Sinä olet kaunis kuin kukka

Voi sitä kuvaussessiota, kun säikähdin jokaista perhosen liikahdusta! Joo, inhoan perhosia!

Kuumuutta kummempaa

Eipä ole tarvinnut valittaa omalle kohdalle sattuneista lomakeleistä! Ihanaa kun aurinko on hellinyt meitä lämmöllään oikein olan takaa. Päätettiin äitin kanssa silpasta viime torstaina bikinit päälle ja suunnattiin auringonottoon takapihalle. Siellä sitten maattiin kirjojen kanssa. Ja niinhän se kävi, että tämä ikuinen kalkkilaivan kapteeni sai vähän väriä pintaan! Joku muu saattaisi nauraa, jos näkisi minut eikä tietäisi asioista mitään. Minulle tämä on kuitenkin saavutus!

Sateenkaaren päässä aarre vai Meerin rusketus?

Jatkan lomailuani vielä Kisiksellä, mutta ajateltiin käydä tällä viikolla shoppailemassa Kuopiossa (jee kuopioooon) Ikeassa ja Matkuksessa. Jospa sitä jotain ostoslistan tuotteista sattuisi löytymään ja tarttumaan mukaan... Ja sitten seuraavalla viikolla olisi tarkotus matkata Ouluun tavaroiden (mahdollisten uusienkin) kanssa. Hyvä ettei tarvitse hullun kiilto silmissä roudata sitä tavaraa sinne, vaan jokaisella käynnillä sinne siirtyy taas vähän lisää roinaa. Siinäpä onkin kivasti ohjelmaa lomalle!

Tavoitetta?

Aika mahtavan näköistä! Ukkosta synnytti, mutta ei tullut onneksi kohdalle vaan kiersi jotain kauempaa.

p.s. Lupaan, että piakkoin tulee taas kuvapostaus!

Uusi koti!

Käytiin viikonloppuna Oulussa siivoilemassa uutta kotia. Allu tosin ei päässyt mukaan, mutta olin siellä Lurun ja Jussin kanssa. Pestiin ikkunat ja parvekelasit (missä muuten olikin yllättävän iso työ!) sekä jynssättiin kaappeja ja kylppäriä. Make oli pöllinyt minun imurini, joten imuroimaan ei päässyt. Ajatelkaa!!!

Viimeksi kävin tuolla asunnolla sillon kesäkuun ekana päivänä, mutta visiitti oli lyhyt ja työntäyteinen. Nyt oli ensimmäistä kertaa aikaa siivoilun ohessa hifistellä ja tunnustella uutta kotia. Yökin meni kuumuudesta huolimatta hyvin, tällä kertaa kuitenkin vielä sohvalla nukkuessa. Kuukauden päästä tuonne sitten pysyvästi muutetaan, vaikka elokuun alusta virallisesti ollaan asukkaita. Allulla alkaa koulu 25. päivä, joten silloin sitten. Ei jaksaisi odottaa!

Alla vähän kuvia, miltä siellä näyttää tällä hetkellä.

Parveke on ISO ja sinne olisi ihana ostaa pöytä ja tuolit.

Makuuhuone

Olohuone

Keittiö ja olohuone on melkein samaa tilaa. Tämä pohjaratkaisu on minulle erittäin mieluinen, koska
kaikissa aiemmissa asunnoissa ne ovat olleet ihan erillään. Nyt ei tartte puhelinta kodissa tapahtuvaan keskinäiseen kommunikointiin...

Keittiö

Kylppäri/sauna. Aivan, meillä on sauna!!!

Juna! Aamupalalla voi siis kyttäillä junia!

