perjantai 30. tammikuuta 2015

Sä oot vaan niin spesiaali





Viime viikonloppu huipentui babyshowereihin. Onnistuimme taas kerran yllättämään Lauran! Teimme vielä niin, että menimme salaa laittamaan kaikki kuntoon sillä aikaa kuin asukkaat olivat muualla. Ihan täydellistä! Ruokakaan ei loppunut kesken, vaikka sitä vähän jännitinkin. Päinvastoin, kaikki olivat enemmän tai vähemmän ähkyssä kaikista niistä herkuista, joita olimme tehneet. 

Kun asiaa olen miettinyt, niin Lauralla on kyllä ihan mahtavia ystäviä ja mies. (ja yks sisko) Ollaan nyt jo pariin otteeseen saatu yllätettyä niin ettei Lurulla ole ollut minkäänlaista aavistusta tulevasta. Tällä kertaa vaan piti olla hieman varovainen, ettei synnytys vaan käynnisty yllätyksestä! Oli kyllä kertakaikkisen onnistuneet ja mukavat juhlat! Nyt vaan odotellaan milloin pikkuinen maailmaan saapuu... Uskon, että sille poitsulle on tulossa varsin miellyttävä elämä kun ympärillä on tällaisia välittäviä ihmisiä.

Kaikki valmiina...



perjantai 23. tammikuuta 2015

Pelkkää pakkasta


Kiitos, kiitos, mutta minulle riittää! Kun mittari näyttää -20 astetta, mieliala laskee suunilleen samoille paikkeille. Periaatteessa olen aina tykännyt pakkasesta, kunhan vaan pukeutuu hyvin, eikä tarvitse ulkoilla pitkiä aikoja. Ja pakkanen tuo mukanaan usein auringon, niinkuin nytkin. Se herättää toiveen elämän jatkumisesta ja siitä, että kyllä tämäkin vaihe on taas pian ohitse.

Tällä kertaa pakkanen ei tuo ainakaan helpotusta arkeen. Päinvastoin! Kun lähtee töihin, jännittää ihan kauheasti käynnistää kylmä auto ja toivoa sen lähtevän hyrräämään. Ja sitten se vaivalloinen röhinä saa myötätunnon heräämään auton puolesta. Pyydän anteeksi joka kerran. Eikä asiaa auta yhtään se, että ikkunat ovat umpijäässä niin ulkoa kuin sisältä ja raappaillessa paljastuu noin 0,001 mm levyinen juova kerrallaan. Hinkkaat hinkkaat hinkkaat menemään, eikä työ näy juuri missään.

Ja ainut kysymys huutaa takaraivossa: miksi, oi miksi meillä ei ole autohallipaikkaa?!!
 (tai pikimmiten: miksi meille ei ole vapaata paikkaa)

Töissä sentään saan auton lämmitykseen illaksi, joten illalla on mukavampi lähteä kotia kohti. Silloin, kun varpaasi ovat umpijäässä ja pelkäät niiden putoavan pois, jos ne kolahtavat johonkin. Kylmyys on hiipinyt luihin ja ytimiin, josta sulaminen kestää useamman tunnin. Vaikka vaatetta on ollut kunnolla. Onneksi on sauna, joka lämmittää mukavasti ja nopeasti!

Kevät, tule jo! Minulla on sinua ikävä!


tiistai 20. tammikuuta 2015

The bad touch - ei menny ihan kuin Strömsössä


Viikonloput menee nykyään kyllä yhdessä hujauksessa! Ehkä yhtenä syynä on se, että olen perjantai-iltana töissä ja tulen kotiin (kumminkin jo) seitsemän aikoihin. Siinä ehtii juuri ja juuri syödä, heittäytyä sohvalle ja katsoa telkkarista True Detective -sarjaa. Pitäähän se katsoa, kun kaikki niin kehuu. Tähän mennessä se on ollut minun mielestäni ihan hyvä. Katsottava. Mutta ei se silti ole lyönyt rikki sitä wuhuu! -rajaani. Voin siis käydä hakemassa vettä tai vessassa kesken ohjelman jos niikseen täytyy.

