Tip tip tip

Pikkuinen vesilätäkkö ja räystäältä tippuva vesi. Pakkohan se oli.

Arkistojen kätköistä part 4

Kun rakastaa valokuvaamista, kuvia tulee otettua tilanteesta kuin tilanteesta. Ja usein samassa kuvaussessiossa tulee räpsittyä useampia kuvia, jotka sitten syystä tai toisesta jää johonkin arkiston syövereihin. Katselin ottamiani kuvia puhelimesta (tallennustilaa vapauttaessani) sekä koneelta (tätini innoittamana) ja päätin taas pitkästä aikaa julkaista näitä unohtuneita otoksia! Aiemmat löydät täältä, täältä tai täältä. Tämän aiheena on maisemat ja kuvat on aikalailla aikajärjestyksessä tästä talvesta viime kesään.

 

 

hiittii hiittii

Behold! 

Nyt olen saanut (enemmän tai vähemmän) kunnialla suoritettua 4 + 12 viikon HIIT- treeniohjelmani.  20 viikkoa siihen meni. Pikaisesti laskettuna uupuu kuukausi, mutta kolme viikkoa olin joulun alla kipeänä ja yhden aiemmin syksyllä. Tuo varsinainen treeni on 12 viikkoa, mutta tein alkuun 4 viikon "lihasten löytämisen ja kehittämisen" treenin. Ihan oli tarpeeseen, sen verran huonoon kuntoon olin päässyt kipeitten polvieni kanssa. Myönnän, että tuon 4 viikon aikana polvet olivat todella kipeät, mutta siitä ne parani mukavasti ja kyykytkin helpottuivat.

Ei tässä vielä ihan ihanteessa olla, aika kaukana siitä itseasiassa. Mutta nyt olen saavuttanut aika hyvän pohjan lihaskunnolle ja aion ylläpitää sitä tällä samalla treeniohjelmalla aktiivisesti kevääseen. Heti kun lumet sulaa, lähden juoksemaan. Ja erityisesti on kiinnitettävä huomiota punnerruksiin, jotta saisin kiinteytettyä käsivarret ja selästä tulisi lihaksikkaampi. 

Mutta alla on kehoni kehitys kuvina. Kaksissa eri treenipöksyissä.

Alkuviikosta pikkutreenipöksyissä:

Ja tänään viimeisen jumpan jälkeen toisissa pöksyissä:

Aavetaloja?

Otin viime viikonloppuna tämän kuvan. Se on siksi erityisen hieno, koska puitten takana näyttää kohoavan kerrostaloja kuin sumusta hahmottuvana. Oikeasti siellä ei ole mitään taloja, vaan tuo on heijastuma parvekelaiseista vastakkaisen puolen taloista. 

Mutta. Aavetaloja.

Kissarakkautta

Ehkä hauskin hankintani pitkiin aikoihin. Olen huomannut, että vaikka kuinka yritän päivittää vaatekaappiani iloisempaan ja värikkäämpään suuntaan - vaatepinot ovat pelkkää mustaa. Ja tylsyyttä. Pienin askelin mennään ja nyt kun vastaani tuli tämä kissakello (värissä Mint) Nellystä, niin rakastuin tuohon kapistukseen välittömästi. Hintakaan ei päätä huimannut, 24,95 € kaikkineen päivineen. Eihän kaiken ole aina pakko olla niin vakavaa?? Siis älkää uskaltakokaan nauraa minulle ja uudelle kellolleni.

Täydellinen mätsi mun kynsiin. Perfection.

Hair of the Day: Dutch Braids

Tämän päivän kuumin kampaus tuntuu olevan nämä hollantilaiset letit. Ja mikäs sen parempaa - se onkin helpompi tapa letittää itselleen kuin mitä tavallinen raskanletti. Tänään sitten väsäsin pitkästä aikaa kaksi lettiä päähäni. Pakko myöntää ettei se ihan täydellinen ole. Mutta kun ottaa huomioon, että minullahan ei ole sellaista peiliä josta näkisin työn jäljen heti, tuo on uskomattoman hyvä! Näppituntumalla edettiin ja melkein symmetriset letit tuli. Tykkään niin paljon, että tätä voi yrittää väkertää useammankin kerran.