Myrskyävä loppu

Saipa eilen heinäkuu mahtavan lopetuksen! Tällä kertaa ei tarvinnut pelätä niinkään itse ukkosta, vaan koko myrskyä! Enpä ole ennen nähnyt niin kovaa tuulta, puut taipuivat muovailuvahan tavoin tuulen tempoillessa niitä haluamaansa suuntaan. Vettäkin tuli ihan kiitettävästi... Ja aika selvää oli, että sähköt menisivät poikki ja niinhän se meni. Olivat poikki tosin poikkeuksellisen kauan, viiden tienoilla napsahtivat ja olivat tulleet takaisin 23-01 välillä. Piti hieman jännittää pakasteiden ja jääkaapin kanssa, mutta näyttäisi sille että säikähdyksellä selvittiin. Luovuin iltapalasta, jotta ovea ei tavinnut avata.

Kaikkein pahinta tosin oli se, että olin yksin. Koko illan. Meinasin tulla hulluksi, kun luin mielenkiintoisen kirjan loppuun juuri myräkän kynnyksellä, eikä uusi kirja houkutellut lukemaan. Täytin siinä sitten ristikoita (kaikki), tabletilla röhkivät Bad Piggies ja Angry Birds, koska niihin ei nettiä tarvinnut ja tarvitsin ääntä siihen hiljaisuuteen. Varsinkin siinä vaiheessa kun talon edestä kulkevasta tiestä tuli yleinen ajoväylä. Varmaan kaikki Kiuruveden autot lähtivät illalla ajelemaan tänne. Joku jopa useampaan otteeseen päätti kiertää lenkin. Hulluksi siinä viimeistään tuli ja karjuinkin yksinään kaikille niille autoilijoille. Autojen ääni sai minut hermostumaan ja ne korostuivat muuten niin rikkumattomassa hiljaisuudessa.

Huh, onneksi tänään saan seuraa ja voin lakata puhumusta yksinään. Huomenna suuntaamme Ouluun, koska tänään on SE PÄIVÄ, jolloin (ainakin) minusta on tullut oululainen ja asunto on virallisesti meidän! Menemme sinne pesemään ikkunoita ja siivoamaan, mikäli "superhelteet" eivät ole laskeutuneet koko voimallaan. Ihanaa!!!

Iskelmäviikko!!!

Blogissani on ollut hiljaista nyt vähän aikaa, koska olen ollut hyvin kiireinen. Harjoitteluni huipentui viime viikon Iskelmäviikkoon, joka vihdoin saatiin juhlittua! Edellisellä viikolla vapaapäivää pidettiin lauantaina, jonka jälkeen painettiin sunnuntaista sunnuntaihin pitkää päivää. Kahden viimeisen viikon aikana töitä on tehty siis kolmenatoista päivänä! Toimisto oli auki viime viikon 9-21, joten tunteja kertyi ihan mukavasti. Tiistain 16 h päivä meinasi viedä voimat heti kättelyssä, mutta siitäkin selvittiin.

666 - the number of the US!

piti hommata maskotti toimiston autolle.

Vaikka viikko oli äärimmäisen rankka keskimäärin viiden tunnin yöunilla, pitkillä päivillä ja kiireellä, nautin kokemuksestani tosi paljon! Sitä ei älyäkkään kuinka hienoja juttuja opin tekemään ja kuinka paljon uusia ihmisiä tapasinkaan. Vanhojakin tuttuja seasta löytyi ja muistelot auttoivat jaksamaan väsymyksen kanssa. Ja totta kai sitä piti käydä joka ilta Areenalla katsomassa artisteja ja menoa. Päivistä tuli helposti pitkiä ja rasittavia, jalat ainakin on kärsineet eniten... Eilen sitten juhlittiin vielä karonkkaa koko porukan kanssa ja se kruunasi kyllä koko viikon. Vaikka väsymys oli eilen huipussaan, jaksoin bilettää puoli neljään asti.

tiistaina noin klo 23.30, kun rakennettiin puotia. aika huonolle näytti tuossa vaiheessa kun seuraavana päivänä oli avajaiset...

yöeläjät

Tänään nukuin sitten puoli kahteen asti, heräsin siihen kun joku pimpotti ovikelloa. Olin ihan sikeässä unessa ennen sitä, olisin varmaan nukkunut paljon pitempään ilman tätä häiriötekijää. En avannut ovea, eikä kukaan muu ollut kotona. En halunnut ottaa riskiä, että tulija olisi pelästynyt haamun näköistä vastaantulijaa. Ja hieman myöhemmin selvisi, että ne olivat nuohoojia. Olipa kiva siinä yrittää aamukahvia hörppiä kun talo oli "täynnä" vieraita miehiä vähän vaille kaksi. Ja koittaa olla välittämättä oudoksuvista katseista.