Edellinen perjantai oli kyllä ehkä kaikkien aikojen kököin perjantai. Käytin päivän ensin kiireellä siivoamiseen, leivontaan ja kaupassa käyntiin. Sitten kiristelin hampaitani ruuhkassa postin kautta konttorille mennessä hieman myöhässä. [Kävin muuten hakemassa tämän vuoden seinäkalenterin, jonka väsäsin omista kuvista.] Ja mokasin töissä ja ruoskin itseäni suurimman idiootin tittelin ansainneena. Ja yritin sitten kotiin tultuani yrittää vielä leipoa jotain. Virhe. Sitten mökötin koko illan. Luonnollisesti.

Lauantaina sitten vietettiinkin aikaa äitin, iskän ja mummun seurassa. Oli mukavaa, että mummu pääsi näkemään millaisessa kodissa me asutaan.

Sunnuntaina pääsin vihdoinkin treeneihin! Voi elämä, meinasin läkähtyä jo lämmittelyssä. Huomasi, että takana oli kuukauden tauko ja kipeys. Olin ottanut takapakkia rajusti ja sainkin takkiini oikein urakalla. Mitä minulle treenien jälkeen jäi, oli jyrän alle jäänyt olo, kipeä otsa ja leuka sekä järjettömän järkyttävä haju! Allu nauroi minulle kun tulin kotiin, näytin kuulemma aika räjähtäneelle (ja haisin pahalle). Uskon sen kyllä, koska sille minusta silloin tuntuikin. Uusi puku oli hyvä ja se pehmeni mukavasti loppua kohden. Hihat voi lyhentää, se ei ole kiellettyä. Katsotaan miten alkaa edetä, voisi sitten mahdollisesti käyttää jossain ompelimossa. Tai äitillä.

Niin ja pitää rueta suunnittelemaan uutta aikataulua treeneille. Peruskurssit alkoivat ja "normaalit" ajat on nyt niille. Minä en tahdo luopua tästä vielä!

Löysin vanhan rakkaan kaulahuivini ensimmäistä kertaa tälle talvelle!

After. Tästä se lähtee. Sormenpäät kaipaa kovetusta...

Tekasin sunnuntaina kokeiluun sipulirenkaat. Tuli ihan hyviä, mutta täytyy kehitellä vielä.

torstai 15. tammikuuta 2015

lipasto uuteen kuosiin

Voin ihan julkisesti myöntää, että minulle ei ole kyllä pahemmin jaettu syntymälahjoina käsityötaitoja. Neulominen menee juuri ja juuri, mutta ompelukone... Ei. Kaavat? Vasarointi tai sahaaminen? Ei!

...ja sitten kohtasin ylimääräiseksi jääneen lipaston. Lipasto on vanha, äitin ja iskän peruja, useamman vuoden siskon kodissa sijainnut. Nyt se ei enää ollut tervetullut heidän uuteen kotiinsa, joten päätin adoptoida sen meille. Kunhan vain sitä tuunattaisiin ensin. Lipasto ei sopinut mielestäni sellaisenaan meidän kotiimme, vaan halusin vaihtaa sen kulahtaneen olemuksen hieman tummempaan ja "vanhanaikaisempaan" suuntaan.

Käytiin äitin kanssa ostamassa läpikuultavaa puuvahaa antiikkitammen värissä (hinta muistaakseni 31,95 €). En halunnut maalata lipastoa, koska halusin puun tulevan yhä esiin. Ja kuten on sanottukin, pidän tummemmasta. Jos joku asia minua ja Allua yhdistää, niin se on valkoisen karsastaminen. Sitä on ihan liikaa nykyään kodeissa ja sitä arvostetaan ihan liikaa yleisvärityksenä.


Ensimmäinen projekti oli lakkapinnan hiominen. Ajattelimme etukäteen, että siitä tulee hirvittävän pitkä ja uuvuttava prosessi, mutta onneksi autotallista löytyi hiomakone! Ensin vanhat nappulat irti, hiomakone käyntiin ja hommiin. Helppoa ja vaivatonta! Ja tämäkin poropeukalo osasi!



Välivinkkinä ei-niin-ammattilaisille: Kannattaa muuten hoitaa hiominen ulkotiloissa, mikäli mahdollista. Olimme yltäpäältä hienonhienossa puupölyssä ja saikin saman tien heittää vaatteet koneeseen.



