paljon ole nähtävää kuin vaikkapa Roomassa. Paikan päälle päästyä huomasin erehtyneeni. Kaupungista löytyy tekemistä ja näkemistä, mutta kuitenkin parasta on se tunnelma ja miljöö. Voisin kuvitella itseni asumassa kaupungissa, esim. vaihdossa.

Lento meni oikein mukavasti ja päätettiin sitten seikkailla Prahan puolella lentokentältä hotellille julkisilla kulkuvälineillä. Ostettiin 72 tunnin liput julkisiin (maksoi 310 czk), jolla pystyi matkustaan niin bussilla, metrolla kun ratikallakin. Otettiin ensin bussi, jolla päästiin metroasemalle ja metrolla huristeltiin keskustaan. Sieltä sitten suunnistettiin hotelliin. En ole matkustanut metrolla kuin kerran elämässäni Helsingissä, joten minulle se oli jo itsessään aika suuri elämys. Liukuportaat olivat osalla asemilla pikkusen jyrkähköt, näytti että ihmiset menevät ihan takakenossa. Meinasi tulla korkeanpaikankammo...

Hotelli oli oikein mainio (Hotel Amarilis, ****)ja meidän huoneemme oli korkeimmassa, kuudennessa kerroksessa. Huoneesta pääsi parvekkeelle, jonka kaikki sen saman käytävän huoneet jakoivat.Näkymät olivat aika mahtavat. Ääniä ei kuulunut huoneeseen, vaikka kadun puolella olimmekin. Huone oli pienempi kuin äitin ja iskän, mutta meillä oli parveke ja parisänky! Kylpyhuone oli tilava ja siellä oli amme. Innostuimmekin laskemaan kylpyveden joka ilta ja se rauhoitti niin kireät hermoni kuin kipeät jalkanikin. Btw. älä ota mukaan vain yhtiä kenkiä ja nekin korolla olevia...

Käytiin kahden kokonaisen päivän aikana muutamassa museossa ja kierreltiin nähtävyyksiä sekä eri paikkoja. Oli ehkä paras idea mennä kidutusmuseoon, joka osottautui mielenkiintoiseksi, mutta samalla tuli hieman huono olo. Voi vaan miettiä niitä ihmisiä, jotka niitä keinoja on keksineet. Tiesittekö, että venytyspenkissä ihminen on venynyt 30cm ennen kuin sen lihakset sun muut härpäkkeet ovat revenneet?

Kommunismimuseo oli nähtävä, mutta se ei ollutkaan niin mielenkiintoinen kuin luulin. Samoin lauantaina käyty kansallismuseo oli aika tylsä. Minä en kyllä sinne olisi halunnutkaan. Hienoa siellä oli kolme asiaa: timantit ja muut jalokivet, aidon kultaharkon kokeileminen nostaa jalustaltaan (12,5 kg taisi olla painoa yhdellä mötikällä) ja luuranko, joka luut olivat vääntyneet ja kääntyneet vitamiinin puutoksen takia.

Onneksi olen oluen ystävä, sillä tuolla olut oli Suomen hintoihin verrattuna todella halpaa! Ja iloiseksi yllätykseksi valikoimasta löytyi jotain muutakin paikallista kuin pissin makuista Pilsner Urquellia... Suurimmaksi suosikiksi nousi viimeisenä iltana juotu tumma Master-olut, jonka takia metsästettiin melkein koko ilta baaria, joka sitä myisi. Se oli sulaa nannaa suussa, vaikka tummaa onkin. Suurin pettymykseni tähän uuteen tuttavuuteen on se pieni seikka, että sitähän ei sitten täältä Suomesta saa. Pitää mennä Maljaan kärkkymään, josko se joskus tulisi kausiolueksi... Tai pitää mennä rohkeasti pyytämään. On kuulemma kerran ollut.

Alla on sitten liuta kuvia matkalta. Koittakaa kuvia katsoessa kuvitella ympärillenne kevätauringon tuoman suloisen lämmön, ihmisten äänet, kaupungin tuoksun ja tulevan kevään tunnon.

kahvettia

Näkymä hotellihuoneen ikkunasta/parvekkeelta.

Liukuportaissa metroasemalla (ei pahimmasta päästä)

Kommunismimuseo sijaitsee täällä!

Kaarlen silta siellä häämöttää!

Sillalla

En ollut aikaisemmin käynyt missään Hard Rock Cafessa, joten
tänne piti päästä. Ilme kertoo jo kaiken, JEE! Oli liikaa porukkaa, joten juotiin yhdet
oluet pikaisesti tiskillä ja jatkettiin matkaa. Some other time maybe.

Onneksi ne muutamat portaat jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat
loputtomasti. Oli kuuma, kun aurinko paistoi lämpimästi ja päällä
oli pikkuisen liikaa vaatetta... Mahtavat näkymät tosin.

Naisten päivän kunniaksi sain kukan Allulta <3

Käytiin Loretossa, missä halusin päästä katsomaan niin parrakasta naista
kuin timanttimonstranssia. Ehdittiin kuulla kellojen kilkutteleman laulunkin!

Ruokapaikkaa metsästäessä löydettiin tämä John Lennon Pub, mikä oli ihan hauska. Ruoka oli ihan hyvää, ei mitään
tajunnan räjäyttävää tavaraa kylläkään.. Huomatkaa Yellow Submarine

Olutta juotiin kun oli niin halpaa. Tämä Grambrinus oli yksi parhaimmista oluista joita itse join. Harmi kun Suomessa
oluttaan ei saa tollaseen isoon miehekkääseen kolpakkoon! Kokoa juomalla on se normi 0,5l

Parvekkeelta viimeisen illan auringonlaskua ihaillessa.

Master

Saakohan tästä kaupasta absinttiä??? Toinen huomion arvoinen asia oli, että
sieltä sai kannabiksen makuisia juomia ja varmaan ihan itse tavaraakin.

Näin loppuajatukseksi tuli vain, että on se kumma miten nykyaikana ei osata enää rakentaa hienoja pytinkejä. Tyyliin tuhat vuotta sitten ollaan pystytty paljon parempaan, paljon huonommilla työkaluilla ja tekniikalla. Että miettikääpä sitä.