Kerttu, Iskelmäkoira, kävi minun sylissä hoidossa <3 Ehkä yksi
maailman söpöimmistä koirista!

Laskin tuossa, että tein viime viikolla 88 h viikon. Eli ei ihme, että vähän itketti välillä. Ja joka ilta tulin kotiin aikaisintaan puolilta öin. Väsymystä ei saanut näyttää asiakkaille, vaan piti yrittää muistaa hymyillä vaikka mikä sattui eteen tulemaan. Ei passaa väheksyä kenenkään panosta, töitä ollaan tehty. Meillä oli aivan supermahtava porukka toimistolla, joka auttoi jaksamaan. Sitä ihan ihmettelee, miten sai niinkin paljon vastuuta, mutta pakko sitä oli ottaa jotta kaikki sujui hyvin. Kiitos siis kaikille!!

Sen verran nyt voin sanoa, että vähään aikaan en halua kuulla mitään karavaanareista. Jotkut fraasit jäi juuttumaan kurkkuun "aloitetaanpa täyttämällä tämä lomake, tuo yläosa". Kun keskiviikkona palveltiin noin 200 karavaanaria, noita juttuja sai muutaman kerran jankuttaa. Toinen legendaarinen fraasi oli "..ja oliko s-etukorttia, sillä saa 3 euron alennuksen eli 30 euroa tekisi lippu sitten. Enkä tarvitse sitä, kunhan näen sen, siitä kun ei bonuksia tule!" hehheh. Pikkusen alkoi olla lauantaina vitsit vähissä... Alla kuvia minusta ja henkisistä romahduksistani:

Iskelmämestari 2014 Miehet.

Pääsisinköhän näillä varmasti bäkkärille????

p.s. pääsin bäkkärille ihan omalla kulkuluvallani ja siellä sitten kävinkin hengailemassa erään artistikaverini kanssa. Ja se oli hienoa se!

Kissanpäiviä odotellessa

Kävin viikonloppuna lepuuttamassa aivojani Leppävirralla. En olekaan käynyt siellä pitkiin aikoihin kyläilemässä, joten nyt oli jo aikakin. Aina vähän jännittää mennä anoppilaan, vanha iso talo kylmine huoneineen ei jotenkin vastaa minun käsitystäni mukavuudesta. Mutta joskus on vaan astuttava omien rajojensa ulkopuolelle (ja kylmyyteen)! Itse talo on kyllä hieno, mutta pelkään kummituksia.

Onni sentään oli puolellani siinä suhteessa, että aurinko ja kesän lämpö löysivät viimein tiensä tänne Suomeen, joten sisällä talossa ei ollutkaan enää niin kylmää! Ja onni oli sekin, että matkustin junalla Kuopioon ja Ellu (Allun sisko) otti minut kyytiinsä sieltä, eikä minun tarvinnut mennä linja-autolla.