Toimme lipaston kaikkine osineen sisälle lämpimään ennen sen käsittelyä. Kävin lipaston kertaalleen läpi puuvahalla. Kuivumisaika oli 24 tuntia, jonka jälkeen pinnat olisi voinut käsitellä toisen kerran. Minun mielestäni yksi kerros oli oikein riittävä.

Jos ihmettelette, miksi tuo lipaston kansi on niin laikukkaan näköinen, niin se johtuu ihan siitä, että olen hionut toisista kohtaa enemmän kuin toisesta. Jos siis haluaa tasaisen tuloksen, pitää olla tarkkana! Minulle tuo tuli vahingossa kuin tilauksesta. Tuollaista kulunutta ulkonäköä havittelin alunperinkin ja osaamattomuuttani se onnistui!


Ja tulos 24 tunnin jälkeen! Koska olin hionut väliosat käsin hiomapaperilla, jälki ei ehkä ollut niin perusteellinen kuin mitä koneella. Niinpä vaha ei tarttunut niin tummasti noihin kohtiin. Mutta kuten muuallakin, tässäkin vahinko osottautui taas vain onnekkaaksi sattumaksi! Se keventää yleisilmettä kummasti. Vanhoja puuvetimiä en halunnut laittaa takaisin, koska osa oli rikki ja se olisi pilannut uudistuneet ilmeen. Minun mielestäni siis. Siispä tiemme vei Oulussa Kärkkäiselle, josta löysimme sopivat "antiikkiset" vetimet (2 kpl 4,90 €). Kruunaa kyllä koko lipaston ilmeen, vai mitä?


Tuo lipasto ei pelkästään näytä uskomattoman hienolle (varsinkin kyseisessä paikassaan ja meidän kodissa) vaan on osoitus siitä, että tällainen poropeukalo sai aikaiseksi jotain! Olin ja olen edelleen todella ylpeä itsestäni! Ihmeiden aika ei siis ole ohi!


perjantai 9. tammikuuta 2015

Manto "X"

Koska olen menettänyt sydämeni harrastukselleni ja ensimmäinen pukuni ei ole ollut "oikea" BJJpuku, päätin hommata tälle vuodelle uuden GI:n. Tilasin TJJS Kamppailuvarusteesta Manton mustan "X":n ja se tulla tupsahti postiin muutama päivä sitten. Olin aiemmin kokeillut A2 koon pukua klubilla ja se oli minulle sopiva. A1 koon housut eivät sopineet minulle sitten ollenkaan ja takki oli aika kittana. No, tuo minun uusi GI on kokoa A2 ja siinä on sitten vähän liian pitkät hihat. Dääm. Mutta päätin pitää sen kuitenkin. Housut ovat sopivat ja takki muuten on ihan okei. Ärsyttää kun ei oikein tiedä mikä on sopiva ja oikeanlainen, kun ei ole vielä tarpeeksi kokemusta. Pesin puvun 90 asteessa, jotta se vähän kutistuisi, mutta eipä ollut merkittävää vaikutusta...

Takki. On muuten koppura.

Housut. Oikeat sellaiset.

Näin tyylikäs se onkaan. Pääsispä jo tatamille!!

Puku maksoi 125 € ja siihen vielä postikulut 8 €. Tuo oli halvimmasta päästä, esimerkiksi Keikon puvut ovat luokkaa 135-155 €. Jospa siis tuo ajaisi nyt asian (apua taas minä ajattelen näin!!!!!!!), ettei tarvitse olla uutta pukua taas ostamassa. Mutta onpa muuten aika hieno tuo musta väri! Valkoista en halunnut, koska siinä näkyy niin helposti tahrat. Saa sitten käytössä nähdä, haalistuuko musta miten nopeasti. Ja kerron sitten, kun olen päässyt kokeilemaan pukua, että onko tuo takki liian iso... Nyt kärvistelen nuhan kanssa, enkä ole päässyt treenaamaan! Hyvin alkoi minun "2015 on treenin vuosi". Plääh.


lauantai 3. tammikuuta 2015

vuosi 2014

Taas on aika menneen vuoden katsaukseen! Tuntuu, että tämä vuosi on ollut lyhyt ja sujahtanut nopeasti ohitse. Mutta kun tässä alkaa pohtimaan ja kelaamaan taaksepäin mitä kaikkea sitä vuoteen kuuluikaan - no, eipä ole valittamista! On menty laidasta laitaan ja tapahtumasta toiseen. Alla on sekalaisessa järjestyksessä vuoden kohokohdat.