Aurinkoinen ja tuulinen Nallikari

Tämä tammikuun viimeinen viikonloppu osoittautui yllättävän keväiseksi. Aurinko oli kirkkaampi kuin pitkiin aikoihin, ilmassa tuoksui kevät. Nallikarissa tuuli todella navakasti, mutta oli mukavaa käppäillä nauttimassa ihanasta ilmasta kameran kanssa.

Motivaatiomomentti: bensaa liekkeihin kun tuli on sammumassa.

Tänään iski motivaation puutos oikein kunnolla. Ensimmäisen kerran siitä kun aloitin tämän urakan. Niinpä tässä minulle itselleni motivaattoria plus sytykettä vaan puskea etiäppäin kun tämä on julkisesti jaettu. Olen treenannut nyt lokakuun alusta asti, kolme kertaa viikossa. Välissä oli 3 viikkoa taukoa flunssan (ja vähä myös joulun) takia. Kun itseään katsoo peilistä, ei muutosta vaan näe ja kaikki tuntuu ihan turhalle rehkimiselle. Onneksi on valokuvat ja ihanat selfiet. Tänään tein sitten pari vertailukuvaa aloituspäivän ja tämän päivän välillä (älkää välittäkö tuosta week9, se on vaan treeniohjelman viikko). Ja kuten voitte huomata ehkä, jotain on tosiaan tapahtunut ulkomuodossani. Eikä muutos ole pelkästään fyysisessä puolessa, oloni on paljon virkeämpi ja olen paljon energisempi! 

Aika hyvin, sanon minä, kun ottaa huomioon ruokavalion olevan mitä on sekä lenkkeilyn puutoksen. Koska viime vuosi oli välivuosi juoksusta, palan halusta päästä juoksemaan! Jospa nämä lihakset polvien ympärillä olisivat vahvistuneet ja pystyisin jatkamaan jolkottelua. Heti kun kevät tulee, minä lähden ulos! Siis, juoksemaan sinne ulos. Ruokavaliosta vielä sen verran, että olen jättänyt järjestelmällisen leivänsyönnin kokonaan, olen korvannut aamupalan jukurtti-mustikka-puurolla ja kahvilla. Eipä koske tai turvota enää mahaa, vaan on keveä ja pirteä olo! 

Mutta joo, tästä jatketaan kohti kesää vielä kovemmalla innolla, en voi lopettaa nyt, tämä on vasta alkua.

Kuurankukkasia

Nämä kuvat ovat jo noin viikon takaa, mutta istuu erinomaisesti tähänkin päivään. Tuolloin ei paukkupakkasia ollut, mutta parvekelasit jymähtivät jäähän. Aika ihanan näköistä kun yhdistää siihen tuon laskevan auringon oranssin.

Joululahja: Sonyn langattomat kuulokkeet

Nyt loppui kotona kommunikointi. Sain joululahjaksi toivomani langattomat kuulokkeet. Eikun vaan musiikit soimaan puhelimesta tai tabletista, kuulokkeet korville ja puuhailemaan omiaan. Varsin kätevät kapistukset, voi vapaasti vaikka siivota, laittaa ruokaa tai treenata ilman häiritseviä johtoja saati painavia mööpeleitä johtojen jatkeena! Eikä toisen tarvitse kärsiä ja kärvistellä kun kuuntelee jotain renkutusmusiikkia... (Kaikki muuhan on sallittua paitsi Suomen top50-lista tyylinen musiikki.) Minä henkilökohtaisesti tykkään kuunnella lähes koko ajan musiikia, Allu ei niinkään. Näin ne ongelmat saadaan ratkaistua.