 Junamatka välillä Lapinlahti - Kuopio ei mennytkään niin hartaissa tunnelmissa kuin yleensä. Olen viimeisen neljä vuoden aikana käyttänyt aika paljon VR:n palveluja, mutta koskaan aiemmin en kyseiseen ilmiöön ole törmännyt. Minua ei haittaa vaikka junat hieman myöhästelee. Viereeni istahti vanha mies, jonka omalla paikalla istuivat armeijasta lomille päässeet pikku nassikat, joiden käytöstavat olivat unohtuneet kasarmin porteille. Minä ystävällisyyden puuskassa juttelin tuolle vanhalle miehelle ja yritin hyvittää noiden töykeiden poikien käytöstä. Mutta paha kiertämään vaan - mies paljastui hartaaksi Jehovan todistajaksi! Pienen jutustelun jälkeen hän kaivoi laukustaan esitteitä ja alkoi lukea niitä minulle ääneen. Ei siinä kehdannut sanoa rumasti, joten kuuntelin hieman välinpitämättömän näköisenä ja kommentoin lyhyesti papan asettamiin tiukkiin kysymyksiin. Koska lyhytsanaisuuteni ei auttanut asiaan, päätin ottaa päinvastaisen strategian - omien ajatusteni kertomisen! En ottanut kantaa evoluutioon, maailman syntyyn tai muuhun turhanpäiväiseen jaaritteluun. Lähinnä puheessa olivat maanpäällinen paratiisi, Jumalan valtakunta, ihmisen pahuus ja kärsimys. Mutta pappa oli asiantuntija. Minun poskiani kuumotti ja tunsin kärsivällisyyteni loppuvan hetkenä minä hyvänsä. Miehen ympärillä leijui nimittäin silloin tällöin kohtalaisen paha pierun haju. Onneksi kuuluttaja pelasti minut ja nousin äkkiä omalta paikaltani. Eipä ole aiemmin tuntenut tarvetta olla ensimmäisenä vaunun ovella. Harmi, että meidän juttu jäi kesken ja Raamattu vielä laukkuun.

Ei sillä, ettenkö uskoisi mihinkään. Niistä on vain ahdistavaa puhua julkisesti muiden kuunnellessa ympärillä.

Mutta. Tässä kuvia Pikselistä. Koska se on vaan niin suloinen!!

PikseliPökselin selfie!!!

Ihana tassu

Totaalinen kangistuminen.

Kissanpäivät koittivat taas, ihanaa!

Keskikesän kauneutta

Ja tässä on eilen lupailemani kuvat! Enjoy!

Kesäkuun alussa joki oli ääriään myöten täynnä vettä.

Suihkari.

Juhannusyönä

Juhannusyönä

Kesäkuun kuulumisia

Herkkuammeammeammeamme! Suklaa-mansikkakakku!

Apua, kesä kiitää eteenpäin kun mikäkin höyryveturi! Juhannuskin on jo takana! Jos ennen kesää aikaani vei opiskelut, nyt sen vie harjoitteluni! Sitä jotenkin vaan siirtää omassa mielessään rentoutumista ja kaikkia pikkuhommia siihen hetkeen, kun olisi aikaa. Sitten kun, sitten kun! Toisaalta on parempi vetää nyt täysillä loppuun asti kaikki pakolliset jutut, jotta mielenkiinto pysyisi yllä ja jaksaminenkin on vielä kohdillaan. Nyt kun sain viimein kaikki opintopisteet kasaan, pieni möykky sisältäni on kadonnut. Huh! Tein sen! Kun toukokuun lopun ja kesäkuun alun oli kunnon draivi päällä, alkaa nyt pikkuhiljaa tahti hidastua ja väsymys alkaa hiipiä jäseniin. Onko ihan normaalia jos nukun joka yö 8-9 tuntia ja silti aamulla väsyttää niin armottomasti, että tarvitsen 5 minuutin armonaikaa heräämiselle?

Minäkii haluan pesän rakennukseen!

Kesäkelitkin on jääny jonnekkin Ruotsin puolelle jumittamaan, kylmää vaan pukkaa. Positiivisesti kun ajattelee, niin uskon että kelit paranee sitten heinäkuun puolessa välissä Iskelmäviikolle! Pakkohan se on. Pakko!!! Tai sitten elokuussa kun meikäläinen viettää ansaittua kesälomaa. Jos sitä vaan vielä ajatus kulkee ja henki pihisee. Ja uuden kodin voimalla sitä jaksaa ainakin sinne elokuulle, on se vaan niin ihana! Pönttönä täällä haikailen Kuopion perään, mutta ne ajat vaan pitää jättää kylmän viileästi taaksepäin. Oulu on kuitenkin ollut aina minun haaveenani, joten pitää sekin kokeilla. Eihän sitä tarvitse jäädä sinne jumittamaan koko loppu elämäksi. Tuskin jäädäänkään. Mutta on ihana kokeilla uutta, eikä jäädä vellomaan johonkin yhteen ja samaan.