Pääsin matkustamaan alkuvuodesta ensin hiihtolomalla Prahaan ja sitten kuukauden päästä siitä Pietariin. Praha oli kyllä kaunis kaupunki ja se tarjosi tällaiselle oluen ystävälle laajan valikoiman paikallisia tuotteita. Sinne olisi kiva päästä joskus uudelleen. Pietariin taas suunnattiin koulun puolesta. En voinut jättää tilaisuutta välistä (vaikka jouduinkin suorittamaan pahimpaan hetkeen 5 op kurssin englanniksi), koska pääsimme tutustumaan paremmin ohjattuna kaupunkiin ja sen kulttuuriin. Viikko Venäjällä oli ennen kaikkea jännittävä ja opettava. Pidän matkustamisesta, joten aina kun tilaisuus tulee, niin haluan lähteä.



Yksi jännittävimmistä päätöksistä tehtiin keväällä, kun Allu mietti tulevaisuuttaan. Halusimmeko jäädä asumaan Kuopioon vai muuttaisimmeko jonnekkin muualle? Minä tulisin valmistumaan syyskuussa ja oma tulevaisuuteni olisi täysin avoinna. Kannustin Allua kovasti opiskelujen aloittamiseen, joten olikin mahtavaa kun se koulupaikka sieltä irtosi! Tarkoitukena oli joka tapauksessa muuttaa Ouluun, joten asunto hommattiin jo toukokuussa. Oli haikeaa muuttaa pois Kuopiosta, mutta mikään ei sitonut meitä mihinkään. Jos ei ota riskejä, ei ota hyppyä tuntemattomaan, ei voi koskaan kokea mitään uutta tai yllättyä iloisesti.



Muuton myötä halusin murtaa omia rajojani ja kokeilla jotakin minusta normaalisti poikkeavaa. Sainkin työpaikan, joka on kaikkea muuta kuin varma ja helppo. Saan haastaa itseäni joka päivä ja koettaa ylittää itseäni. Onnistuminen tuntuu sitäkin paremmalle, koska tietää minkä työn on joutunut tekemään. Tämä on kasvattanut ja kasvattaa edelleen minua ihmisenä tosi paljon.


Myös BJJ uutena harrastuksena oli sellainen, jossa murran omia rajojani ja sain samalla toteutettua kauan eläneen haaveeni. BJJ ei pelkästään kohota kuntoani, vaan se vaatii kykyä antautua muiden ihmisten armoille, kykyä antaa muiden tulla omalle reviirilleen. Kun maataan yhdessä kietoutuneina posket vastakkain tatamilla, ei voi alkaa miettimään omaa yksityisyyttään tai mukavuusaluettaan. Ja miten paljon nautinkaan tatamilla olemisesta! Yksi parhaimmista päätöksistä, joita olen elämässäni tehnyt.

Elämääni ilahduttaa kummipoikaklaanini kolmas jäsen. Olin todella yllättynyt ja otettu kunniasta. Sen lisäksi sain kuulla juhannuksena ehkä parhaimman uutisen ikinä, jota oltiin odotettu oikein kovasti. Minusta tulee vihdoinkin täti! Minusta on ollut ihanaa seurata mahan ja vauvan kasvamista. Tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun olen päässyt seuraamaan mitä se raskaus oikein on. Potku, hikka ja se tosiasia, että vauva elelee siellä mahassa!


Ja tietenkin, minä valmistuin! Kun aloitin opiskelut syksyllä 2011, urakka tuntui suunnattomalle ja kolmen vuoden aika loputtoman pitkälle. Ja yhtäkkiä opinnäytetyö oli paketissa ja viimeinen harjoittelu suoritettu. [harjoittelu on kanssa kyllä yksi vuoden kohokohtia! sain todella arvokasta kokemusta] Nyt minun sitten pitäisi olla valmis matkailualan ammattilainen. Hehehhehhehee. Uskokaa, en ole. Mutta opinnot päättyivät, yksi luku elämästä on taas takana ja tulevaisuus on avoinna.

***

    Sitten katsaus omaan "kehitykseeni"... Eli lähinnä siihen, kuinka olen kasvattanut etutukkaani pois ja samalla hiusten pituutta.



     Ja loppuun muutamia kuvia menneeltä vuodelta:

    Ihana kesä!
    Top 4 kynnet

    Jotkut materialistiset haaveeni kävivät toteen...

    Sydämeni on vienyt Pikseli (alhaalla) ja uutena tulokkaana Puksu <3

    Toivotan teille kaikille oikein ihanaa vuotta 2015, älkää pelätkö kokeilla jotakin uutta ja rajojanne rikkovaa, koska se jos mikä palkitsee! 


    keskiviikko 31. joulukuuta 2014

    Uusi vuosi, uudet kynnet

    Sain joululahjaksi lahjakortin kauneus- ja jalkahoitolaan täällä Kisiksellä. Kyseisen yrityksen tuotteet tai palvelut eivät olleet ennestään tuttuja, joten soittelemalla selvittelin mitä mahdollisuuksia minulla oli. Ja kortti oli paras käyttää nyt, kun kerta paikalla olen. Vaihtoehdot heittelivät kasvo- ja jalkahoidoista kulmien värjäykseen ja geelikynsiin. Mihin haluaisin lahjakorttini käyttää? Kynnet. Olen aina niistä haaveillut, mutta koskaan en ole uskaltanut saati raskinut.



    Ja tässä lopputulos! Otin riskin ja se kannatti. Olen nähnyt monenlaisia geelikynsiä, kauniita ja sitten aika paljon niitä ei niin kauniita. Ja riskin siinäkin mielessä, että ne voivat osoittautua epäkäytännölliseksi. BJJ vaatii kamppailijoiltaan lyhyet kynnet, joten pituutta ei kynsissä saanut olla.

    Halusin kynnet neutraalissa sävyssä, koska kyllästyn aika nopeasti. Nämä eivät pistä silmään ja ovat kauniin huolitellun näköiset. Ja voin kyllä sanoa - rakastan niitä!!!!!



    maanantai 29. joulukuuta 2014

    Taas yksi joulu paketissa

    Meidän joulu meni aika samalla kaavalla kuin aikasempinakin vuosina. Suhkot rauhallista, mutta tänä vuonna oma joulufiilis jäi puuttumaan. Joku vaan puuttui. Oltiin sovittu etukäteen, ettei pukki tuo paketteja meidän sisarusten kesken ja ylipäätäänkin pidättäydyttiin aika minimissä tänä vuonna. Olikin ihan hauska huomata, että äiti ja iskä saivat eniten lahjoja. Itse olin toivonut leivontaan liittyviä lahjoja ja sainkin sellaiset ihanat tartelettivuoat! Sen lisäksi saatiin 2 kpl punaviinilaseja, Taika -muki (joka toiveen mummi oli bongannut täältä blogista) ja 4 kpl Teeman asetteja. Näiden lisäksi sain muutaman korun. Ja lahjarahan päätin sijoittaa uuteen GI:hin. Jotta treenit voisi jatkua, on pakko hommata sopiva puku!



    Joulu on tuonut mukanaan monta lisäkiloa ja stressiä. Odotan innolla sunnuntain treenejä, jossa pääsee liikkumaan ja purkamaan ylimääräistä stressiä. Voin kohta heittää hyvästit hampailleni, jotka huutavat hoosiannaa. Ja muutenkin koko pää on ihan jumissa. 

    Luvassa on lähiaikoina enemmän kuvia joululta, so don't worry! Nyt tämmönen pikapostaus, hengissä siis ollaan vielä...


    tiistai 16. joulukuuta 2014

    Joulua mä metsästän

    Vielä viikko pitäisi töissä jaksaa vesisateessa ja pimeydessä. Ja pitäisi saada yksi kauppa, niin pääsisin omaan henkilökohtaiseen tavoitteeseeni. Torstaina suunnataan Kisikselle töitten jälkeen ja siitä sitten perjantaina kohti Kuopiota. Jee!!!! Jospa se joulufiilis iskisi äitin hellässä huomassa...