Allu pääsi opiskelemaan Oulun yliopistoon historiaa, mikä on aivan älyttömän mahtavaa! <3 Oon aika ylpeä papanastani (keksin tänään uuden lempinimen, muah)!

Lauantaina lähdetään Lurun ja Jussin kanssa Jyväskylään viikonloppulomalle. Enpä ole miesmuistiin käynyt Jyväskylässä, joten ihan jännällä odotan matkaamme. Tarkoituksena olisi vaan viettää rentoa aikaa keskenämme ja käydä pelaamassa vaikka minigolfia. Pelkään pahoin, että meidän tekeminen voi rajoittua sisällä tekemiseen - eli shoppailuun! Kelien takia tietenkin.

Käytiin eilen äitin kanssa Iisalmessa illan päälle, ihan vaan Prismassa ja Cittarissa. Ostin Prismasta (joo joo, en ole mikään merkkitietoinen) uudet kesäkengät ja Cittarista Sen Unelmien Laukun, jota olen himoinnut koko kevään aina kauppareissuilla. Nyt se oli -40 %, joten pakkohan se oli ottaa!!! Onneksi köyhyys rajoittaa minua tuhlailemasta, hehheh!

Hauskaa viimeistä kesäkuun viikonloppua kaikille! Huomenna saattaa ilmestyä vielä luontokuva-postaus...

Viva la vida!

Nyt voi jo pikkuhiljaa alkaa hellittämään ja toivokin on herännyt. Opparin opintopisteet ja arvosana ilmestyivät viime viikolla opintorekkariin! Työ löytyy myös Theseuksesta, jos joku tuntee tarvetta päästä tutustumaan niinkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Päästiin tavoitteeseemme ja saatiin 4 arvosanaksi. Eipä olisi uskonut, mutta siellä se seisoo. Luulen, että ohjaajamme oli hieman puolueellinen sanoessaan työstämme "pitkästä aikaa paras työ". Mutta minua kiinnostaa vain se seikka, että MÖRKÖ ON SELÄTETTY KUNNIALLA!

Se kakkakurssi tourism activities osottautui hankalammaksi kuin luulinkaan, eikä yhden illan nopea kirjoittelu mennytkään ihan niin helposti läpi. Jouduin metsästämään tiettyä ihmistä, jolta kysyä kysymyksiä. Ja koska tapoihin kuuluu, opettajani täytyi viimeiseen asti pimittää tämän henkilön yhteystietoja! Ihan niinkuin ei olisi ollut jo hampaat murtumispisteessä tai pää räjähdyspisteessä... Mutta niin siitäkin vain selvittiin, loppujen lopuksi, vaikka tiukille meni! Eli arvosanat kaikista muista paitsi viinitietoudesta ovat nyt kasassa. Ruhtinaalliset 199 opintopistettä (viinitietouden jälkeen 202)! 210 on niin lähellä, hyvä ettei pissi lirahda innostuksesta!

Hyvät uutiset kantautuivat Kuopion suunnalta ja kertoivat, että kaikki mahdollisuudet valmistumiseen syyskuussa ovat käsilläni! Harjoittelu enää, sitten olen done.

Hirmu urakka edessä kasvattaa otsis pois..
Näiköhän taas onnistuu?

Jospa sitä jossain vaiheessa uskaltaisi hieman löysätä ja antaa virran viedä läpi kesän. Töitä tehden tietenkin, mutta että osaisin nyt nauttia kunnolla. Elokuussa päästään sitten laittamaan (taas kerran) omaa pesää Ouluun! Meillä on siellä aivan ihana 2008 rakennetussa kerrostalossa 54 neliön asunto saunalla Etu-Lyötyssä. Tavaroista suurin osa siellä tosiaan on jo, hifistelyä ei kuitenkaan vielä ole päässyt tekemään!

Ainiin, ÄLKÄÄ KOSKAAN EREHTYKÖ DNA:N ASIAKKAIKSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!