    Lauantaina käytiin aamusta joululahjaostoksilla Zeppelinissä. Miksi ihmeessä sitä pitää aina lähteä niin viime tipalla? Eikö olisi vähemmän stressaavaa ostaa lahjat jo marraskuussa? Mutta ei. Joka vuosi sitä siellä paniikissa kiertelee tuhansien muidenkin ihmisten kanssa ja miettii kuumeisesti, mitä ihmettä sitä tänä vuonna taas ostaisi. Poikkeuksellista kyllä, yllätyin miten helposti lahjojen ostaminen kävi tällä kertaa. Oli pakko käyttää low budjet -mentaliteettia, ei tuossa työssä nimittäin ole päässyt pahemmin rikastumaan... Mutta kaikille löytyi lahjat, toivottavasti mieleiset! Pääsee sitten parhaimpaan vaiheeseen - paketointiin!


    Leivoin lauantaina itse pipareita valmistaikinasta. En löytänyt muita muotteja kuin näitä muumimuotteja, joten jouduin osittain taiteilemaan käsin. Näitä tuli ihan tajuttomasti, luulen että syödään näitä vielä juhannuksena... Ja totta kai jouluun kuuluu joulutortut! Kokeilin Maku-lehdessä ollutta neuvoa erilaiseen taitteen tekemiseen. Niistähän tuli kivoja!


    Meikäläisen pikkujoulut lauantaina. Koska tänä vuonna kohdalleni ei sattunut yhtiäkään pikkujouluja porukalla, päätin juhlia sitten Allun kanssa kahdestaan. Syötiin juustoja ja juotiin viiniä. Telkkarista tuli Love Actually ja katsottiin sitä. Jotkut Allun kaverit olivat kuulemma sitä mieltä, että minä tarvitsen hieman tuuletusta, joten lähdettiin sitten vielä myöhään käymään nelivitosessa moikkaamassa Allun kamuja. En pysty oikein sanomaan millon viimeksi olisin käynyt ulkona... Ehkä se oli aikakin. Harmi vain, että lähes kaikki tuntuivat pelkäävän minua.

    Tuo punainen (oik.) on vuoden viini ja on muuten tittelinsä ansainnut! Maksaa vain 9,98 €
    Sunnuntaina rotuaarilla.

    Sunnuntaina käytiin uudelleen joululahjaostoksilla, tällä kertaa keskustassa. Otettiin myös Make mukaan shoppaamaan. Kun nälkä yllätti, mentiin syömään Rossoon ja käytettiin ilmaiset jälkkärikupongit - pannacottaa! Ja illaksi suunnattiin vielä leffaan katsomaan Interstellaria. En ollut kauhean innoissani, mutta sehän olikin yllättävän hyvä! Ainut miinus oli sen kesto, kolme tuntia! Oli poikkeuksellisen aktiivinen sunnuntai... Aamun treenit olivat viimeiset ennen joulua, koska suunnataan loppuviikosta sinne Savonmualle!

    keskiviikko 10. joulukuuta 2014

    Tiistai

    Blogi viettää hieman hiljaiseloa, koska en vaan yksinkertaisesti saa aikaiseksi leipoa, lakkailla kynsiä tai tehdä mitään muutakaan jännää. Päätinpä tässä sitten ilahduttaa teitä kurkkauksella arkeeni ja tiistaipäivääni.

    8.28 herätys ja ylös. Allu koitti herätellä minua useampaan otteeseen ennen kahdeksaa, mutta en vaan kyennyt nousemaan ylös. Yöt ovat jostain syystä muuttuneet levottomiksi ja unet sekaviksi. Heräsin yöllä siihen, että päästin epämääräisiä vikinä-ääniä. Aamulla olisi väsyttänyt kamalasti, mutta olen päättänyt herätä aiemmin, jotta saisin jotain päivän aikana aikaiseksi (taitaa tosin jäädä haaveeksi).


    Söin aamupalaa sohvalla rötkyillen ja katsoen telkkaria. Kahvia tulee nykyisin nautittua isosta kupista... Nämä Iittalan Taika -mukit ovat vieneet sydämeni, nimenomaan nuo mustavalkoiset. Ostin ensimmäisen mukin Allulle synttärilahjaksi ja siitä se sitten lähti. Ostoslistalla on neljäs muki, mutta se on vaan lykkääntynyt. 


    Vääntäydyin suihkuun yhdeksän jälkeen ja meikkasin valmiiksi ennen kiekon siirtämistä. Minun arkeni rytmittyy kivasti kahden tunnin pätkiin, yleensä klo 10, 12 ja 14. Eli ensimmäinen kiekon siirto tapahtuu klo 10. Meillä kun ei sitä autopaikkaa ole vieläkään! Siispä kipittelin alas, vein samalla roskat ja tulin ylös katsomaan Murdockin murhamysteereitä, joka alkaa tasan kymmeneltä. Siinäpä vasta koukuttava sarja! Pakko katsoa uusinta aamuisin kun ei illalla pysty katsomaan töiden takia. Hälyttävää kyllä, näyttäisi ettei uusintaa enää tule... Sarjan jälkeen laitoin hiukset kuosiin päivää varten. Ja ihmettelin kuinka pitkät ne ovatkaan jo!


    Tunnin siinä sitten istuin koneella ja selailin läpi uusimmat blogikirjoitukset, tarkistin Facebookin ja kävin lukemassa uusimmat uutiset Iltalehden sivuilta. Instagramin tsekkailen yleensä tabletilta heti aamusta. Tylsyyteen pelasin vähän päälle miinaharavaa.


    Lähdin klo 11.55 kauppaan, koska niin kiekkoa ei tarvinnut erikseen siirtää ja sain takaisin tullessa asetettua ajan puoli yhteen. Kaupassa raahasin koria ja jouduin jättämään osia ostoksia väliin, koska ne eivät sopineet kyytiin!! En jaksanut palata takaisin, kun huomasin unohtaneeni luumuhillon ja hiivan. Kannoin kaksin käsin ruokakasseja ja unohdin käydä tankkaamassa. Palasin kotiin ja kun sain kassit purettua, näytti edelleen sille, ettei kukaan olisi käynyt kaupassa. 


    Söin kaupasta tultuani kasvissosekeittoa ala Allu, raejuustoa ja karjalanpiirakoita. Luin uusinta Maku-lehteä ja inspiroiduin pipari-marenkikekseistä sekä toffeekekseistä! Sen jälkeen pyörin netin ihmeellisessä maailmassa. Ja koska minulla on yksi kirja (the Making of Us by Lisa Jewell) pahasti kesken ja jonka olen lainannut nyt kolme kertaa uudelleen (kyllä, lainasin sen syyskuussa!), otin kirjan kauniiseen käteeni ja aloin ahkeroimaan. Ja totta kai alkoi väsyttämään hirmuisesti. Laitoin herätyskellon soimaan 14.20 ja painoin pääni tyynyyn. Ehdin nukahtaa ja olo olikin huomattavasti pirteämpi! 

    Vaihdoin vaatteet, tarkistin salkkuni sisällön ja huomasin, että olin unohtanut ladata tabletin. Heitin takin päälleni ja suunnistin töihin, koska auton kiekkoaika oli loppumassa 14.30. Olin konttorilla 14.50 ja sainkin vähän ihmetystä osakseni, koska olin tullut niin aikaisin. Join siinä sitten kahvia ja latasin sitä himskatin tablettia. Tiedossa oli aika mitäänsanomaton päivä kalenterin osalta. Konttorilta lähdettiin suunnilleen 15.50 ja ajettiin Oulunsaloon. 


    Siinä se ilta meni kivasti ovia tahkotessa, pääsin suoraan sisälle joskus puoli seitsemän jälkeen ja loppu ajasta hujasti siellä. Pääsin lähtemään 20.00 ja odoteltiin sitten 20.30 asti, että viimeinenkin saatiin mukaan kyytiin. Muut olivat jo lähteneet aiemmin toisella kyydillä kotia. Oltiin konttorilla 21.00 ja siitä lähdin hakemaan Allua yliopistolta. Kotona oltiin 21.30 ja iltapalan jälkeen suunnistin iltapesujen kautta nukkumaan. Tietenkin ensin pelattiin yhdessä Sanajahtia muutama erä. Taisteltiin vähän puolista ja siitä tosiasiasta, etten näe kelloa ilman silmälaseja... Valot sammutettiin lopulta suunnilleen klo 23.